tag:blogger.com,1999:blog-13396074037910310302024-03-13T19:39:12.307+02:00hisuspeden elämäähisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.comBlogger96125tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-61159884645699351372012-02-14T21:35:00.007+02:002012-02-14T22:52:45.548+02:00World Cup Round 1Ettei ihan tyystin jää maailmacup kauden avaus käsittelemättä, niin muistellaan nyt hieman sitäkin. Reissuhan suuntautui tuonne aurinkoiseen Kaliforniaan mutta erinäisistä (harha)luuloista huolimatta siellä tosiaan myös hiihtosuunnistettiin.<br /><br />Kisakorkeudet olivat varsin eksoottisissa 2000-2200mpy korkeuksissa, joten kaukaa viisaina pakkauduimme reissuun jo ronttia viikkoa ennen kisoja. Loppujen lopuksi saatiin lusia korkealla vielä muutama ekstrapäiväkin, kun ensimmäistä kisaa siirrettiin lauantailta maanantaille. No sellaista se on silloin kun lunta on vain puolisen metriä. Pari metriä nähkääs vaaditaan noilla seuduilla. Onhan kaikki isompaa tuolla jenkeissä. <br /><br />Kisoihin valmistava ajanjakso vietettiin varsin mukavassa paikassa nimeltä <a href="http://www.kirkwood.com/site/">Kirkwood</a>. Ensimmäiset päivät kärsittiin vielä latujen puutteesta, kun puolisen metriä lumipeitettä ei meinannut riittää baanojen ajoon. Laskettelurinne ajoi sitten paremman puutteessa saman asian ja suksimaan päästiin. Happi meinasi olla ohutta, kun näytti tuon kylän korkeus merenpinnasta olevan reilusti yli 2200m. Eipä siinä, ei sitä happea aina niin paljoa tarvitse. Ensimmäistä vetoreeniä kiskoessa tosin tuntui hieman toiselta. Silloin olis tarvinut.<br /><br />Siirtymämatkalla Kirkwoodista kohti Truckeeta käväisimme muuten Reno 911-sarjan hengessä ihka oikeassa Renossa. The biggest little city in the world, tulipahan nähtyä. <br /><br />No entäs ne kisat? No. <br /><br />Pitkämatka yhteislähdöllä meni vähä niin ja näin. Ekalla lenkillä käytännössä koko letka onnistui tumpeloimaan oman kisansa, kun täräytettiin heikohko reitinvalinta kehiin. No siinä hupeloitiin reipas puolitoista minsaa, samanverran taidettiin jäädä palkintopallista. Eipä siinä, omia ratkaisuja saa aina tehdä. Tällä kertaa en tehnyt. Tai tein tietysti lopulta tokavikalle. Kartalta päättelin baanan olevan nopein, no ei ollut. Parikymmentä sekkaa takkiin ja sija valahti 6->13. Ja se 13.tila jäi kouraan lopputuloksissakin. Olipahan muuten varsin eksoottista startata kisaan 08.00.<br /><br />Sprintti oli tällä kertaa varsin mielenkiintoinen, kun urasto tarjosi lähinnä vain tamppariuraa ja oikoja. No oli siellä sata metriä kelkkauraakin. Periaatteessa sopii kyllä meikäläiselle. Ei se sinällään huonosti mennytkään, parissa kohdassa olis pitänyt olla terävämpänä ja nyt joku oiko jäi käyttämättä ja yhen käytin huonosti. Kuuden sakkiin ei kyllä olis ihan riittänyt siltikään, nyt sijaluku oli tuttu ja turvallinen 13. En tiiä, oli perkules tykkipari alla ja kaikkea. Ei se vaan stana riittäny.<br /><br />Keskimatkalla olikin sitten lumet taas sulaneet asteen verran alaspäin. Oikoja oli taas tarjolla varsin reippaasti. Tais tulla oiottua yli kahdellakymmenellä välillä, lippuja oli kokonaisuudessaan 29. Varsin reippaasti siis. Pikkuvirheillä mentiin taas, ei mitään pahoja mutta puolisen minsaa liikaa ja viitisentoista sekkaa kuuden sakista. Sellasta se on miehissä tuo kisailu. Pahin tappio kisassa oli kuitenkin rossarin lisäkärjen, "Sven-Åke specialin", jääminen matkalle. Ensin tosin pelkäsin, että menee koko kärki siinä pesuveden mukana mutta ei sentään. Säästyi nyt ainakin jotain. Loppusija oli 8. Viikon paras sekin, näin liiton uutisointia lainatakseni.<br /><br />Sprinttiviestissä sitten kohelsin pari kertaa. Kolmatta en sentään. Lisäksi kohelsivat valitettavasti myös järjestäjien sportidentit Tiian kohdalla ja jäi se tulos saamatta. Samalla meni muuten mahdollisuudet henkilökohtaisessa sprintticupissa, kun tuosta mixedsprintistä saa aina siihen henkilökohtaiseenkin niitä pojoja, viesticupin lisäksi siis. On se vaan hieno pistelaskujärjestelmä. Tuskin sitä muualla voi ollakaan, kun suunnistusurheilussa. No se siitä. En minä sitä sprintticupia nyt olis voittanut kuitenkaan. Se nyt oli jo ensimmäisen kisan perusteella aika selvä.<br /><br />Mutta ei voi mitään, SM-pitkä ja viesti painaa jo päälle, ja sen jälkeen tietty heti pariviikkoinen taistelumatka Ukrainaan EM-kisoihin/maailmancupin toiselle kierrokselle ja Kazakstaniin maailmancupin kolmannelle kierrokselle. On muuten sellaiset kahakat tiedossa, että oksat pois. Jos vielä lumia tulis sinnekin, niin hyvä olis. Ei tartteis mitään Kuortaneen uusintoja enää kiskoa.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-15462648191573950682012-01-19T21:31:00.003+02:002012-01-19T21:56:18.953+02:00Isometsän nousu ten timesJo kauan sitten ajankohtaisuutensa menettänyt otsikko saa luvan päättää pitkän hiljaisuuden. Otsikon mukainen harjoitus tuli Stafun kanssa vedettyä joskus marras-joulukuun lumilla Ylläksellä. Aikalaiset saattavat vielä muistaa myös nuo sanat virolaisen ystävämme suusta kuultuna, ilman noita sanoja tuskin olisi tuota mäkitreeniä vedetty.<br /><br />Mutta se otsikosta. Huomenna hyppään lentokoneeseen ja päästelen sen kyydissä aina San Franciscoon. Tuolta matka jatkuu sitten vuoriston suuntaan ja ensimmäinen määränpää tais olla Kirkwood tai jokin sen tapainen. Periltä tulisi sitten löytää lunta, mielellään paljon, sillä reilun viikon päästä tuolla suunnalla alkaa hiihtosuunnistuksen <a href="http://baoc.org/wiki/Schedule/2012/Ski-O_Tour">maailmancup</a>. Tällä hetkellä lumitilanne on ilmeisesti vielä kehno mutta joitakin kymmeniä senttejä on lupailtu lähipäiville. Kisajärjestäjät tosin toivoivat paria metriä, jotta Bear Valleyn osakilpailu saataisiin pidettyä. Suomessa järjestäjille riittää valitettavasti parikin senttiä. No siinä se ison maailman ero tähän kotipuoleen.<br /><br />Kuten tuosta tulevasta maailmancupin reissusta voi päätellä, on kisakausi alkanut vähintään kelvollisesti. En sitten kyllä tiedä, että tarvitseeko kultapossukerholaisilla sen kauden edes kelvollisesti alkaakaan? Kun kuulemani<br />mukaan olen nyt itsekin siihen kultapossukerhoon päätynyt. Nimityksen johdosta voisi varmaan juoda oikein pullakahveet, voin tarjota Jones sullekin.<br /><br />No se siitä. Mutta ihan kohtuudella on siis kisoissa mennyt. Hisupuolella nyt oikeastaan siedettävästi koko ajan, sileän puolella on ollut vähän ailahtelevampaa. Onneksi sentään <a href="http://kshiihto.fi/kuukka2012tulos.htm#MYL">Uuraisilta</a> kävin palkintorahat kotiin näppäämässä. Siis palkintorahat ihan kirjaimellisesti. Parempaan suuntaan siis ollaan menossa par'aikaa mutta niinhän sitä tämän ammattilaisuuden myötä pitäisikin olla. Katotaan sitten keväällä mitä viivan alle jäi. <br /><br />Tämmöistä tänään. Älä Kulta ala murjottamaan, tuun ihan kohta takaisin.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-65249618216818381962011-08-12T22:28:00.003+03:002011-08-12T23:39:10.072+03:00Länpöä koneeseenOtsikon mukaisesti sitä kuuluisaa länpöä on jälleen alettu latailemaan koneeseen ja ladataan ensi viikollakin tuolla Otepään suunnalla Viron maalla. Viimevuotisesta reissusta on vielä varsin kirkkaat muistot joten tällä kertaa yritän pysyä pystyssä siinä liikenneympyrässä, ainakin Venäläisten valmentajien paikalla ollessa.
<br />
<br />Menneistä sen verran että tuossa heinäkuun viimeisenä päivänä pyöriteltiin Pielisen ympäri. Ympäriajajien joukko koostui kahdesta kuskista: joukkueen kapteenina oli Kulta ja apuajajana Reisi. Alun perin taisin luvata vetoapua ensimmäisen 150km ajan ja kokolailla tuohon saatoin kyetäkin. Kaikeksi yllätykseksi kykenin kuitenkin säilyttämään lähikontaktin koko matkan ajan saaden saman ajan voittajan kanssa. Lopun massattomassa kirissä minulla ei tosin kovinkaan paljon mahdollisuuksia ollut.
<br />
<br />Mutta tuo Otepään leiri siis avaa toden teolla leirityksen kohti talvea. Ohjelma syksylle vaikuttaa noin niinkuin omissa suunnitelmissa varsin napakalta ja talvi se vasta lupaavalta vaikuttaakin. Puitteita on yritetty rakentaa siten, että kauden tärkeimmillä hetkillä on varmasti riittävästi mahdollisuuksia keskittyä tuloksen tekemiseen eikä tarvitse ressata muilla liikkuvilla tekijöillä. Mutta kunhan nyt ensin selätetään Otepää, Vuokatti ja Ramsau, niin ollaan jo paljon lähempänä niitä ratkaisun hetkiä. Mutta tällä hetkellä olen jo tikissä.
<br />
<br />Tiedän kyllä että otsikko sisältää kirjoitusvirheen mutta lainatavaraa uudelleen käytettäessä ei siltä aina voi välttyä.
<br />
<br />Niin sitä länpöä saattaa muuten olla Herkälläkin koneessa varsin "herkkään" malliin tuon Otepäästä paluun jälkeen, varsinkin mikäli se kuuluisa ensi viikon tiistai odottaa edelleen itseään. Ja se muuten luultavasti odottaa.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-10907054662288270242011-06-30T21:29:00.003+03:002011-06-30T22:05:26.505+03:00Syötän itseni paarmoilleHärkösuo, hikinen juoksija ja helle. Voi pojat, että tuosta hommasta nauttii! Kun työpäivän hikoilut eivät missään tapauksessa (tänäänkään) riittäneet, niin suuntasin kulkuni iltapuolella legendaariselle Härkösuolle. Ohjelmassa oli luvassa semmoiset 14*1,5min vedot tuttuakin tutummalla uralla. Tuo suohon vuosien aikana revitelty painanne näkyy talvellakin hohtavilla hangilla pienenä painanteena avosuon reunalla. Kujuilkaa sitä ensi talvena Ladun Majan vitosta hiihtäessänne.<br /><br />Onneksi en sentään ole kuin Asafa Powell, joka luultavimmin kieltäytyisi harjoittelemasta moisissa olosuhteissa kun paarmat ja muut verenimijät saattaisivat imaista hänen vahvaa vertaan jopa suorituskykyä heikentäviä määriä. Samaa hän muuten pelkäsi dopingtestaajien suhteen. No itselläni ei moisia pelkoja vielä ole.<br /><br />No muita menneitä muistellessa mieleeni tulee ainakin legendaarinen Kiimasen savulenkki. Sielläkin tuli jälleen käytyä raapimassa Juhannuksen kunniaksi. Oma kulku sattui onnellisten tähtien alla elellessä olemaan varsin kohtuullista. Jos nyt ei muuta, niin ainakin selkeästi nappasin Curtin <a href="http://www.lannevesi.fi/Savu2011_tulos.htm">päänahan</a>.<br /><br />Ai niin. Se Vuokatinvaaran rullanousu varmaan kiinnostaa kaikkia. Sehän vedettiin silloin testileirillä 5 kertaa, 2TT+3V. Ajat oli 7.56-7.38(TT) + 6.24-6.16-6.14(V). Kyllä noilla ajoilla olis Aatelissakin jo jonnekin keskivaiheille sijoittua tai hiukka paremmin. No ainakin liiton kirjoihin laitettiin uusia lukuja.<br /><br />Mutta ensi viikolla kutsuu Kainuu.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-80318720952738440012011-05-31T21:24:00.003+03:002011-05-31T22:17:48.327+03:00Kevät on mennyt - kesä on täälläHuhtikuun alun jälkeen on ollut aika vähänlaisesti kerrottavaa. Eikä sen määrä ole tainnut vieläkään päässyt kovin paljoa lisääntymään.<br /><br />No sitten viimenäkemän on ainakin nuo lumet sulaneet. Siitä meinasinkin oikein kerran jo kirjoittaa mutta se jäi sitten. Ja lumien sulamisen suhteenkin saattaa olla vähän niin ja näin, varmaan jostain Uuraisten takamailta vielä löytyisi sen verran kinosta, että pääsisi edes hiukan revittämään. Se.<br /><br />Mutta mutta. On se tuo kesäpuolen kisakausikin tullut avattua. Kisojahan on tullut käytyä melkein oikein urakalla ja on tullut nähtyä mm. Keuruuta, Suolahtea, Ilomantsia, Jämsää, Kangasniemeä ja Hankasalmea. Siinähän ne sitten olikin. Hyvän mielen kisoja. <br /><br />Huomenissa sitten kaivetaan autotallin uumenista rullasukset esiin ja käväistään ottamassa tuntumaa Isolahden suunnan tiestöön. Luultavasti samalla selviää onko laakerit ruostuneet umpeen sitten viime kerran. Toivottavasti ei. Pitäis kato maanantaina repiä neljä kertaa vaaralle. Ensi viikon ohjelmassa on alkuviikolle varattu testileiriä Vuokatissa. Siellä pitäisi sitten selvitä myös ensi talven kuviot hieman tarkemmin. Sitä odotellessa. Ja loppuviikolle sitten jotain muuta.<br /><br />Mutta onhan niitä kisoja muuten tälläkin viikolla. Mm. KePo-viestiä ja SM-kukkapenkkisuunnistusta on tarjolla. Ainakin siellä kukkapenkkikisoissa tultaneen näkemään paljon hylsyjä, kun kilpailija toisensa jälkeen ylittää jonkin pienen pienen parturoidun kukkapenkin päädyn hiukan väärältä kohdalta viistäen. Tai mistä sitä tietää. Juuri mitään ennakkoinformaatiota ei kisoista ole vielä ollut tarjolla. Kun nyt edes tietäisi että juostaanko kukkapenkkejä vai maastoa. No mitäpä sitä sillä tiedolla tekisikään?<br /><br />Tänään muuten vedin sprinttiviimeistelyt Sarvivuoren purtsilla ja Keljonkankaan koulun ympäristössä. Oli muuten varsin kansainvälistä sprinttiä tarjolla, vaikka itse sanonkin. <br /><br />Lopuksi vielä tuohon otsikkoon. Eilen oli maanantai ja syksy, tänään on kesä ja jälleen maanantai. Ihan tosi, näin ainakin erään kotimaisen suuryrityksen papereissa. Lisäksi todettiin töissä tänään, että ylihuomenna on taas tiistai. Tai siis näin saatiin jälleen taululta lukea. Että ota siitä sitten selvää miten nämä viikot oikein etenevät? Minä en tiedä ainakaan.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-74918136291994488972011-04-07T21:20:00.005+03:002011-04-07T23:13:00.922+03:00Lapin Lumirastit<a href="http://lansirajanrasti.fi/hs2011/">Lapin Lumirastit</a> päättivät jälleen hiihtosuunnistuskauden. Samaan pakettiin oli nyt jo totuttuun tapaan turboahdettu perjantain sprintti, lauantain SM-erikoispitkä ja sunnuntain keskimatka. <br /><br />Kisoihin valmistautuminen sujui varsin optimaalisesti ja viimeistelyharjoituksetkin olin tehnyt peräti ulkomailla Ruotsin maalla MM-kisojen yhteydessä, osan jopa oikein kilpailusuorituksina. <br /><br />No itse kisat polkaistiin käyntiin siis sprintillä. Jo heti lähtöpaikalla koin positiivisen yllätyksen urastoa kartalta silmäillessäni, sillä se oli harvinaisen harva. Luvassa ei siis ollut mitään selän suoristelua, vaan kisassa saisi painaa täysiä. Ja sehän sopii. Vitosrastilla olinkin hyvissä iskuasemissa kuusi sekuntia lopulta toiseksi sijoittunutta Hasse Jörgeniä perässä. Pitkälle kutosvälille tein mielestäni hyvän valinnan yläkautta tamppariuraa mutta aavistuksen kapealla ja lainemaisella moottorikelkkojen rikkomalla baanalla ei lopulta tultukaan. Ehkä siinä jotain pientä erimielisyyttä oli meikäläisen ja uraluokituksen välillä mutta menköön. Tylyt 29sekkaa pataan nopeimmalta ja peli oli selvä. Lopuilla väleillä olin muuten sen kuusi sekuntia Hassea nopeampi. Aijai. Olis voinut vaikka harmittaa. Olin sitten <a href="http://lansirajanrasti.fi/hs2011/images/stories/Lahtolistat_ja_tulokset/pe_tulokset.htm#H21">7.</a> <br /><br />Lauantaille sitten laiteltiin taas kalustoa kuntoon oikein urakalla. Jopa siihen malliin, että naapurimökeistä loppui virta kesken. Onneksi meillä ei ollut sitä ongelmaa... Erikoisen pitkällä alku sujui varsin leppoisasti lisää vauhtia letkan veturilta pyydellessä mutta alkoi se hymy hyytymään itse kultakin tuossa matkan edetessä. Jostain syystä nuo leveät tamppariurat vainosivat minua tuossakin kisassa, sillä kisan kulun suhteen varsin ratkaisevalla ensimmäisen lenkin pitkällä välillä onnistuin hupeloimaan aikaa ensin hieman hitaammalla alkuvalinnalla sekä oikomista heikosti kestävällä hankiosuudella, sitten kapean oloisessa tampparinousussa sekä lopulta myös rastille tehdyllä virheellä. Näiden episodien jälkeen kiinnikurottavaa oli taasen parisen minsaa lisää, eikä siihen sitten oikein eväitä enää löytynytkään. Kaikenlaista tuossa kisan aikana vielä tuli yritettyä mutta tilanteen kääntäminen olellisesti parempaan ei enää onnistunut. Milloin oli karttaa taiteltava uudestaan telineeseen ja milloin raavittava ensimmäisen lenkin kartan jämiä pois hiihdettävän lenkin rastien päältä... Pitää näemmä olla huolellisempi jatkossa. Toisen lenkin lopussa saatiin lopulta KeskinarkausMasa näköpiiriin ja aika nopeasti myös kiinni. Tässä vaiheessa päätin hiukan pienentää letkaa ja rykäisin kärkeen. Niskanen taisi olla ainoa, jolla oli mahdollisuuksia yrittää iskeä kantaan. Muutaman sijan siinä onnistuin ratkaisemaan mutta mitaliin asti se ei riittänyt. Lopputuloksissa <a href="http://lansirajanrasti.fi/hs2011/images/stories/Lahtolistat_ja_tulokset/la_tulokset.htm#H21">4. tila</a> SM-kisassa. Tuloksissa edessä on pari norskia mutta heitähän ei siis SM-tuloksiin lasketa, Lumirastien kokonaistilanteeseen kylläkin. Sinällään hiukan huolestuttava tilanne, sillä Kulta pistää (melkein) aina noissa sijoituksissa paremmaksi. No hyvä se on sekin.<br /><br />Sunnuntain keskimatkalta ei sitten käteen juuri mitään enää jäänytkään. Hihassa ei vaan ollut enää mitään. Ässät oli heitelty pöydälle jo ajat sitten ja selkänahastakaan ei enää paljoa revitty. Maalissa olin ennenkaikkea huojentunut, sillä se oli kausi sitten paketissa. Kisassa olin taas 7. ja kokonaiskisassa <a href="http://lansirajanrasti.fi/hs2011/images/stories/Lahtolistat_ja_tulokset/su_tulokset.htm#H21">6.</a><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/-1kVx34zq2jU/TZ4YF0bPvfI/AAAAAAAAAOA/RbDKT4T-azA/s1600/SorientST.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 289px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-1kVx34zq2jU/TZ4YF0bPvfI/AAAAAAAAAOA/RbDKT4T-azA/s400/SorientST.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5592934275492068850" /></a><br />(Kuva: <a href="http://www.tornedal.se/">tornedal.se</a>)<br /><br />Tornedalin kuvatekstistä huolimatta kuvassa ei ole Staffan Tunis, vaan ihan Reisi Häkkinen, eikä Stafukaan ole tietääkseni (vielä) lopettamassa. Ja luultavasti en minäkään. Suksiakaan ei vielä ole laitettu varastoon vaan hiihtokausi jatkuu yhä. Sunnuntaina sitten Saarijärvellä kansallisissa startataan seuraavan kerran. Ja Laajavuoressa olen käynyt treenini hiihtämässä, ensimmäistä kertaa sitten joulukuun 1.päivän. Valitettavasti Moholdt ei ollut tätä todistamassa mutta niitä yhteisreenejä odotellessa... <br /><br />Ne oli semmoiset reissut ne. Vuoden parhaita reissuja, ei kisamenestyksen perusteella mutta muuten vaan. Tuntui tuo aurinko paistavan sen verran reippaasti ja Kulta hymyili.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-14047157722297071742011-03-30T23:00:00.004+03:002011-03-31T10:05:40.820+03:00MM-kisat - yhden aikakauden alku ja toisen loppuYksitoista kuukautta, kaksi viikkoa ja kuusi starttia. Noihin kahteen viikkoon ja kuuteen starttiin kulminoitui nyt vääjämätöntä loppuaan kohti kulkeva kausi. Yksitoista kuukautta töitä kauden kohokohtaa varten. Kaksi pääpainon saanuttta arvokisaviikkoa ja niissä yhteensä kuusi starttia. Pettymyksen tunteita, valonpilkahduksia, tiukan tappion aiheuttamaa tuskaa, riemun kiljahduksia, epätoivoa ja tyhjyyttä. <br /><br />Viimeksi MM-kisat lähestyivät ja elämä aloitti jälleen hymyilemisen. Tunsin olevani valmis. Ennen lähtöä pääsin vielä <a href="http://www.haapamaenurheilijat.fi/hoyryrastit/ajankohtaista/">Haapamäelle</a> tekemään viimeistelyä. Oli mahtavat urat ja tiedän menettäneeni hienot kisat. Tiesin olevani niin valmis, kuin vain mahdollista. Tiesin, etten olisi voinut tehdä viimeisten noin kolmen viikon aikana yhtään asiaa paremmin.<br /><br />Urani ensimmäistä MM-starttia sain kuitenkin odottaa aina keskiviikkoon asti. Sprintin väliin jääminen oli tietysti pieni takaisku mutta päätin olla valmis silloin kuin sen mahdollisuuteni saisin. Maanantaina kävin viimeistelemässä mätökelissä 5*3 minuuttisilla ja olin tyytyväinen sekä kalustoon, että mieheen. Ja mikäs oli sitä starttia odotellessa hyvin hoidettujen majoitusjärjestelyjen ansiosta.<br /><br />No se keskiviikko oli sitten yhtä tuulinen kuin se tiistaikin, jolloin meinattiin Penan kanssa jäädä ladun varteen. Vähintään 17 m/s puhaltanut vastatuuli oli oikeasti napakka. No kisaa varten siihen lyötiin vielä aika reipas lumisade selkään, jotta se olisi täydellistä. Maastossa tilanne oli se, että ainoa erottuva ura oli se/ne jo(t)ka oli hiihdetty auki. Aina se ei ehkä tarjonnut ennakkoon suunnittelemaani vaihtoehtoa mutta niiden mukaan mentiin. Tai oli tietty aika lähellä ettei menty, sillä numeroliivi sattui jäämään kaikessa kiireessä karanteenihuoneeseen. No onneksi Sirola on tosinopee lääkäri. Kaksi minuuttia jäi starttiin aikaa... No lopulta menin sitten sen keskimatkan ryssimään. <a href="http://skiwoc2011.com/pdf/results/Resultat_Men_MiddleDistance_110323_v2.pdf">15.tila</a> tarjosi sen verran karvaan pettymyksen, että pitkänmatkan starttikin oli laitettava uudelleen mietintään.<br /><br /><br />Parin välipäivän jälkeen oli pitkänmatkan vuoro. Yhteislähtö, vajaa seitsemänkymmentä miestä ja kapea sillan ylitys. Siinä kaikki mitä voi kisalta haluta. Onneksi tuli otettua hyvä lähtö, vaikka aikaa ennen siltaa reilusti olikin. Mutta olis saattanut olla äijät ihmeissään jos Kulta olis startannut samaan aikaan. No niin. Hiukan oli tukkoisen oloista uraa tarjolla tässäkin kisassa. Ei niitä tosin avosuolla mikään auki pidäkään kun tuuli pöllyttelee varsin reippaasti. <a href="http://staffantunis.blogspot.com/">Stafu</a> keuli jo heti alussa varsin miehekkäästi ja tein kisan kannalta ratkaisevan virheen olla lähtemättä siihen mukaan. Ajattelin vielä olevan aikaa mutta aina ei asiat mene niinkuin unelmoisit. Ensimmäisen lenkin jälkeen olin seitsemäntenä ja letkassa oli sijoituksia tarjolla. Toisella lenkillä onnistuin kuitenkin tekemään ensin yhden hitaamman valinnan ja sen jälkeen vielä kohtalokkaan samaistusvirheen, joiden ansiosta loppulenkille lähdettiin jostain kympin tuolta puolen. No okei oli mulla varmaan hitaampi hajontakin toisella lenkillä, tai sitten tummuin. Jokatapauksessa viimeiselle lenkille lähdettäessä Watterdal oli edellä. Ei ollut kauaa. Saman kohtalon tuli kokemaan Tolstopyatov, joka vaikutti varsin tummalta. Lamovista mulla ei ollut mitään käsitystä, ei edes silloin kun Jukka huusi sillalla kymppisakin sijoituksesta. Loppulenkillä Lamov kuitenkin kuittaa minut paremmalla reitinvalinnalla ja huomaan viiden sekunnin kiinni hiihtämisen mahdottomaksi. Maalissa ensin 11. mutta <a href="http://skiwoc2011.com/pdf/results/Resultat_Men_Longdistance_110326.pdf">lopputuloksissa 10.tila</a> Pettymys se on sekin.<br /><br />Lisää tarinoita ja koskettavaa kuvamateriaalia (etenkin viestistä) tulee varmaan <a href="http://lansirajanrasti.fi/hs2011/">Lumirastien</a> jälkeen. Nyt lähetään sinne.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-51400114065618459312011-03-10T22:51:00.002+02:002011-03-10T23:34:41.538+02:00Toivakan iltahiihdotKeski-Suomen piirikunnallisen hiihtokalenterin ehkä perinteisimmät kapinat, eli Toivakan maineikkaat iltahiihdot, käytiin tänään. Kilpailumatkana oli raateleva 7,5km ja mukana oli toinen toistaan kovempia karpaaseja. Kun tähän vielä lisättiin nihkeäluminen nollakeli, niin otatuksesta Paikkalanvuorella oli tuleman ehkä kauden raatelevin.<br /><br />Ennakkovalmistautuminen oli vähintäänkin kohdallaan, sillä jo kisaa edeltävänä iltana tuli Joukon kanssa voideltua kokonaiset kolme paria lähes kisakuntoon. Näistä kisapäivän viimeistelyssä laitoin lopulta kisakuntoon peräti kaksi paria. Satsaus oli siis suurta. Kaiken lisäksi säätilaa tarkkailtiin lähes koko päivän ajan, jotta mahdollisiin kelin muutoksiin olisi mahdollista reagoida nopeasti. No näin ei kuitenkaan tehty.<br /><br />Kisapaikalle siirryttiin Liuhan veljesten kanssa jo hyvissä ajoin ja verryttelyyn jäikin näin aikaa ruhtinaallisesti. Jo menomatkalla kisan kulkua ja erilaisia taktiikoita spekuloitiin ahkerasti ja voikin sanoa autokuntamme olleen erittäin täpinöissään! Jukan osalta viimeiset voitelut jätettiin tekemättä, jotta ajankäyttö kisavalmistautumiseen saatiin maksimoitua. Paikan päällä sitten tarkistamaan lähtöaika taululta ja numerolaputkin siinä samassa poimittiin omatoimisesti korista.<br /><br />Startin lähestyessä oli mahdollista aistia suuren urheilujuhlan tuntua kun juniorisarjalaiset kiersivät kenttää valtavan kannustuksen saattelemana muiden valmistautuessaan hermostuksissaan omaan suoritukseensa. Itsekin jännitin nouseeko ensimmäinen mäki wassulla jokaisella kiekalla ja kuinka Jukan selkä tulisi kisan aikana lähestymään, vai lähestyisikö se?<br /><br />Pitkään ei tarvinnut sen nousun kohtaloa miettiä, sillä heti ensimmäisellä kiekalla vaihdoin ajoissa kuokalle. Kulkupäivä. Jukan selkä imettiin kiinni vasta stadionin laskussa ja hapot oli jo vallanneet kehoni. Tiesin nauttivani seuraavista kahdesta kierroksesta!<br /><br />Ja nautintoa ne tosiaan olivatkin. Tuskin mikään voittaa sitä tunnetta, mikä lihaksissa ja koko kropassa on hiihtokisan aikana. Ei mikään voita sitä uskomattoman hienoa tunnetta pahasta olosta kun puskee itseään eteenpäin, tietäen saavansa nauttia siitä tunteesta vielä maalissakin! Lihakset huutavat armoa, verenmaku tunkee suuhun ja siitä saakin nautiskella sitten hyvän aikaa. Ja kun siinä hetkessä voit vain lisätä vauhtia ja polkea kuin tulpatonta mopoa! Tuo tunne ei ole riippuvainen siitä oletko kunnossa vai et. Se on aina kaikkien ulottuvilla.<br /><br />Kilpailutapahtumassa oli vain se huono puoli, että olisi pitänyt hiihtää hiljempaa lakupötköjen takia.<br /><br />Näin tänään. Kunto kehittyy jälleen oikeaan suuntaan. Meno paranee reeni reeniltä ja se kovasta harjoittelusta nauttiminen on läsnä. <br /><br />Ai niin se SM-keskimatka. No katsokaa vaikka se gps-seuranta. Se varmaan kertoo kaiken oleellisen. Lumi-Toukolassa sen sijaan pärjättiin. Se oli joukkueeltamme varsin mallikas suoritus. Seuran valmennuspäällikkö uhrasi jopa oman olkapäänsä menestyksen eteen. Kovan luokan suoritus, monella olisi homma jäänyt siihen!<br /><br />Mutta huomisesta alkaen elämä hymyilee jälleen.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-35756062977811286252011-02-25T20:05:00.004+02:002011-02-25T20:27:51.025+02:00KipeäHuomenna kilpailtava <a href="http://www.iisu.fi/sivu/fi/kilpailut/2011/hiihtosuunnistuksen_sm-sprintti_ja_sm-sprinttiviesti_26_-27_2_2011/">SM-sprintti</a> oli ennakkoon yksi kotimaisen kisakauden päätavoitteistani. Olin enemmän kuin motivoitunut pitämään kiinni korkeimmasta korokkeesta tällä(kin) kertaa. Näin ei kuitenkaan nyt tule käymään. Sen sijaan, että kisailisin huomenna, keskityn toipumaan keskiviikosta asti vaivanneesta kuumeesta.<br /><br />Oikeastaan minulla ei ole mitään sanottavaa tai pohdittavaa. Ei kiinnosta kertoa kuinka olen harjoitellut viimeiset viikot pakkasten keskellä tai pähkäillä miksi olen kipeä juuri nyt? Miksi en sairastunut vaikka viikko sitten?<br /><br />Tämä merkitsee vain sitä, että seuraavat reilut kolme viikkoa kohti MM-kisoja tullaan suunnittelemaan uusiksi. Voi olla, että joudun ponnistamaan pohjalta asti mutta sittenpähän joudun. Kolme viikkoa riittää mihin tahansa. Noiden kolmen viikon aikana rakennan pohjat uudestaan aina alusta alkaen, kehitän vauhtini aivan uudelle tasolle, tuon täydellisen suoritusvarmuuden suunnistustekniikkaani ja herkistelen koneeni äärimmilleen. Sen jälkeen olen valmis.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-53865523743743398252011-02-16T21:21:00.006+02:002011-02-16T22:56:22.805+02:00SM-pitkän pronssinen taivalVaikka katseeni onkin suunnattu tiukasti tulevaisuuteen, niin tällä kertaa tarkastellaan jälleen mennyttä. Ja sieltä menneestä löytyy <a href="http://www.jrv.fi/sm2011/">Jämsän SM-viikonloppu</a>. Henkilökohtaisesti olin asettanut tavoitteen pitkänmatkan voitoon, sillä oltiinhan sitä kisailemassa Keski-Suomessa. Kuninkuusmatkan herruus liki kotimaisemissa metsomaakunnassa, se oli jotain tavoittelemisen arvoista. Tavoitteen toteutuminen näytti vielä torstaina varsin heikolta, sillä meno ei EM-kisojen jälkeen tuntunut kovin hyvältä kun kävin hieman kovempaa raapimassa. Tässä suhteessa pienillä asioilla voi olla suuri merkitys ja päiväkin voi tehdä ihmeitä. Perjantai-iltana elämä palasi kehooni, pääsin kultani kainaloon ja olin valmiina taisteluun.<br /><br />Kisapäivälle ei onneksi ihan julminta pakkasta tarjottu. Riittävän kylmää ja nihkeää oli kuitenkin. Kisaa varten laittelin oikein kolme paria erinäisin sekoituksin. Päätin harkita jopa kolmen parin taktiikkaa, sillä kisa käytiin peräti kolmena lenkkinä ja kartanvaihdot olivat kilpailukeskuksessa. Suksia vaihtamalla saatiin sentään hieman sirkushuveja katsovalle kansalle tarjottua. Mutta jos ei sitä kylmintä keliä ollut tarjolla, niin onneksi sentään uutta tosi liukasta vitilunta sateli yön aikana muutamia senttejä. <br /><br />Verryttelyn aikana tuntui ensin, ettei suksi luista yhtään mutta tarkempi analyysi osoitti kuitenkin kisakelpoista kalustoa löytyvän sen kolmen parin verran. Näin ollen päätin vetää koko arsenaalilla. Tästä onnistuinkin hankkimaan itselleni pienen kiireen, sillä sukset piti tietysti viedä ennen lähtöä huollosta vastaavalle isälleni. Ongelmana oli tietysti se, että huoltajan sijainnista ei ollut reilu kymmenen minsaa ennen starttia vielä mitään tietoa. Kaikesta huolimatta sukset sain toimitettua kartanvaihtopaikalle ja oikean järjestyksenkin vielä kerrottua. Lähdössä pääsinkin sitten suoraan karsinaan.<br /><br />Lähdössä kun sai kartan kouraan, niin saattoi vain todeta, että tulee fyysinen kisa. Ensimmäisellä lenkillä ei teknisestä suunnistuksesta ollut tietoakaan. Mutta en minä valita sitä, hiihtovoittoinen kisa kyllä sopii. Ensimmäisillä väleillä huomasi heti, että urat ovat kapeita ja epätasaisia sekä paikoin vielä uuden lumen kuorruttamia. Ei ollut ihan kaikille urille kelkka ehtinyt. Ensimmäistä kertaa tälle talvea olin kuitenkin heti startista hereillä, eikä alussa tullut turhia tappiosekunteja. Ensimmäisen lenkin loppupuolella siirryin väliaikaisesti kisan kärkeen ja kartanvaihdossa pohja-aikani piti loppuun asti. Suksia vaihtaessa en pitänyt mitään kiirettä ja totesin vielä suuren maailman tapaan omaavani varoja tuon kaltaiseen seisoskeluun. No saatiin ainakin niitä sirkushuveja tarjottua.<br /><br />Toinen lenkki käynnistyi mielestäni varsin hyvin mutta tässä vaihessa OMa aloitti sellaisen offensiivin, että muiden oli annettava sekunti sekunnilta periksi. Matkalle sattui myös muutamia pieniä virheitä, jolloin aikaero alkoi kasvaa turhankin kovasti. Kisan voiton kannalta saatoin myös tehdä tuolla suksien vaihdolla virheen, sillä toisella lenkillä vitilumisia uria oli tarjolla vielä ensimmäistä lenkkiäkin enemmän. Se edellinen pari olisi toiminut myös toisen lenkin alueella selvästi paremmin. Mutta tätähän ei voinut tietää ennakkoon. Tästäkin huolimatta löin sen mitä kykenin. Toiseen kartanvaihtoon kurvaillessani kuulin johtavani ensimmäisessä. Iskä kertoi myös viimeisen lenkin olevan raskaimman ja sen sopivan itselleni kuin nakutetun. Jostain syystä uskoin tämän.<br /><br />Kolmannella lenkillä palattiin Pitkävuoren rinteille ja saatiin taas hieman kavuttavaakin. Heti viimeisen lenkin kolmannella välillä onnistuin kuitenkin tekemään pienen reitinvalintavirheen ja säestämään sitä vielä isolla ohiajolla, jolloin tappiota kellotettiin helposti toista minuuttia. Päätin kuitenkin jatkaa taistelua. Uskottelin itselleni, että ei se olisi helppoa muillakaan. No ei se varmaan ollutkaan. Itselläni kulku tuntui hyvältä loppuun asti ja kykenin pitämään vauhtini hyvin yllä. Lyönti oli hyvää mutta OMa vain kulku selvästi kovempaa. Viimeisellä rastilla oli vielä aikaa antaa muiden leimailla rauhassa ja odotella vuoroani. No olisi siinä ollut toinenkin leimasin mutta se roikkui koivunoksalla aivan liian korkealla kaltaiselleni lyhytkätiselle pygmille. Odotin siis. Maaliin tullessa ylivoimaiset pohjat kuuman ryhmän toisena lähtijänä. Oli enää odotettava muiden suorituksia.<br /><br />Niinhän siinä kävi, että OMa nappasi ylivoimaisen voiton ja vielä KeskimarkausMasakin sujutteli ohitseni. Maaliin tullessani pelkäsin hieman jo selvittäneeni kuka tulisi neljänneksi mutta niin se vain kääntyi <a href="http://www.jrv.fi/sm2011/wp-content/uploads/tulosla2.htm">pronssikamppailu</a> meikäläisen voitoksi. Kaulaan pujotettiin siis uran ensimmäinen mitali kuninkuusmatkalta. Siihen olin kaikesta huolimatta tyytyväinen. <br /><br />Viestistä sitten napattiin <a href="http://www.jrv.fi/sm2011/wp-content/uploads/tulossu.htm">7.tila</a>. Kokolailla maksimaalinen suoritus joukkueeltamme. Hetken järjestäjät pelottelivat hylsyllä mutta onneksi sitä ei tullut. Kritiikkini kisoista olen kertonut jo aiemmin ja siihen ei enää palata. Viikonlopusta jäi kuitenkin tulosten valossa varsin positiiviset fiilikset. Ja hymyili se elämä taas muutenkin.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-45657673523025334702011-02-09T21:34:00.004+02:002011-02-09T23:04:06.842+02:00Hopea kaulassa, Kulta kainalossa - EM-kisojen toinen puoliskoEM-kisojen toinen, eli parempi, puolisko käynnistyi lauantain keskimatkalla ja tuli jatkumaan sunnuntaisella viestillä. Mutta kattellaan nyt se keskari ensin.<br /><br />Keskimatka kisailtiin varsin poikkeukselliseen ja erikoiseen tapaan yhteislähdöllä. Kilpailusta oli odotettavissa varsin tiukka perhoslenkkien ja kartanvaihdon takia. Onneksi sentään keskusrastina toimineen ykkösrastin kerrottiin olevan peräti 6 metriä leveällä uralla. No oli muuten aika norjalainen kuusi metriä... No paukusta liikkeelle, toiset jo hieman ennen. Onneksi lähtö videoitiin, jatkotoimenpiteitä ei toki seurannut. Ykkösvälillä ei mitään ihmeitä seurannut, paitsi leimauksessa, jossa porukka meinasi kasaantua katkouralla (olisko ollut max 2m leveä), kun rastille tultiin molemmista suunnista ja lähtö seuraaville tapahtui samaan tapaan molempiin suuntiin. Jotkut kääntelivät suksiaan. Penkan puolelta onnistui porukan onneksi ohittamaan ja lennokkaan touch free-leimauksen avulla pääsi matkaakin jatkamaan. Alkumatkan pistelin pääasiallisesti porukan mukana kohtuullisen sujuvasta menosta nauttien. Mitään suurempaa suunnistustyötä en tehnyt, pidin vain huolen siitä, että mentiin oikeita uria. Kartanvaihdossa kuulin Jukalta, että olen seitsemäntenä. Tiesin perässä olevan ison ja nälkäisen letkan melkein näköetäisyydellä, joten kilpailusta oli tuleva vielä tiukka. <br />Toisen lenkin alussa kokeilin hieman omaa valintaa, eroja ei toki juuri tullut. Perhosilla onnistuin kuitenkin hukkaamaan Barchukovin selän, mikä tuli osoittautumaan ratkaisevaksi virheeksi. Yhteiselle loppulenkille lähtiessä näin Granatin ja Lamovin hieman edellä ja päätin vetää heidät kiinni. Tässä vaiheessa en sijoituksesta tiennyt mutta päättelin sen olevan hyvän, sillä takaa-ajava letka ei ollut saavuttanut. Kokolailla kaiken sai puristaa peliin mutta selät sain kiinni. Tokavikalle yritin omaa ratkaisuani mutta en siitä hyötynyt, saatoin pari sekuntia menettääkin ja olin edelleen letkan viimeisenä. Tässä vaiheessa myös huomasin letkassa olevan edelläni neljä miestä ja kun kuulutus hehkutti Stafun ja Rostin kamppailua arvelin taistelevani todellisista sijoituksista. Viimeiselle yritin niin ikään omaa valintaa muiden mennessä alakautta. Rastilla olin kuitenkin edelleen letkan viimeisenä, eikä loppukirikään tuonut muutosta asiaan. Lähemmäksi toki pääsin. Maalissa tajusin taistelleeni mitalista ja hävinneeni tuon kamppailun. Ne olivat ehkä elämäni katkerimmat ja pisimmät kymmenen sekuntia. Loppusija oli <a href="http://www.odagfinn.net/resultater/s2011/eoc5/reshtm/M21.htm">7.</a> Kymmenen pitkää sekuntia mitalista. Vaikka tulos olikin hyvä en voinut olla miettimättä mitä olisin voinut tehdä toisin. Loppujen lopuksi tilanne oli kuitenkin se, että kisan aikana minulla oli enemmän tilaisuuksia kääntää tilanne heikompaan suuntaan, kuin mitä sen parantamiseksi olisi ollut. Vaikka olisin ollut perhosilla kymmenen sekuntia nopeampi, niin en usko, että sijoitus olisi siitä mihinkään muuttunut. Olisin vain ollut nopeammin letkassa mukana.<br /><br />Viestissä sain kunnian olla Suomen 1.joukueen avaajana. Tavoitteeksi asetettiin voitto. Paineet olivat ainakin itselläni sen mukaiset. En usko, että olen koskaan jännittänyt enempää, saatoin tuntea painolastin kapeilla harteillani. Viimeiset hetket ennen kisaa olin kuitenkin rauhallinen, sillä tiesin hallitsevani tuon homman. Tuo jännityksen tunne oli juuri se, mitä olin odottanut.<br />Alkumatkan pistelin jälleen vain porukan mukana, joskin ykköselle mennessä olin hetken kokolailla ulkona kartalta. Aukon laita paistoi onneksi riittävästi. Neloselle oli pidempi hiihtopätkä jossa saatoin imeä selkiä kiinni ja kuitata Gratatia lukuunottamatta muut. Toki sisäkurvikin tässä auttoi. Ykkösen pitkä hajonta tuli näin kuitattua. Yleisörastille tulin toisena ja loppulenkin perukoille mennessä siirryin jo keulille. Takaisin päin käännyttäessä missasin kuitenkin oion ja tein vielä heikon reitinvalinnankin, jolloin Granat (SWE) karkasi. Muut perässäni sinnitelleet onnistuin tiputtamaan pelkällä vauhdilla. Viimeisillä väleillä sain nipistettyä eron vaihdossa johtaneeseen Ruotsiin 18 sekunnin mittaiseksi, kun hieman ennen vaihtoa sitä oli vielä yli puoli minuuttia.<br />Toisella osuudella Venäjä onnistui karkaamaan OMalta ja Stafulle jäi hieman kirittävää. Usko voittoon oli todella kova mutta tällä kertaa Khrennikov oli lyömättömässä iskussa. Tuloksena kuitenkin hieno <a href="http://www.odagfinn.net/resultater/s2011/eoc6/M21.HTM">hopeamitali</a>! Ensimmäinen kansainvälinen arvokisamitali, yksi niistä unelmista.<br /><br />Hopeamitali pujotettiin kaulaan mutta Kultani sain kainaloon. Se jos mikä lämmitti mieltä. Auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta saatoin olla onnellinen.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-61587093859636395352011-02-04T22:17:00.007+02:002011-02-05T00:17:53.384+02:00EM-kisat puolivälissä<a href="http://www.skio2011.com/">EM-kisat</a> täällä Lillehammerin nurkilla ovat saavuttaneet kisamatkojen lukumäärän suhteen puolivälinsä, joten lienee pienen välitilinpäätöksen aika. Menestyksen perusteella mitattuna on kouraan jäänyt mitalien ja kukkapuskien sijaan pelkkiä luita, tällä kertaa jopa kohtalaisen kokoisia, ei nyt mitään valtavia mutta reiluhkon kokoisia reisiluita kuitenkin.<br /><br />Kisat avattiin perinteisellä väliaikalähdöllä käydyllä pitkällä matkalla, jolla mittaa oli varsin riittävästi. Hiihdetystä matkasta ei nyt niin tarkkaa kuvaa vielä ole mutta varmaan jossain likempänä kolmenkympin kriisiä liikuttiin. Tai sinnepäin. Oma kisa alkoi varsin mainiosti, sillä ensimmäisen virheeni tein vasta kisan toiselle rastille. Kyseessä oli ehkä himpun verran hitaampi reitti ja kapean luikkaribaanan muututtua jyrkässä alamäessä kokolailla pisteuraksi, eli hitaimmaksi mahdolliseksi baanaksi, ei vauhdin hurmasta voitu puhua. Toki tuohon aikatappioon vaikutti myös varovainen laskeutuminen ko. uralla. No ajattelin pitää välineet ja kanssakilpailijat ehjinä vielä tuossa vaiheessa. Neloselle koukin myös hieman isomman kaavan kautta ja tuossa vaiheessa local Stanimir painelikin ohi. Seuraavat kilometrit mentiinkin sitten vetovuoroa välillä vaihdellen aina siihen asti kun päätin käväistä toisen lenkin kolmosella kahteen kertaan. Tämä tosin maksoi vain puolisen minsaa ja aiheutti OMan iskeytymisen kantaan. Loppumatkalla sitten katseltiin aika ajoin OMan kantapäitä ja paikoin ei. Viimeisellä pitkällä välillä kairauduin vielä kerran kantaan välin pohja-ajan turvin vain hupeloidakseni tuon aseman hieman myöhemmin. Loppulenkillä täytyi jokatapauksessa taistella yksin. Mollivoittoisen alun jälkeen loppua kohti piristynyt meno tuottaa lopulta <a href="http://www.odagfinn.net/resultater/s2011/eoc2/reshtm/M21.htm">11. tilan</a>. Ei nyt aivan sitä, mitä hain. Päällimmäiseksi tunteeksi jää pettymys omaan tekemiseen. Virheet kun tuppaavat pudottamaan tuota loppusijaa... Kisa sentään oli hieno ja oikein kunnon pitkänmatkan kisa, kestoa olisi toki voinut olla vaikka vartin enempi.<br /><br />Välipäivänä nautiskeltiin kevyellä hiihtolenkillä komeasta auringonpaisteesta ja valmistauduttiin tämänpäiväiseen sprinttiin. Kilpailu käytiin poikkeuksellisesti kahtena lyhyenä lenkkinä kartanvaihdolla ja odotettavissa oli varsin tiukkaa suunnistusta turhan tiheällä urastolla. Eli siis kaikkea sitä, missä omat vahvuuteni eivät missään tapauksessa piile. Tästäkin huolimatta viivalla oltiin valmiina taistelemaan tavoitteiden mukaisista sijoituksista. <br />Alkumatkasta onnistuin pitämään homman jopa siedettävästi lapasessa mutta ensimmäisen lenkin puolivälissä onnistuin lopulta pannuttamaan sellaiset ennätysluokan turvat eräässä kurvissa. Kokolailla samalla hetkellä kun otin tuntumaa lumen pintaan tajusin, että siihen ei nyt varsinaisesti olisi ollut varaa... Gps-seurannasta oli mukava katsella pallukan pysähtymistä jälkikäteen. Tuo maksoin helposti sellaiset 25sek. No kerrankos sitä kaatuu. Toinen lenkura sujui paremmin ja sijoitus nousikin varsin kohtuullisesti. Jälkikäteen suorituksesta paljastui muutamia pieniä virheitä muttei mitään katastrofaalista. Varsin tiukkaa suorittamista vaatineessa kisassa monet muutkin sortuivat pieniin ja suurempiinkin virheisiin. Lopputuloksena tutun oloinen <a href="http://www.odagfinn.net/resultater/s2011/eoc4/reshtm/M21.htm">11.</a> käteen jäänyt luu oli samaa luokkaa kuin pitkällä matkalla. No ehkä olin tähän hiukka tyytyväisempi, sillä tämän kaltaiset kisat nyt eivät varsinaisesti ole erikoisalaani.<br /><br />Huomenissa sitten keskimatkaa yhteislähdöllä ja sunnuntaina viesti. Ja siinäpä ne kisat sitten ovatkin. Ei täällä ihmeempiä. Onneksi sentään kulta osaa hoitaa ne mitalit kotiin.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-32912667936473568392011-01-20T21:49:00.007+02:002011-01-21T00:24:17.580+02:00Ski-O Tour - henkilökohtainen kärsimysnäytelmäHiihtosuunnistuksen keskieuroopan kiertue <a href="http://www.skiotour2011.com/">Ski-O Tour</a> oli näkemisen ja kokemisen arvoinen. Ja se ansaitsee myös pitkän selostuksen. Aikansa tämän tarinan kirjoittaminen otti, ei siksi että siitä tulisi hyvä, otti vaan.<br /><br />Joulun jälkeen olin tunnustellut olevani hyvässä hiihtokunnossa. Ehkä jopa parhaassa sileän kunnossani ikinä. Sitä myöten myös ennakko-odotukset nousivat samaa rataa kohti kattoa, jopa taivaita. Viimeisenä testinä oli ohjelmaan kirjattu <a href="http://www.aanekoski.fi/asukkaalle/liikuntapalvelut/maakuntaviesti-2011/keski-suomen-maakuntaviesti-2011/etusivu/">Keski-Suomen maakuntaviesti</a> eli tapahtuma, jossa tulee olla aina parhaimmillaan. Muuramen joukkue oli kilpailussa jopa jonkinmoinen musta hevonen, siihen malliin voittajaveikkauksia ainakin maakuntaviestiarpoihin tiedän rustatun. Ja se rustaaja muuten en ollut minä. Tavallisuudesta poiketen olin jo 8.osuudella, joka oli sama 9km V kuin akkuripätkäkin. Ennakkoon oli luvattu, että Muuramesta löytyy osuuden nopein mies ja panoksena tässä oli vain ja ainoastaan työpaikkani. Sen pienemmillä panoksilla ei puolestani (tai minua vastaan) pelattu. <br />Itse kilpailu sujui joukkueeltamme mainiosti. Sijoituimme lopulta <a href="http://www.aanekoski.fi/files/mkv2011/lopputulokset.htm">5. tilalle</a>, mikä on selvästi paras Muuramen sijoitus koskaan. Heikosti ei tosin kulkenut itsellänikään. Suksi pelasi ja olin selvästi <a href="http://www.aanekoski.fi/files/mkv2011/osuus8.htm">nopein</a>. Tarkempi analysointi paljasti myös kaikkien ankkureiden jääneen <a href="http://www.aanekoski.fi/files/mkv2011/osuus10.htm">taakse</a>. Nappasin näin ainakin periaatteellisella tavalla kauan himoitsemani Aallon Matin päänahan ja sekös lämmitti mieltä!<br /><br />Mutta tuskin oli maakuntaviestistä selvitty kun käänsin golfin nokan jo kohti etelää. Varhain perjantaiaamuna oltiin jo <a href="http://staffantunis.blogspot.com/">Stafun</a> kanssa asemissa lentokentällä. Asemissa siellä oli muitakin. En nyt ehkä ajatellut törmääväni perjantaina aamutuimaan Helsinki-Vantaalla <a href="http://vaihtarihiihtaja.blogspot.com/">Mikko Harjuun</a> mutta näin vain tapahtui. Samanlaista viestiä tuli sieltäkin suunnalta. No toiset lentelee Wieniin ja toiset kohti jenkkejä. Onneksi meillä oli se lyhyempi matka edessä. Itsellenikin selvisi, että kuntoni salaisuus piilee siinä, että ensilumenladulla pistelen ehkä porukan heikoimmalla suksella ja taistelen etiäpäin mutta kun lumet tosissaan tulevat ja vaihdan alle kunnon kisakapulat, niin jopas onkin hiihto helppoa. No totta ainakin toinen puoli. Ei muuta kuin hyvää reissua Mikolle!<br /><br />Itävaltaan päästiin ilman ongelmia ja suksetkin tulivat perille. Ilmeisesti jenkkeihin matkatessa saattaa kalusto jäädä matkalle... No paikallisten autonvuokraajien mielestä Peugeot 407 on vastaava kuin Toyotan Raw4. Itse en huomaa yhtäläisyyttä. Kattotelineetkin jätettiin ottamatta, sillä magneettisilla tuskin kuljetellaan 25 paria suksia. Tämä tiesi matkaan pientä mutkaa rautakauppaan, josta kattotelineiden rakentamiseen sopivat ainesosat löytyivät pienen etsiskelyn jälkeen. No tuli ainakin rakentajaranelle töitä. Illan aikana majapaikkaamme löysivät tiensä myös pari norjalaista, <a href="http://teamkvale.com/">Hasse</a> ja <a href="http://haverstad.com/">Sindre</a>, joista ensimmäiselle päivien erottaminen toisistaan on ehkä hieman vaikeaa. <br /><br />Ensimmäinen kisa käytiin jo lauantaina, joten liiemmälti ei jäänyt aikaa valmistautua. Kisa aamuna laiteltiin sukset kuntoon ja olin (tai ainakin luulin olevani) valmis. Menohaluja oli ehkä vähän liikaakin, mikä kostautui heti alkumatkasta parina pikku virheenä. Jätin myös käyttämättä yhden ison oion metsän lävitse jolloin Eivind nappasi kiinni ja meni samalla ohitse. Alkoi syödä rotan lailla. Jos olisin tässä vaiheessa tiennyt mitä tältä reissulta olisi vielä odotettavissa, niin en olisi uskonut. Tuo yksi oiko näytteli kisan sijoituksissa muuten kohtuullisen isoa osaa. Sijoitus oli lopulta <a href="http://www.skiotour2011.com/skio_doc/results/SOT%202011%20-%20Stage%201.html">20</a>.<br /><br />Mutta ei auttanut kuin niellä pettymyksensä ja valmistautua uuteen kisaan. Kisaformaatti on armoton. Sunnuntaina ohjelmassa oli ns. pitkänmatkan kisa. Lyhyt sellainen. Kokolailla alusta asti kävi selväksi, että en vain osaa. Kokolailla täysin avoimilla alueilla oikominen ei vain tuntunut riittävän luonnolliselta ja helpolta, vaan koko ajan piti miettiä mitä tehdä, mihin mennä nyt? Eivind nappasi minut jälleen kiinni ja luovutin kisan henkisesti jo väliaikaisesti. Hetken verran menikin paremmin mutta lopussa kun pyrin jälleen lisäämään vauhtia, niin mopon hallinta osoittautui varsin vaativaksi tehtäväksi. Asiaa ei tietenkään helpottanut aivan liian kosteisiin olosuhteisiin voideltu kisapari, joka toimi ainoastaan ylhäällä auringon lämmittämillä alueilla. Kisa kun käytiin pääasiallisesti kuivemmalla lumella. Kaiken hyvän lisäksi onnistuin pannuttamaan yhdellä oikosella oikein kunnon turvat, jonka seurauksena lonkankoukistajan/nivusen paikkeilla tuntui riittävän kovaa kipua vielä päivienkin päästä. Tuloslistaa katsellessa alkoi epätoivo hiipimään puseroon. Stafun ylivoima oli jotain todella järkyttävää. Sijoitus oli <a href="http://www.skiotour2011.com/skio_doc/results/SOT%202011%20-%20Stage%202.html">23.</a> ja tiesin, että aseita kelkan kääntämiseen oli varsin vähän. Illan kevyt pertsan lenkki nosti hieman mielialaa ja kulta käski uskomaan itseeni.<br /><br />Kolmas ja samalla viimeinen Itävallan kisapäivä tarjosi sprinttiä. Keli oli jälleen plussalla. Tällä kertaa suksi toimi aivan riittävän hyvin. Kisan taktiikaksi muotoilin urilla pysymisen, sillä oikokikkailut eivät tuntuneet ottavan sujuakseen. Tiesin ottavani tällä taktiikalla paikoin takkiin mutta alati murenevan itseluottamuksen kanssa ei minulla ollut muuta mahdollisuutta kuin pelata varman päälle ja pelastaa ne rippeet, jotka enää olivat jäljellä. Taktiikka toimikin kohtuullisen hyvin, sillä onnistuin tekemään tuohonastisista parhaan suoritukseni. Häikäisevä se ei tosiaan ollut, mutta antoi minulle vielä pientä toivoa tunnelin päässä kajastavasta valosta. Sijoitukseni oli <a href="http://www.skiotour2011.com/skio_doc/results/SOT%202011%20-%20Stage%203.html">15.</a> ja se on jotain aivan muuta kuin mihin tähtäsin. <br /><br />Iltasella käväistiin Hochfilzenissä ampumahiihdon pyhätössä hiihtämässä ja vietettiin Hassen läksiäisiä. Hän oli päättänyt lähteä jo kotiin. Paikallista motivaatiomäntyä kiertäessä ei voinut kuitenkaan välttyä ajatukselta, että tästä olisi tuleva sellainen waterloo, jota ehkä ennakkoon paikoin pelkäsin. Lanki muistutti homman alkavan Slovakiassa puhtaalta pöydältä. Homma tulisi kuulemma muuttumaan. Ja kuinka oikeassa Jukka olikaan...<br /><br />Matka Slovakiaan oli yllättävän nopea. No tietysti kun motarilla saa päästellä ainakin sataakolmeakymppiä, niin kyllä siinä kilometrit vaihtuu. Lumen vähyys aiheutti kuitenkin arvailuja kilpailujen käymisestä ja käymättäjättämisestä. Kremnicaan saapuessa ei lumesta ollut vielä tietoakaan ja kisapaikka odotti jo kymmenen kilsan päässä. Pikkuhiljaa vuoren rinnettä kiivetessä lumi alkoi lisääntyä mutta turhan hitaasti. Perillä Skalkan huipulla lunta toki oli mutta vähemmän kuin mitä kisojen pitäminen mielestämme vaati. Kaikeksi onneksi majapaikkamme oli, sanotaanko nyt vähintään eksoottinen. Mutta siis ihan käypä majapaikka meille. Toisen välipäivän pitkällä lenkillä suksia kanneltiin useampaan otteeseen mutta niin vain sitä lunta aina mutkan takaa löytyi. IOF TA:n kommentti kuului: I´m afraid we have to cancel the sprint area. Ja jälleen piti kuulemma uskoa itseensä. Olin ehkä kaukana sieltä, missä halusin olla mutta jaksaa täytyi.<br /><br />Slovakian kisat avattiin keskimatkan yhteislähdöllä, joka käytiin kolmena lenkkinä. Urasto koostui pääosin baanoista, joita oli alueella varsin paljon ja tiheässä. Tämähän tietysti sopii meikäläiselle mutta mielellään sitä kisailisi hieman vaihtelevammilla urastoilla. Kisaa varten meille oli tilattu myös lumisade, joka paransi lumiolosuhteita huomattavasti tuomalla useita senttimetrejä puhdasta uutta lunta urastolle. Tämä sade luultavasti pelasti kisat. Lumisateesta, baanoista tai viesteistä sain uutta virtaa ja onnistuin kasaamaan itseluottamukseni rippeitä ihan pieniksi kasoiksi asti. Viimeisellä kilometrillä kolmanneksi sijoittuneen Grigorievin selkä oli vielä näkyvissä mutta sinne se vain jonnekin karkasi. Loppukirissä raateleva tappio loppusuoran kurvissa oikopaikkansa käyttäneelle Gruzdeville. Sijoitus <a href="http://www.skiotour2011.com/skio_doc/results/SOT%202011%20-%20Stage%204.txt">6.</a> <br /><br />"Oi kiva että sä kulta tykkäät." Tunsin olevani jälleen elossa.<br /><br />Viidenteen kisaan tarjottiin sitten oikein kunnon vesisadetta. Kaikki edellisenä päivänä satanut lumi meni ja ehkä hieman vanhojakin. Urat olivat pelkkää loskaa ja kisoihin uhraamani suksipari ei varsinaisesti ole tunnettu vesikelin parina. Koko massiivinen Suomen joukkue kärsi samasta vaivasta, osin teimme sen turhaan. Tappiota suksella tuli lukuisia sekunteja per väli ja se on sprintissä liikaa. Kun tähän vielä lisätään venäläisten huomattavasti parempi luisto, niin koko konkurssi oli valmis. Tein kokolailla maksimaalisen suorituksen noihin oloihin omista lähtökohdistani, virheitä noin 15sek, jätin kaikkeni ladulle ja olin <a href="http://www.skiotour2011.com/skio_doc/results/SOT%202011%20-%20Stage%205.txt">11.</a> En oikein tiennyt pitäisikö olla tyytyväinen vai pettynyt. Olin sitten molempia.<br /><br />Olosuhteet eivät viimeiseen kisaan varsinaisesti parantuneet. Alue vaihtui uuteen ja ei oikeastaan ollut mitään tietoa siitä, mitä tulossa oli. Tai no "skiing + light orienteering in the beginning" ja muuta mukavaa. Ja yksi vaarallinen kohta miesten radalla. Ykkösvälillä jätin oion käyttämättä, koska lumihangessa 100m vertikaalia alaspäin ei houkutellut riittävästi, ja kisan jälkeen totesin sen maksaneen kaksi minuuttia. Kolmosta en meinannut oion päätteeksi löytää ollenkaan. Siitä reilut kolme minsaa plussaa. Lisäksi vielä yksi tasoa pitkin tehty oiko, jolla pääsi liian alas rinteessä. Kokonaisuudessaan siis 5-6min koukeroita. Virheettä tuolta tosin ei kovin moni ponnistanut. Oli sen verran mielenkiintoiset olosuhteet ja muuttuvat tekijät. Lopputuloksissa olin jälleen <a href="http://www.skiotour2011.com/skio_doc/results/SOT%202011%20-%20Stage%206.txt">11.</a> Tämänkin tuloksen kanssa oli vähän niin ja näin. Olin siis jälleen pettynyt ja tyytyväinen samalla kertaa. Ne oli sellaiset kisat. Tourin kokonaistuloksissa oli lopulta 12.<br /><br />Sunnuntaina päästiin sitten fiilistelemään paikallisilla laduilla ensimmäistä kertaa siten, että näki johonkin. Sumu hälveni Skalkan huipulta juuri sopivasti ja viimeisen pitkän lenkin saattoi heittää hyvin mielin vaikka maisemia ihaillen. Paluumatkakin sujui varsin mukavasti ja ruumaan pakatut auton avaimetkin saapuivat kaikeksi onneksi Helsinki-Vantaalle ajallaan. Osaan kato ton pakkaamisen aika hyvin.<br /><br />Kokolailla mielenkiintoinen oli reissu. Kisamenestys ei missään nimessä ollut sitä mitä lähdin hakemaan. Slovakiassa nyt sinnepäin mutta Itävallassa oltiin hyvin kaukana hyvistä tuloksista. Henkistä kanttia koeteltiin aika isosti ja välillä sitä joutui miettimään, että onko tässä mitään järkeä. Kuitenkin väitän tämän reissun jäävän ehdottomasti positiivisen puolelle, sillä kaikki olosuhteet on hallittava jos menestystä haluaa. Kisoissa voi vastaan tulla mitä tahansa ja Tourin jälkeen on nähnyt siitä jo aika ison osan... Tästä on hyvä ponnistaa kohti <a href="http://www.skio2011.com/">EM-kisoja</a>!hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-53614883617998016812011-01-05T23:05:00.004+02:002011-01-05T23:43:40.925+02:00LautallaHuomenna torstaina maakuntaviesti ja perjantaina startti kohti <a href="http://www.skiotour2011.com/">Ski-O Touria</a>. Siinä sitä meneekin sitten aina tuonne puolentoista viikon päähän asti reissussa. On se hyvä päästä kokeilemaan muitakin nousuja kuin Öljymäki.<br /><br />Meinneistä sen verran, että Imatralla oli toinen. Sekä karsinnassa että finaalissa. Finaalissa oli voiton avaimet jo käsissä, kun kiskoin pitkälle hiihtovälille 12sek pohjat vain menettääkseni juurikin saman verran seuraavalla lyhyellä välillä. Tuossa vaiheessa Kulta kiinnosti enemmän. Oleellista muutosta tilanteeseen ei ole tullut. Ehkä pienen pientä liikahdusta parempaan suuntaan.<br /><br />Joululomakin tuossa heilahti menemään turhan nopeasti. Ei kerinnyt kuin kääntymään Timitrassa pariin kertaan ja toteamaan kotimaiset pakkasennusteet turhan epätarkoiksi Äänekosken hiihtojen pitämisen suhteen. Tuskin sillä kuitenkaan suurta merkitystä on, onko pakkasta kymmenen vai kaksikymmentäviisi astetta. No harjoittelemaan sentään ehti. Samaan hengenvetoon voisi todeta loman loppuneen turhan lyhyeen. Enemmänkin yhteistä aikaa olisin voinut viettää. No vuosi sentään loppui aiempia veljiään paremmin ja uusi alkoi niin ikään veljiään kirkaampana. Jos näin voisi jatkua ikuisesti, niin täällähän saattaa ihan viihtyä pidempäänkin.<br /><br />No niistä henkilökohtaisista elämän riemuista toisiin. Vuoden vaihteen kunniaksi näytti Snettikin listanneen <a href="http://www.suunnistus.net/G2/code/apps/news/index.php?WriteID=64092">Top 10 – Suunnistuksen ”ei ehkä ihan näin” –hetket 2010</a> ja tuolle ns. kyseenalaiselle listalle voin ylpeänä todeta itsekin tietyllä tapaa päätyneeni. Jostain syystä suomalaisessa urheilukulttuurissa ei voida hyväksyä sitä, että joku tuo esille sen toisenkin puolen, vaan sillä leimautuu samalla itsekeskeiseksi ja omahyväiseksi kusipääksi tai vähintään huonoksi häviäjäksi. Ymmärrän toki, että ns. asialinjalta poikkeaminen noissa tapauksissa on sitten asia erikseen. No se siitä.<br /><br />Ei tässä tämän suurempia tänään. Tuskin huomennakaan. Annetaan sen elämän hymyillä.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-53850912839673460282010-12-15T21:34:00.003+02:002010-12-15T22:50:18.231+02:00MatkallaYlläksen ensilumen kisoista ei sitten lopulta jäänyt käteen voittoa, ei edes sitä ylivoimaista. Tiedän että joissain piireissä naureskellaan nyt tyytyväisinä, ehkä jopa vahingoniloisina, ja ollaan tyytyväisiä siitä, että tuon paremmin en pärjännyt. Se heille suotakoon. <br /><br />Lauantain keskimatkalla vauhti oli alusta alkaen ihan kohdillaan mutta suunnistus tökki jonkin verran. Neloselle tein huonon reitinvalinnan (ja missasin myös ratkaisevan suoran oion) ja takkiin tuli oikein urakalla, liki minuutti. No Stafulle jäin vain viisi sekkaa, joten kisa ei ratkennut siihen. Kutoselle tein oikein virheen kun missasin yhden uran. Se maksoi puoli minsaa. Yhdennellätoista rastilla missasin niin ikään uran ja kuvittelin kääntyneeni väärin. No en ollut. Tämäkin maksoi kokolailla minuutin. Siinä samassa Stafu kuittasi ohi ja sekös söi miestä. Lopussa vielä napsautin suksen poikki ja sain näin aihetta paiskoa välineitäni maalissa. Kouraan jäi <a href="http://www.kokkens.fi/kilpailut/2010/ensi/tulos1.htm#H21A">11.tila</a> ja olin kuudes suomalaisista.<br /><br />Sunnuntaihin mentiinkin sitten normaaliin tapaan kostoa vannoen. Ohjelmassa oli valitettavan lyhyt normimatka. Ykköselle sujuttelin varoen ja jäin huomattavasti. Tämän jälkeen paransin menoani kohtuudella. Kolmoselle sorvasin jopa kisan ainoan pohja-aikani. No vitoselle sitten tasoittelin menoa ottamalla 40sek pataan missaamalla jälleen uran. Tämän jälkeen kisa eteni kohtuudella, joskin suunnistus oli turhan tökkivää. Vasta toiseksi viimeiseltä onnistuin lähtemään väärään suuntaan, kun en kartastani saanut riittävän hyvin selvää. Meinasi paniikki iskeä, kun liman alta ei uraa kartasta löytynytkään. Se maksoi puolisen minsaa ja periaatteessa yhden sijan, joskin KeskinarkausMasa teki saman virheen. Näin ollen plusmiinus nolla tuossa kamppailussa. Sija oli <a href="http://www.kokkens.fi/kilpailut/2010/ensi/tulos2.htm#H21A">6.</a> ja kotimaisista viides.<br /><br />Mikä sitten kisoissa oikein oli pielessä? Miehen piti olla kunnossa ja niin olenkin. Meno ei toki ollut yhtä herkkää kuin viime vuonna tähän aikaan mutta suksi kyllä liikkuu vähintään samaa vauhtia, ehkä kovempaakin. Kaiken lisäksi tiesin, ettei siellä muutkaan ole lentoon lähteneet vaan kulkevat edelleen maita myöten. Kaikki oli sinällään kohdallaan. Paitsi se suunnistusvarmuus. Virheitä tuli liikaa ja meno oli koko ajan liian tökkivää. Urastolla ei paljoa ole päässyt vetämään mutta sekin on sama kaikille. <br />Nopealla analyysillä voisin väittää syyksi sitä, että nyt minulla ei ollut niin kovia panoksia pärjätä kuin viimeksi. Silloin oli riittävän iso henkinen pakko tehdä sellaiset tulokset, jotka riittävät. Olin henkisesti paremmin valmstautunut. Miksi sitten en nyt ollut? Tottakai tavoitteeni oli pärjätä mutta ehkä enemmänkin tiesin vetäväni perussuorituksilla nyt taululle heilahtaneita tuloksia. En liiemmin yrittänytkään vetää liiaksi riskillä. Ehkä olisi pitänyt.<br />Kausisuunnitelmani mukaisesti olen kuitenkin tällä hetkellä kunnossa ja olen jo jonkinmoisia tuloksiakin saanut aikaiseksi. Voin siis levollisin mielin suunnata Imatran kautta Ski-O Tourille ja sitä kautta EM-kisoihin. MM-kisat odottavat sitten vielä keväällä vuoroaan mutta sinne on vielä aikaa. Tammikuun puolivälissä ollaan sen suhteen viisaampia. Silloin on jo nähtävissä se kestääkö kroppa kauden rasitukset kevääseen asti. Jos ei kestä, niin turha sinne MM-kisoihin on puolikuntoisena lähteä. Tuloksia tehdään vain huippukuntoisena.<br /><br />Kisojen jälkeen vedettiin sitten leiriä. Tavallisesta ohjelmasta poiketen urastolla tuli käytettyä aikaa hieman enemmän. Se näkyy sitten tästä eteenpäin myös tuloksissa. Oma fyysinen vire myös parani leirin ja kovempien harjoitusten myötä, joten tiedän kropan reagoivan toivotulla tavalla tiettyihin ärsykkeisiin. Fyysisen vireen paraneminen ilmeni ehkä parhaiten leirin viimeisessä tehoreenissä, parisprintissä. Tuossa timanttisen kovin perhejoukkuein käydyssä kisassa nappasimme Hänen kanssaan voiton Tunis&Tunis kokoonpanon nokan edestä. Voi sitä mehustelun määrää! <br /><br />Viikko huipentui sitten Rovaniemellä Ponnen leirintyngän muodossa. Tai lähinnä nuo oli kokoontumisajot... Itse tosin tutustuin Uusmäen kämpän lisäksi ainoastaan paikalliseen tykkibaanaan vajaan viiden tunnin edestä. Tuli riittävän tutuksi.<br /><br />Eihän siinä sitten. Tänään muuten kulki. Vedin 8*1km mäkeen, pakkasta oli reippaasti mutta se <a href="http://www.rossignol.com/">kapula</a> liukui!hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-4096217722786807952010-12-01T21:58:00.003+02:002010-12-01T23:19:25.276+02:00Pohjoinen kutsuuHeti huomenna aamusta, eli siis torstaina, auton nokka kääntyy kohti Ylläksellä odottavaa lumista maisemaa. Ei sillä etteikö lunta löytyisi kotoakin mutta kyllä tuo pohjoinen kauneus aina vetää puoleensa. Ja Hän. Niin ja onhan siellä tietysti ne <a href="http://www.lapinsuunnistus.fi/index.php?option=com_content&view=category&layout=blog&id=33&Itemid=70&lang=fi">WRE-kisat</a>. Ne onkin sitten ensimmäiset näyttöpaikat kohti talven EM- ja MM-kisoja.<br /><br />Ensimmäinen näyttöpaikka tarkoittaa samalla myös onnistumisen pakkoa. Oma kausisuunnitelmani on laadittu sen varaan, että heti kauden alussa annetaan riittävän kovat näytöt, jotta voi valmistautua levollisin mielin kohti Ski-O Touria ja EM-kisoja. Ski-O Tourilta pitäisi viimeistään olla kotiintuomisina muun menestyksen lisäksi myös tuo EM-kisalippu. Ja EM-kisamenestyksellä tulisi tietysti varmistaa jo MM-kisapaikka. Lisämahdollisuutena MM-lipun hankintaan on tietysti vielä SM-kisat. Mutta se niistä.<br /><br />Ylläkselle siis mennään. Mutta mikä on tikki? Aiemmin on useinkn tullut mainostettua tikin olevan kova. Koko ajan kulkee ja aina vain paremmin. Onko mitään rajoja edes olemassa? <br />Viime vuonna tässä vaiheessa oltiin hyvin lähellä kauden parasta virettä. Menossa oli herkkyyttä ja kulki kovempaa kuin koskaan ennen. Nyt tilanne on se, että samanlaista herkkyttä ja keveyttä kulussa ei vielä ole ollut havaittavissa. Meno on siis ennakkosuunnitelmien mukaista ja heijastaa hyvin syksyisen harjoittelun tuloksia. Silti nyt kulkee vähintään yhtä kovaa kuin viime vuonna tähän aikaan. Se ei sinällään huoleta minua yhtään. Se kertoo vain tylyä kieltään siitä, että työ on tehty hyvin. Se mihin tämä tilanne minut viikonloppuna kantaa on vielä hämäränpeitossa. Minulla ei ole mitään sen suurempaa tarvetta uhota voittavani tai edes voittavani ylivoimaisesti. Jos niin ehkä kävisikin, niin ei se olisi sattumaa. Ei sellaista sattumaa miksi viimetalvista yhä luullaan. Voitto vain kertoisi tämänhetkisen tilanteen ja olisi osoituksena muille siitä, mitä on luvassa myöhemmin. <br /><br />Mutta olellista tällä hetkellä on pitää huoli siitä, että tekee kisoissa sellaiset suoritukset, joihin voi itse olla tyytyväinen. Ei niiden tarvitse puhtaita olla, sillä teknisen täydellisyyden tavoittelu ei kuulu minulle. Se on muiden tehtävä. Kisoissa on tehtävä sellaiset suoritukset, joissa otetaan miehestä kaikki irti. <br /><br />Sellaisiin suorituksiin tähdätään silloin kun pelissä on isoja panoksia. Sellaisia panoksia, mitä nyt pelissä on. Nyt alkamaisillaan oleva kauteni tulee riippumaan hyvin pitkälle noista kahdesta seuraavasta kisasta. Epäonnistuminen ei kaada venettä eikä johda vielä hätäratkaisuihin mutta se vaarantaisi ne tavoitteet, jotka maaliskuun loppuun on naulattu.<br /><br />Jaahas olipahan aikalaista paatosta jälleen. Voittoja ja tappioita, kaikkensa antamista ja niin edelleen. Vielä kun olisin kirjoittanut että olen rakastunut, niin johan olis tullut tarinaa kerrakseen. No kirjoitin sitten. Siitä olisikin sitten pitänyt oikein romaania alkaa varmaan väsäämään.<br /><br />Tänään vedin 6*1,4km vetoloiset Laajavuoressa. Ajat paukoi haarukkaan 3.35-3.27. Kulku oli kohtuullista, keli yllättävän hidas. Tai siis nopeampaa tietysti toivoin. Nautinnollinen tuska oli läsnä, kulku ei ollut galaksaalista mutta tiedän sen riittävän. Perjantaina voitelen sukset sellaiseen kuntoon, että oksat pois. Ja matkalla poikkean <a href="http://www.fortesport.fi/">Fortesportiin</a> hakemaan reissussa tarvittavia vermeitä, mm. <a href="http://www.kv2.ch/">erittäin komeita</a> vaatteita...hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-86971353977690322592010-11-24T21:36:00.007+02:002010-11-24T23:03:17.545+02:00Miten reenit ovat sujuneet?Siitä lisää.<br /><br />Viime lauantaina työstin normaalimatkan vauhtia kehittävän tunnin VK-reenin. Alkuperäinen suunnitelma kiihtyvävauhtisesta jäi jokseenkin toteutumatta mutta teho nousi kierrosten edetessä. <a href="http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?map.x=307&map.y=296&e=651783&n=7022342&scale=16000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi">Timitran</a> kolmonen (jokseenkin 3,3km) oli sen verran tuntematon paikka, että alkuvauhti napsahti galaksaalisen kulun seurauksena napsun verran liian kovaksi. Tyydyin siis pitämään kiekat n. 10 sek sisällä toisistaan, ihan siinä 8.30-aikojen hujakoilla. Seitsemän kierrosta kerkesin vetämään ja loppukirit vielä siihen päälle. No se loppukirivaihe oli lopulta aika lyhyt.<br /><br />Oli muuten ehkä elämäni viikonloppu. <br /><br />Tänään vedeltiin vetoja sitten jälleen Laajavuoren ensilumen baanalla. Ohjelmassa oli 4*1,9km V/(4.42-4.37-4.34-4.34) + 2*1,9km TT/(5.04-5.00). Kulku oli jälleen vallan mainio. Olosuhteet olivat hiihtourheilulle varsin hyvät, sillä pakkasta oli vain kuutisen astetta ja baana varsin hyvässä kunnossa. Ainoastaan reippaanlaisesti viuhunut tuuli asetti omat haasteensa harjoitukselle. Mutta esteitä, niitä ei löytynyt. Oli kyllä suhteellisen mukava kiskoa menemään kun suksi liikui kepeän oloisesti, <a href="http://www.pohjataito.fi/">työpäiväkään</a> ei painanut missään. <br /><br />Jälleen voitaneen sanoa, että tehoharjoitusten kommenttisarakkeessa alkaa sana kulku esiintymään varsin tiheään tahtiin. Näin on toki ollut jo pitkin syksyä mutta nyt alkaa monokin haukkomaan jo siihen malliin, että saatan itse olla siihen tyytyväinen. <br /><br />Tästä ponnistetaan sitten kohti Yllästä ja kauden avausta. Tällä viikolla runnotaan vielä parit kovat koneeseen määrää unohtamatta. Eikä sitä määrää unohdeta vielä hetkeen, ei ennen <a href="http://www.skiotour2011.com/">Ski-O Touria</a>. <br /><br />Otsikon mukainen kysymys minulle esitettiin eilen. Vastaus oli nykytilanteen mukainen, yöt voi tosiaan edelleenkin nukkua rauhassa.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-60529632283300417552010-11-14T19:40:00.007+02:002010-11-14T22:54:43.975+02:00Taas tuo miesOtsikkomme ääneen sanonut totuuden äänitorvi on kolauttanut päänsä käytävän oveen. Huoneen ovi aukeaa ja astelen ulos. Menee ehkä sekunnin murto-osa ja kuulen nuo sanat. Repeän ehkä yhtä nopeasti. Olinko sittenkin väärässä paikassa?<br /><br />Se on sitten Saariselän leiri ohitse ja on palattu kotiin. Kaikeksi onneksi lunta on maassa täälläkin ja baanaa on tarjolla ainakin Laajavuoressa ja Taka-Keljossa. Jälkimmäisessä on tarjolla oikein luonnonlumen baanaa, eli olosuhteet ovat kohdillaan.<br /><br />Ennen leirin virallisia otatusosioita, eli hisuvetoja ja hiihtokisaa, olin sitä mieltä ettei edes tarvitse parantaa vauhtiaan pärjätäkseen muille. Silloin tosin odotuksissa olikin vielä ylivoimainen voitto sileältä. No jos se seitsemisen sekuntia lasketaan ylivoimaksi, niin ehkä siinä tapauksessa. <br /><br />Tuosta torstain hisuttelusta jäi kyllä hyvät fiilikset, olihan jälleen mahtavaa päästä hisuttamaan oikein kunnon urastolla. Jukka olikin ahkeroinut kelkalla sen verran, että urastoa oli riittävästi ja se tarjosi myös kohtalaisia haasteita. Meno oli ajankohtaan nähden lupauksia herättelevää sekä suunnistus- että hiihtoteknisesti. Taitopäällikön pipo laitettaneen piakkoin hankintaan.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_c3BX9UMtrQM/TOA_8gyYE9I/AAAAAAAAANo/8xdk8Mw6x04/s1600/saariselk%25C3%25A4.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 290px; height: 400px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_c3BX9UMtrQM/TOA_8gyYE9I/AAAAAAAAANo/8xdk8Mw6x04/s400/saariselk%25C3%25A4.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5539497850491638738" /></a><br /><br />Perjantaiksi olikin sitten auottu kone valmiiksi sileälle. Mittaa baanalle tuli suurin piirtein 10km. Tottakai todellisten tehojen kausi suksella täytyy aloittaa suoraan testikisalla, jotta saadaan kunnon askelmerkit kaudelle. Kaikeksi onneksi tämä ainoastaan lisää todennäköisyyttä aloittaa liian kovaa. Näin tälläkin kertaa. Puolimatkassa johdin kuulemma varttiminuutilla mutta seiskassa tilanne oli enää sen seitsemisen sekuntia plussalla. Tässä vaiheessa tiedostin takkiin todennäköisesti tulevan reilusti, sillä tapoihini ei kuulu kyetä kiihdyttämään vauhtia loppuvaiheessa. Yleensä pyrin vain selviytymään pois ladulta. No ei se helppoa tainnut olla <a href="http://staffantunis.blogspot.com/">Siperian selviytyjällä</a>kään, sillä onnistuin pitämään tuon ruhtinaallisen eron lopun matkaa. Ei se tosiaan ennakkokaavailujen mukaista ylivoimaa ollut, mistä voimmekin päätellä Stafun nousseen jo monttunsa reunalle kurkistelemaan. Jälkikäteen ajateltuna voisikin todeta, että omaa vauhtia kannattaa vielä parantaa ennen kauden avausta. Ja käytiinhän sitä hisuttamassa perjantainakin. Yhtä mahtavaa se oli silloinkin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_c3BX9UMtrQM/TOA_8wAeCFI/AAAAAAAAANw/TOyZbvoC5Qg/s1600/saariselk%25C3%25A42.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 290px; height: 400px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_c3BX9UMtrQM/TOA_8wAeCFI/AAAAAAAAANw/TOyZbvoC5Qg/s400/saariselk%25C3%25A42.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5539497854577281106" /></a><br /><br />En vaivautunut piirtelemään reittejä noihin karttoihin, sillä etenin kokolailla jatkuvasti vain optimaalisinta reittiä.<br /><br />Mutta ne on reenejä ne. Kolmen viikon päästä ollaan jo hiukka viisaampia sen suhteen kuinka kisoissa oikeastaan kulkee. Ja viimeistään maaliskuun lopulla tiedetään kenellä kulki oikeaan aikaan. Kaikilla ei nimittäin tule kulkemaan. <a href="http://omataivainen.blogspot.com/">OMan</a> mukaan todelliset kisat käydään vasta silloin, itselläni on ohjelmassa pari tärkeää starttia aiemminkin.<br /><br />En muuten ollut väärässä paikassa. Olin juuri siellä missä pitääkin. Mutta on se hyvä, että minua pidetään silmällä.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-32978077988578143372010-11-10T14:43:00.003+02:002010-11-10T15:12:32.247+02:00Hän on täällä tänäänKovin on ollut hiljaista tämän palstan puolella viime viikkoina. Yleensä se on meinannut sitä, ettei ole kulkenut. Näin ei kuitenkaan ole tällä kertaa, sillä kulussa ei ole ollut juurikaan mitään vikaa viimeisten viikkojen aikana. Vuokatin leirin jälkeen on itseasiassa kulkenut paremmin kuin aiemmin. Ja sehän on hyvä se.<br /><br />Tällä hetkellä majapaikka on Saariselkä ja ohjelmistossa on hiihtoa. Pääsääntöisesti hiljaa ja paljon. Huomenna hisutetaan ja perjantaina hiihdetään kilpaa. Sikatesti meni jo ja siinä kasasin 657 pojoa kolmella kiekalla. Näin labrarottana on pakko kehuskella noilla tuloksilla, sillä kohta alkaa pataan tulemaan kuitenkin sen verta säännöllisesti, että alkaa hymy hyytymään. Tai sitten ei, sillä tikki on jo tässä vaiheessa sen verran kova. Ei tarvitse edes parantaa vauhtiaan pärjätäkseen muille.<br /><br />Mutta tästä itsekehujen maailmasta todellisuuteen. Hiihtoa on reipas tonni jaloissa tälle syksylle, joten tehoharjoittelun maailma alkaa pikkuhiljaa kutsumaan. Sauvarinteet alkavat toivon mukaan olemaan taaksejäänyttä elämää tälle syksyä jo kotioloissakin ja voin siirtyä iskemään tehot jatkossa suksella. Huhujen mukaan Laajavuoren baana on jälleen hyvässä kunnossa! Sauvarinteestä sen verran, että ennätykset on nyljetty niin monta kertaa jo uusiksi, että ominaisuudet hiihtoa varten lienevät kohdillaan. Itse todellisten tehoreenien aika on perjantaina, jolloin matsataan pieni kisa leiriporukan kesken. Siitä saadaankin sitten jo askelmerkit tulevaa kautta ajatellen. Tai ehkä jotain suuntaviivoja nyt ainakin. Jos nyt <a href="http://staffantunis.blogspot.com/">Siberian Survivorille</a> pärjäisi, niin hyvä olis...<br /><br />Eipä siinä muuta. Kylmää on ollut mutta nyt alkaa jo lämpenemään. Tai onhan tässä tämän viikon lämpimänä pysynyt muutenkin. Kaiken hyvän lisäksi on ollut ehdottomasti tavallista parempia päiviä, sillä hän todellakin on täällä tänään. Näitä lisää.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-60080899599122467292010-10-17T19:55:00.007+03:002010-10-17T22:34:17.199+03:00Tähtitaivaasta aamuunTänä aamuna herättyäni jäin katselemaan. Katselemaan nähdäkseni kuinka tässä maailmassa uuteen aamuun herätään. Siinä hetkessä oli jotain todella kaunista. <br /><br />Vuokatti on jäänyt taakse ja seuraavana odotuslistalla on Saariselän leiri ja varmaan jotakin muutakin. Toki sitä ennen avataan mm. Jyväskylässä ensilumen latu, joten lumella jauhamisesta ei kovin pitkää taukoa ole tulossa.<br /><br />Leirin päivittäinen anti oli <a href="http://omataivainen.blogspot.com/2010/10/paivakirja-50-tuntiani-viikosta-41.html">OMan</a> ohjelmaa kevyempi mutta silti riittävä. Itse en kokenut tarvetta yrittää tuota 50h rajapyykin rikkomista. <a href="http://staffantunis.blogspot.com/">Stafun</a> kanssa meillä olikin sitten kokolailla sama paketti, eli aika lähellä sitä mitä Lancen ohjelmassa luki.<br /><br />Pikaseloste ohjelmasta:<br /><br />su H 2.00, kevyt. Lisäksi tietysti matkustelut.<br /><br />ma H 2.30, sisältäen tasotestin.<br /> H 2.00, kevyt.<br />Iltasella vielä annettiin verinäytteitä ja pissittiin purkkiin.<br /><br />ti H 2.30, 50min telineen ja erinäisten rastivälien kanssa.<br /> H 1.41, ruskoja kerran pari kiekassa. <br /> + Sk 1.14, täydensi OMan urheilijaharjoituksen<br /> <br />ke Sr 2.44, sauvarinnettä ja Stafun alistamista, paras nousu 7.24.<br /> Sikatesti + kp 0.30<br /> + H 1.35, kevyt.<br /><br />to H 4.00, kevyt.<br /> Iltalenkki 1.11, Ruokonen veti.<br /><br />pe Sj-suunnistus 1.57, 5 erimittaista vetoa + verryttelyt.<br /> H 2.08, kevyt tekniikkakontrollia (joskaan ei omaa)<br /><br />la H 2.05, kevyt.<br /> H 2.10, kevyt sisältäen Könen bongauksen ladulta.<br /><br />su H 2.06, kevyt. Matkustelut kotiin.<br /><br />Semmoista se. Maanantaina ystävämme ADT kävi tarkastelemassa, josko ollaan puhtaita. Kolmisen viikkoa aikaa odotella mitä tulee. Sauvarinteessä kulki ainakin paremmin kuin Stafulla. Sikatestissä ansaitsin Keskinarkauksen manttelinperijän, eli eniten testissä fuskaavan tittelin. No ei siinä neljääsataakuutta pistettä oppikirjamaisen puhtailla suoritteilla vedetäkään. No tälle viikolle saatiin kuitenkin tunneissa se kolmenkympin rajapyykki rikottua. Helposti.<br /><br />Lauantai-iltana havaitsin tutun hahmon ladulla kun Köne hiihti vastaan. No olihan hän tuossa jo vieraillut leireilevien keskuudessa aiemminkin mutta nyt ladulla oltiin pyytämättä. Pari kiekkaa siinä täytyi pihalla vielä sitkistellä tuon kunniaksi. Ylläksellä tavataan!<br /><br />Siinäpä tuo urheilullinen anti.<br /><br />Tällä kertaa vastaus oli kyllä. Sitä kannatti odottaa. Laitan sitten tuon Saariselän leirin odotuslistalle ja heitän siihen vielä ne tähtitaivaat ja intensiivikurssit mukaan. Kolmisen viikkoa täytyy odottaa ja sitkistellä. Jos sen kestän, kestän mitä vaan.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-43681413147678998002010-10-07T22:39:00.005+03:002010-10-07T23:29:11.178+03:00Mustia pisteitäNyt pureudutaan ihan pikaisesti tämän hetken kuntoon ennen kauden ensimmäistä (tykki)lumille suuntaava leiriä. Siis Vuokatin leiriä, joka alkaa tuossa sunnuntaina.<br /><br />PV:n partion ja Joensuun reissun jälkeen ohjelmassa on ollut hieman kevyempi jakso noin niinkuin määrällisesti. Tehojakin on ollut ohjelmassa vain pari/viikko ja sama ralli jatkuu kuluvan viikon loppuun asti. Vuokatissa tehottaminen aloitetaan vasta ensi viikolla ja niitä vedetään säästellen. Onhan tässä kevääseen vielä aikaa. Harjoituksellisesti on jatkettu täysin talvea palvelevin harjoituksin, jos kohta lajinomaisuus onkin jo nostettu kissan tapaan pöydälle. <br /><br />Sauvarinteessä olen vieraillut kahdesti kuluneiden päivien aikana ja kiskonut siihen vielä yhden sj-suunnistuksen kaupan päälle. Lisäksi iskuryhmämme on rullahiihtäen pistellyt tulevaa valtatietä illan hämyssä ja käynyt putkessakin. Parisprintti on jälleen asetettu tähtäimeen! <br /><br />Riihivuoressa jäi ennätykset tekemättä mutta kokonaisuutena arvioisin menon olleen siellä viime viikolla kohtuullisen hyvää. Tämän viikon sauvarinteen kiskaisin eilen Sarvivuoressa legendaarisessa Öljymäessä, nousussa joka ei koskaan petä saati sitten armahda. Uudistetulla reitillä en muistaakseni ole aiemmin sauvarinnettä vetänyt, joten neitsytmatkalla oltiin. Alkuperäisellä, kokonaiset 50m pidemmällä, reitillä olin aina juosten selvästi nopeampi. Tuolloin aikaeroa sauvarinnenousuihin mitattiin suurinpiirtein 20sek/nousu. Eilen kaikki oli toisin.<br /><br />Ohjelmaan kirjattiin hieman ennen lähtöä kahdeksasta kymmeneen nousuun. Yleensä tämä meinaa sitä, että kahdeksannen nousun jälkeen en enää kykene jatkamaan. Niin ajattelin nytkin. Iloisin mielin lähdin siis matkaan kohti tajunnan sumentavaa koettelemusta. Alkuverryttelyn aikana törmäsin Muuramen yläasteen aikaiseen liikunnanopettajaani Käyhköön ja tervehdin kuten yleensäkin. Muistelin törmänneeni häneen aiemminkin Öljymäen nurkilla.<br />Näin vanhemmiten olen sen verran viisastunut, että harjoituksissa pyrin alkuvauhdin kanssa jopa pelaamaan varman päälle, jolloin harjoitukset saattaa kyetä vetämään läpi. Niin se oli tälläkin kertaa. Ensimmäisessä nousussa kello pysähtyi aikaan 2.29, joka oli ainoastaan sekunnin tavoiteaikaa parempi. Kolmannella vedolla mopo karkaa sitten jo käsistä ja 2.24 on tosiasia. Todellisuuden tunnustaminen on lähellä jo seuraavassa vedossa, ajattelen että tähän se päättyy. Mutta vedenjakajan, eli viidennen vedon jälkeen meno tuntuukin vain paranevan, kun yleensä tuossa vaiheessa seinä alkaa olemaan jo naamassa kiinni. Kahdeksannessa vedossa on jo laitettava kaikki likoon. Kellossa lukeva 2.22 tuntuu hyvältä, varsinkin verrattaessa kesän juosten vedettyihin 2.18-noteerauksiin. Yhdeksännessä vedossa maailma näyttää jo mustalta mutta jatkan silti. Kymmenes veto tuottaa samaisen 2.22-ajan, johon mustien pisteiden keskeltä olen jollain kierolla tavalla jopa tyytyväinen. <br /><br />Elämäni kunnossa siis jälleen. Mutta kuten arvata saattaa, täytyy tuloksiin suhtautua suurella epäilyksellä. Kellomies saattaa aina olla jonkinverran puolueellinen ja kymmenykset kääntyä mihin päin vaan. Myöskään minkäänlaista todellista vertailupohjaa ajoilla tai suoritteilla ei ole. Harjoitustuloksista yltiöpositiivisia signaaleja etsivänä ikuisena huippukunnon putkahtamiseen uskovana urheilijana minulla on tapana uskotella itselleni, ja ehkä samalla myös muille, olevani edes jonkimoisessa kunnossa, vaikka monttua olisikin kaivettu jo kuukausia. Tästäkin huolimatta sanon olevani selvästi paremmassa kunnossa kuin viime vuonna tähän aikaan. Sellaisessa kunnossa joka riittää.<br /><br />Jepjep. Se olis Vuokattia sitten sunnuntaina. Tähdet ja kaikki. Sitä odotan kuin kuuta nousevaa. Olen odottanut jo viikkoja.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-21651345420043796392010-09-27T20:36:00.005+03:002010-09-27T21:45:37.728+03:00Lapsellinen ja/tai lapsenmielinenEi muuten tule niitä Otepään analyysejä. Sen sijaan tarkastellaan lähemmin viime viikon tapahtumia. Ohjelmistossa olivat mm. sotilaiden SM-partiosuunnistus sekä hiihtokauden avaus.<br /><br />Hallitsevina partiomestaajina Keski-Suomen Reserviläispiirin joukkue oli selvästi yksi ennakkosuosikeista tämänvuotiseen kisaan. Joukkueemme oli likipitäen sama, ainoastaan Hapola vaihdettiin kokeneeseen Reimaniin. Voitto oli itsestään selvä tavoite. No toisin siinä hommassa kävi. Yöllä pysyttiin vielä pelissä mukana vetämällä pintakaasulla kolmanneksi nopein aika. Ei siinä paljoa rynsesteri selässä painanut kun pisteltiin Lasen kanssa tiellä menemään rapsakoita nelosen tonneja. Menossa oli havaittavissa todellista vahvuutta.<br /><br />Vaan yhdessä yössä nämä jutut kääntyy. Itsellä toki kulki vielä päivälläkin. Latua olisi voinut ottaa vielä pari kilsaa lisää ja viedä sen saman joltakulta muulta poies. Näin jälkiviisaana se olis kannattanut. Mutta eihän se homma vielä siihen kaatunut, mitalivauhdissa oltiin vielä suunnistuksen jälkeenkin. Piti päästä vielä kranaatteja heittelemään ja ammuskelemaan. Heitot olis voinut joukkueelta mennä paremmin. Itsekin myönnän häpeissäni heittäneeni yhden ohi. Todellinen katastroofi koettiin sitten ampumapaikalla kun meikäläisen laikka ei meinannut kaatua millään. Kilina oli aivan vallaton ja maali pöllysi mutta laikka se vaan pysyi pystyssä. Tai kaatuihan se lopulta, liian myöhään tosin. No kukistettiin sentään Suur-Savo! Se jos mikä lämmittää mieltä!<br /><br />Ja ne viralliset tulokset <a href="http://www.raja.fi/rvl/k-sr/home.nsf/files/1AAAB48D5DD482B1C22577A800625991/$file/C_sarja_24092010.pdf">täältä.</a><br /><br />Niin ja se lumikausi tuli avattua lauantaina. Perinteiseen tapaan käväisin Lepiskällä jauhamassa tuollaisen parituntisen siivun. Heittelin sekaan vielä TT/SL-väännöt, jotta saisin hommasta enemmän irti. Lähinnä tuo virkistävä tekniikan vaihtelu auttaa kestämään tunnelia kokonaiset kaksi tuntia, mikäli korvissa ei pauhaa musiikki. Edellyttäen tietysti korvissa soivan musiikin olevan lähtöisin omasta soittimesta, sillä joskus on tullut jouduttua tunneiksi tuonne kidutuskammioon kuuntelemaan radionovaa. Se jos mikä ottaa koville. Mutta tuonne samaan luolaan suunnataan taasen ensi viikonloppuna. Ehkä.<br /><br />Ja Leppävirralta matka jatkui Joen Kaupunkiin. Ohjelmistossa oli tietysti kummipojan synttärit. Tuohon pakettiin mahdutettiin vielä yksi pitkähkö juoksulenkki Lykynlammen suuntaan polkuja pitkin sekä Pärnän rullaradan testaus Vauhdin supernopeilla rullilla. Harmittaa tosissaan, että pääsin sinuiksi noiden rullien kanssa vasta viimeisenä päivänä Otepäässä. Olisi ollut niiiiin mukava pistellä kolmekymppinen niillä. Silloin se ei tosin tuntunut vielä siltä. Mutta takaisin asian viereen.<br /><br />Juhlista sen verran, että ne oli jaettu kahteen osaan, aikuisille ensin ja lapsille myöhemmin. Itse sain jäädä ikäänkuin kunniavieraana myös lasten juhlille. Olen sen verran lapsellinen, vai oliko se nyt lapsenmielinen, että suurta vahinkoa ei missään nimessä päässyt käymään. Yhtä kaikki kädet oli taas lähtiessä hapoilla. Ilmeisesti pikku heittelut alkavat käydä näin vanhemmiten jo voimille.<br /><br />Vajaa pari viikkoa Vuokatin leiriin. Sano silloin kyllä.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-55344591339126099122010-09-20T22:29:00.004+03:002010-09-20T23:09:14.865+03:00Ponnella on kiva manageriNyt seuraa kaksi toisistaan irrallista tapahtumaa.<br /><br />Istun ruokapöydässä ja syön. Äsken lautanen oli täynnä mutta nyt se alkaa olemaan tyhjillään. Kahvihammasta kolottaa jo mutta en ole hoksannut edes kysyä saako sitä kahvia tässä maanmainiossa majapaikassa Tenholan ydinkeskustan liepeillä. Antti saapuu kuppi kädessään ja ilmoittaa kahvin olevan valmista. Oli tilannut isännältä pannullisen kokolailla meikäläistä varten. Lupaan muistaa asian seuraavassa blogitekstissä.<br /><br />Unohdan sen.<br /><br />Paluumatkalla surullisen kuuluistasta SM-viestistä olen jälleen ruokailemassa ja annos on ollut massiivinen tälläkin kertaa. Lautanen ei ole vielä edes tyhjä kun kuppi tipahtaa pöytään. Antti jatkaa matkaansa virnistellen. Kahvin saanti on jälleen kohdallani turvattu. Lupaan muistaa asian seuraavassa blogitekstissäni.<br /><br />Tällä kertaa muistan sen.<br /><br />SM-viesti oli se kisa, johon viikonloppuna keskityttiin. Otepään leirillä meno oli tuntunut hyvältä mutta silti epävarmuus kaihersi mielessäni, en tiennyt miten viikon kova harjoittelu lopulta vaikuttaisi. Keskimatkan karsinnan jälkeen lyötiin liinat kiinni ja keskityttiin vain viestiin. Matkaan lähtiessä jännitti, en sano että enemmän kuin koskaan sillä se ei pidä paikkaansa mutta enemmän kuin pitkiin aikoihin. Nuo odotetut kovat paikat on aina itselleni kaikkein vaikeimpia, sillä niissä on tunteensa hallittava. Niissä paikoissa, joissa tietää olevansa vietävän osassa ja joissa en missään nimessä ole vahvimmillani. Niihin tulee silti ladattua sillä normaalilla rajulla tunnelatauksella, joka on ehkä se nopein tie turmioon. Tällä kertaa sen hallitsin.<br /><br />Tällä(kin) kertaa joukkueessa yritystä oli luultavasti liikaa. Tiemme kohti menestystä koki kolauksen, josta emme enää toipuneet. Väliajan nähdessäni ymmärsin millaisia pettymyksen tunteita oli itse tullut aiheitettua mm. Jukolassa. Mutta tällaista se vain on. Kun yritetään tosissaan, niin on mahdollista epäonnistua. Vaikeaa se on saada neljäkin miestä juoksemaan omien kykyjensä ylärajoilla samassa viestissä. Saati sitten kymmenen. No OMalla olis ollu varaa normipäivään, muilla ei. <br /><br />Selkä suoraksi ja pää pystyyn. Otetaan vastaan se mitä tulee. Ensi vuonna Lakeaharjulla otetaan se mikä meille silloin kuuluu. Ja siinä nelikossa aion olla mukana.hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-44456786028168246832010-09-17T08:51:00.005+03:002010-09-17T09:49:40.237+03:00Take my scarsOtepää alkaa olla nähty. Leirin viimeistä aamua viedään ja edessä on viimeinen raateleva harjoitus Otepään rullaradalla sisältäen kovimmat nousut vuoroin tasatyöntäen ja vuoroin sauvoittaluistellen. Samalla viimeistellään kisakunto viikonloppuna odottavia keskuurimatkan ja viestin SM:iä varten.<br /><br />Viikon verran täällä on tuota rataa tahkottu ja välillä käväisty hieman kiskomassa joogiradaa siinä sivussa. Onhan ohjelmassa ollut tietysti Kekkosen mökillä vierailua sekä sauvajuoksusuunnistusta. No reeneistä voisi kertoilla vaikka tarkemmin myöhemmin ja analysoida samalla leirin antia kohti talven tavoitteita.<br /><br /><a href="http://staffantunis.blogspot.com">Lazy eyen</a> kanssa ollaan rullailtu kokolailla joka päivä. Yleensä olen roikkunut mutta pari kertaa olen päässyt oikein vetämäänkin. Silloin on Slowhandilla ollut nopeammat rullat... <br /><br />Mutta urheilu vaatii uhrauksia. <br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_c3BX9UMtrQM/TJMOZOCwE6I/AAAAAAAAANg/rKGrFeZe4GE/s1600/sill%C3%A4lailla.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 196px; height: 400px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_c3BX9UMtrQM/TJMOZOCwE6I/AAAAAAAAANg/rKGrFeZe4GE/s400/sill%C3%A4lailla.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5517769794888143778" /></a><br /><br />Itseasiassa tuo otsikko tuntui hyvältä vielä sunnuntaina. Enää se ei ole sitä. Taistelun arvet alkavat olla jo kadonneet.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_c3BX9UMtrQM/TJMN9NcFKTI/AAAAAAAAANY/tX7WXBuNUDc/s1600/jesh.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 210px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_c3BX9UMtrQM/TJMN9NcFKTI/AAAAAAAAANY/tX7WXBuNUDc/s400/jesh.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5517769313689610546" /></a>hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1339607403791031030.post-56998194940684059932010-09-09T21:29:00.004+03:002010-09-09T21:57:55.875+03:00Älä nyt sinnepäin väistäKäväisin testaamassa uusia rullasuksia tuolla Isolahden väylällä. Oli muuten liukkaat. Soitto <a href="http://www.fortesport.fi/">Maaningan</a> suuntaan muuten tasoitti alkuasetelmia ensi viikon Otepään leiriä varten. Mutta siinä hiihdellessä tuli sitten taasen huomattua tuo autoilevien ihmisten omintakeinen tapa väistää rullahiihtäjää. Käytettäköön siitä nyt ns. kiilaajan väistöliike-nimistä termiä. <br /><br />Lähtötilanteessa autotiellä kulkevat sekä rullahiihtäjä että paikallinen citymaasturikuski. Pahimmassa tapauksessa lopputilanne on se, että ainoastaan citymaasturikuski jatkaa matkaa. Uuden maalipinnan kanssa. Heti voidaan kuitenkin todeta, että tänään ei tapahtunut onnettomuutta ainakaan itselleni. Muista en mene takuuseen. <br />Mutta siis nämä em. tiellä kulkijat kohtaavat toisensa niin, että autoilija ajaa sisäkurvissa (kääntää siis oikealle) keskimäärin keskellä ajorataansa ja rullahiihtäjä hiihtää tien vasenta reunaa, niin ikään sisäkurvissa, pysytellen samalla mahdollisimman lähellä valkoista viivaa, jonka toisella puolella on vain soraa.<br /><br />Citymaasturikuskimme huomatessa vastaan tulevan rullahiihtäjän hän kääntää välittömästi rattia. Mutta mihin suuntaan? No tietysi myötäpäivään, sillä keskiviiva onkin jo vaarallisen lähellä tälle keltaista viivaa pelkäävälle kuljettajalle. Tämä edesvastuuton toiminta säikäyttää rullahiihtäjän, joka ohitsekiitävän hetken ajan ehtii miettiä, mikä teksti lämmittäisi hänen mieltään hautakivessään. Samalla citymaasturikuskimme kääntää rattia nopealla ranneliikkeellä vastapäivään ja onnistuu kuin ihmeen kaupalla väistämään rullahiihtäjäämme. Ohitse kiitävän hopeankiiltoisen citymaasturin kylki jää kuin jääkin valitettavasti naarmuaan vaille ja keula onneksi vaille uutta väripintaa. Tämän tilanteen jälkeen molemmat jatkavat matkaansa. Citymaasturikuskimme tuskin edes tajusi mitään tapahtuneen, rullahiihtäjämme sen sijaan muistaa ko. autoilijan vielä tulevaisuudessakin ja odottaa seuraavaa kohtaamista sauvanpiikkejään teroitellen.<br /><br />Ja SM-pitkä kisailtiin. En päässyt finaaliin. Tein kaksi minuuttia liikaa virhettä. Sunnuntaina ei sitten kulkenut. Se siitä viikonlopusta. Lauantaina kohti Otepäätä!hisuspedehttp://www.blogger.com/profile/10034064761561677175noreply@blogger.com0