keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Kaikkien aikojen SM-keskimatka: komea vitostila ihmekaksosten voittaessa

Sanon näin, koska hiihtosuunnistuksen SM-kisoissa ei keskimatkan osalta ole koskaan nähty vastaavaa. Ei lumiolosuhteiden, ratojen tai muidenkaan osa-alueiden osalta. Kaikista pikamatkoista en sitten tiedä mutta käymieni osalta mennään samaa rataa. Kaikkien aikojen SM-keskimatka tuo viikonlopun kisa oli myös oman suoritustasoni osalta. Tulihan sitä tietysti koukuteltua jonkin verran ja taisi tuo mitalikin lipsahtaa oman tyhmyyden takia näpeistä mutta hyvää kansallista keskitasoa tuo oma suoritus kuitenkin oli.

Eli hiihtosuunnistuksen SM-keskimatka kisailtiin Joensuussa viime lauantaina. Aiempina vuosina on tosiaan tullut ryssittyä tuo keskimatka aikalailla kokonaisvaltaisesti. Yleensä tarjolla on ollut myös lumettomia olosuhteita. Tähän mennessä parastani olin esittänyt viimevuotisissa Keuruun skaboissa ja sillä suorituksella ei tosiaan vielä paljoa huudeltu. Enkä siis väitä, että tuolla viime lauantainkaan vedolla vielä huudellaan mutta varmaa on se, että se suoritus kertoo hyvin paljon tämän vuoden aikana tapahtuneesta suoritustason noususta. Korkeintaan kohtalaisella suorituksella olen 5., joten homman pysyessä kasassa taistellaan mitalista. Aina.

Mutta sitten itse tapahtumiin. Kisavalmistautuminen oli koostunut viikon toipumisjaksosta, jota vaadittiin edellisviikonlopun pikkusairastelun jäljiltä. No siitä selvittiin. Tästä en tietenkään viitsinyt raportoida, sillä joku olisi latautunut sen avulla kisaan vain kovemmin. Sitä mahdollisuutta en antanut. Karjalaisen ennakkojutusta napattiin kisakartat talteen ja makusteltiin samalla ennakkosuosikin asemaa. Ei tainnu Aapee ottaa huomioon historiaani näissä kisoissa...

Kisa napsahti liikkeelle aivan hyvin, joskin pienin virhein. Alun vaikeksien jälkeen sitten nousin mitalikamppailuun mukaan ja pysyttelin siinä aina perhosille asti. Fiksumpi jannu olis tietysti kattellut valmiiksi jo lähdössä, että kuinka nuo perhoset menee mutta meitsiltä jäi väliin. Joutui sitten pysähtelemään. Ja kerran pannutin oikein kunnon turvat. Semmoisen minsan menetin perhosilla. Ja mitalin siinä sivussa.

Mutta se siitä. Yllättävän hyvä kisa. Itsellä lähtökohdat nyt vaan olivat sellaiset, että en ihan jaksanut uskoa voittoon riittävän paljoa. Riittävä henkinen lataus jäi luultavimmin puuttumaan. Se viimeinen tekijä huippusuoritukseen. Nämä on niitä asioita, joista olen ennenkin tällä palstalla puhunut. Nyt jätetään se vähemmälle.

Ja olihan tuossa viikonlopussa se Lumi-Höyryläkin. Se meni meidän joukueelta hyvin. Ens vuonna sitten kamppaillaan jo paremmista sijoista. Lisäksi viikonloppuun mahtui muita hienoja hetkiä. Urheilun ulkopuolisia. Ei niistä sen enempää ainakaan tällä kertaa. Mutta sanotaan nyt kuitenkin, että noilla fiiliksillä jaksaa sitten taas kiskoa vuotta etiäpäin.

Nyt sitten huomenissa suunnataan Ruotsiin Maailmancupin finaaleihin. Tämähän meinaa sitä, että Vuokatin SM-normi ja viesti jää väliin. Valitettavasti. Mutta Suomipaita on se mikä merkitsee. Sen takia sitä on töitä tehty. Tämänpäiväisen Hankasalmella vedetyn viimeistelyn perusteella olen 55sekkaa kovemmassa kunnossa 5,8km:llä kuin ennen EM-kisoja. Ja Kääköllä vedetyt hisusetit vahvistivat itseluottamustani. Vielä siihen viimehetken vinkit Artsilta, niin johan pamahtaa top6-sijoja finaalikiertueelta.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sä Janne oot niin Beige! Liian hurja mulle...

hisuspede kirjoitti...

kiva kiva

Anonyymi kirjoitti...

ei tällaista shaissea jaksa lukea selvinpäin, saati edes humalassa....