perjantai 31. heinäkuuta 2009

Kainuussa


Reilun kuukauden hiljaiselon jälkeen lienee aika herätä jälleen eloon. Jukolan ennakoiden jälkeen ei paljoa ole raportoitu. Ja ihan syystä. Jukola meni vituiks ja se siitä. Olin huono.

Sitten aloitettiin valmistautuminen Kainuuseen. Vedettiin Savulenkit ja kaikki. Niistettiin voitto Curtista ja oltiin ylpeitä. Siinä vaiheessa taisin luulla olevani nousukunnossa.

No sittenhän sitä lähettiin sinne Kainuuseen. Rastiviikko edessä. Sehän meinaa aina sitä, että pitäis juosta neljänä päivänä putkeen, niin tai onhan siellä niitä välipäiviä mutta siis neljässä kisassa, oikein kunnolla. Virheitä ei passais tehä ja tossunkin pitäis liikkua. Harvoin on onnistunu. Tällä kertaa oli lisäbonuksena luvassa nelipäiväinen ottelu Curtissimoa vastaan. Tappiosarake tämän kauden kohtaamisista oli voittosaraketta pidempi ja siihen lähin hakemaan muutosta.

Tänä vuonna kilpailut käytiin Suomussalmen luonnonkauniissa maisemissa. Karkelot oli oikein metän keskellä kaukana kaikesta. Kartta ja radat oli ammattimiesten käsialaa ja luvassa oli elämää suurempia fiiliksiä. Olin latautunut kisaviikkoon jo liki kuukausia. Kaikki edellytykset menestykseen olivat siis olemassa.

Tais olla sunnuntai kun nuo kisat alkoi. Ekana päivänä matkaa oli rapiat 10km ja arpaonni oli suosinut. Pääsin jo toisena matkaan, heti Mäki-Mixin (en oo ihan varma tuosta virallisesta kirjoitustavasta) perään. Tää kisa meni aika hyvin. Kutosta pummasin kun alkoi kisa sujua vähän liian hyvin ja piti tasoitella tilannetta. Sain Mixin jo kiinni, mut sitten tipuin. Lopussa sitten tuulettelin kun valkopaita tuli taas eteen. Varmaan jotain muutakin pientä virhettä tein mutta pääsääntöisesti vedin aika hyvin. Pääsin maalissa oikein haastatteluun. Uhosin tietysti harjoittelevani enemmän ja kovempaa kuin koskaan koko ajan ja myös tuolla kisaviikolla. Kokonaiskisassakin lupasin juosta kymppisakkiin. Olin siis voimieni tunnossa.

Speksit: 1.07.48, +7.54, 9. Ja Curtilta tukkaan.



Tiistaina oli sitte toinen kisa. 10km jälleen. Tällä kertaa starttasin viimeisenä. Nyt ottaisin kaiken ilon irti maastoon tulevista urista. Ajattelin iskeä oikein kunnolla, varsinkin kun verrytelyssä kulku tuntui hyvältä. Itse kisassa tilanne olikin sitten aivan toisenlainen. Koukkua tuli koko ajan. Aika tökkivää oli. Oli nuo hermopaineet niin kaameat sunnuntaisen haastattelun jäljiltä. Tässä kisassa siis palattiin aikalailla normitasolle. Kisan jälkeen rullilla hiihtäessä tuo vesisade viilensi mukavasti.

Speksit: 1.15.00, +11.37, 26. / 2.22.48, +19.31, 16. Ja Curtilta tukkaan.


Torstai, kolmas kisapäivä. Luvassa 7,3km parasta kainuulaista. Tais olla taas alkupään startti. Maaston erikoisuutena oli vähintään muniin asti ylettyvä varvikko ja suopursukko. Ja sitä oli paljon. Ei se varmaan pitkillä kavereilla niinkään mutta meillä persjalkasilla on vähä eri juttu. Pakolliset parin minuuttia otin koukkua. Maaliin tullessa olin kyllä ihan kohtuu tyytyväinen mutta ei se sittenkään. Kuntopiikki ehti vissiin menemään jo ohi tältä kesää. Kokonaiskisan ero ei venähtäny kovin paljoa, kun Kivelä otti hylsyn.

Speksit: 51.17, +6.32, 20. / 3.14.05, +20.34, 13. Ja Curtilta tukkaan.


Tässä välissä ei enää mitään välipäiviä. Pelkkää kisailua ja hapotusta vaan.


Neljäntenä kisapäivänä oli vuorossa takaa-ajo. Lähtöön verrytellessä olin tippua kaikkien kyydistä. Vaikutti siis lupaavalta. Myös kisaviikon ensimmäinen lämmin päivä tuli todellakin tarpeeseen, sillä kertaakaan viikolla en ollut vielä sipannut tai ryssinyt kunnolla, ja kylmä hiki valui noroina. Lähtöalueella kärkipää laskeskeli miten hyvissä asetelmissa olisi päässyt liikkeelle, jos olisi vetänyt puhtaasti, itse kykenin vain miettimään miten kaukana olisin matkaan joutunut jos olisin pummaamaan erehtynyt. Kaikkien aikojen taitavimpana suunnistajana mulla on siihen varaa.

Tässä takaa-ajo formaatissa on hyvin tärkeetä lähteä erittäin kovaa ja löytää kolme ekaa rastia suoraan. Tietysti muutkin liput mielellään suoraan mutta sen kolmen ekan jälkeen homma aina helpottuu, kun saa rutiinit kaivettua esiin. Näin tein nytkin. Tai jouduin hieman jarruttelemaan kolmoselle mutta muuten taktiikka piti. Neloselle minuuttinen koukero. Loppumatka menikin kohtuudella, kun Hannuksela iski peesiin. Vedin kuitenkin koko ajan. Muistaakseni. Lopussa suopursuvälille iski täydellinen kuolema. Onneksi matkaseurasta vastannut kuoli pahemmin. Päivän, ja koko viikon, kruunasi toiseksi viimeinen rasti, kun Mixi ja Kujala kurvasivat eteen. Sanomattakin oli selvää, ettei kirikykyä ollut riittävästi tuolta kymmenen sekunnin takamatkalta. Se olikin sitte siinä. Siitä kymppisakista jäätiin aika paljon. Monta sekuntia.

Maalissa tuulettelin. En omaa juoksua, vaan OMan juoksua. Maaliin tullessa nimittäin VeeVee kuulutti Suomeen tulleen nuorten MM-kultaa. Siitä sen ties. Siitä kultamitalista.

Suurten tunteiden kultamitali.

Speksit: 1.13.38, +7.27, 13 / 4.27.43, +28.00, 12. Ja Curtilta tukkaan. Kokonaiskilpailussa jopa rumasti.


Oli kyllä kokonaisuutena aika hyvä viikko tuo Kainuun keikka. Kisoissa sai aina sen verran irti, että ne oli ihan rehellisiä kisoja. Tehoja siis sai irti. Lisäks tuolla ehti aika hyvin reenailemaan ja vielä viikon jälkeenkin kävin parit reenit heittämässä. Tais olla reilu viistoista tuntia tuolla viikolla. Semmonen perusviikko tämänhetkisessä vaiheessa.


Kylläpäs tulikin taas pitkä vuodatus, hirvittävää tuubaa ja vielä pitkällä toimitusajalla varustettuna.Ja jatkan tätä väritöntä linjaa ja jätän kuvat julkaisematta. Loppuun kuitenkin yleisessä suosiossa olevan tavan mukaisesti yksi tekstiviesti:

"Rai rai! Kaljaa koneeseen ja ukkometso!