torstai 31. joulukuuta 2009
Vuoden viimeiset
No nyt muutetaan taas suuntaa. Ei nimittäin ole mitään kerrottavaa tai fiilisteltävää. Reenattu on kyllä kohtalaisen paljon ja kovilla tehoilla. Ja kaikki tämä on tehty, jotta Venäjällä sitten kulkee. Kulkea saa toki sitä ennenkin ja on tainnut kulkeakin. Lauantaina mitataan Smulan, ja ehkä samalla omakin, kunto Äänekoskella ja ensi viikolla kiskotaan maakuntaviestit, Joutsenon kansalliset hisuttelut ja mahdollisesti vielä Huhtasuon kansalliset hiihdotkin. Riittävästi on siis ohjelmaa.
Semmosilla tänään.
tiistai 22. joulukuuta 2009
Se on siinä
Tai ainakin jotain sen tapaista. Nojoo meni ehkä vähän yli.
Tässä onkin nyt sitten hyvää aikaa viritellä konetta kohti cuppiloita. Vetoja täytyy vetää, pitkänpitkiä VK-treenejä työstää ja sitten vielä viritellä ja viritellä. Nelisen viikkoa taitaa olla aikaa. Siihen olis tietysti kiva saada mahdutettua vielä hieman hisukisoja ja treenejä, eli Joutsenossa voisi käydä kisailemassa. Pääasiallisesti keskityn kuitenkin harjoitteluun ja sileän kisoihin. Niitä kiskaisen ainakin kolmet ennen Venäjän reissua. Enemmänkin kyllä kelpaisi mutta en millään viitsi lähteä kovin kauaksi hiihtämään.
Ohjelmassa olevat kisat ovat: Huiman hiihdot 2.1, KS Maakuntaviesti 6.1, Ruoskarastit 9.1 (tai Tampereen talvikisat), Huhtasuon hiihdot 10.1. Näillä mennään. Täytyy vielä tuossa katsella, josko jotain kisoja jouduttaisiin siirtämään ja pääsisi vaikka tuossa viimeisenä viikonloppuna kiskomaan sileän kisaa. Kyllä nimittäin maistuisi. Tai sitten hisureeniä Kääköllä, jos lunta satelee Nahkasalmen suuntaan riittävästi ja Artsi jaksaa kelkkailla entiseen malliin.
Huomenissa onhjelmassa on jotain kovaa ajoa. Ei oo vielä masterplani selvinnyt meikäläiselle. Ilmeisesti on vielä YVA ja OAS tekeillä ko. harjotuksesta. Torstaina ja perjantaina määrää, lauantaina tehoja ja sunnuntaina määrää. Ens viikolle sama sapluuna, joskin lauantaina on kisa. Sitten virittelyä maakuntaviestiin ja alkaa huippukunto olemaan jo ovella. Se on juurikin noin helppoa.
Matka pohjalta maailmalle on ollut pitkä ja paikoin kivinen.
Kiitokset Teille, jotka olette olleet tukenani sitä tietä kuljettaessa. Ilman tukeanne en siihen olisi koskaan kyennyt. Tämä on ollut yksi niistä unelmista. Se on nyt totta, on aika kääntää katseet seuraavan saavuttamiseen. Toivottavasti kuljette kanssani silläkin tiellä!
tiistai 15. joulukuuta 2009
Kulkua?
Ja nyt siellä tietysti mietit, että mitä olen muuttanut harjoittelussani, kun on alkanut oikein kulkemaan. En mitään. Sama on ollut sapluuna noin pääpiirteittäin kuin ennenkin. Lisää määrää,lisää tehoa ja lisää voimaa tietysti mutta niinhän sitä aina. Pakkohan sen on luultavasti joskus nasahtaa, kun riittävän pitkään sitä päätään seinään hakkaa. Niin siinä vissiin sitten kävi. Lahjattoman on vaan reenattava, ei oo muu auttanut.
Se siitä. Ne on uudet kisat ens viikonloppuna sitten. Kylmää on onneksi luvassa, niin saadaan varmuudella kaikki kipeiksi! Jos ei sitä ennen satu jo tauti kaatamaan.
Tuosta Ylläksen keikasta sen verran, että tätä miestä kannattaa pelätä.

Oli nimittäin sen verran kovaa menoa kun hieman otatettiin. Minitourilla otin pataan jokaisessa lajissa. Pääsääntöisesti aika reilusti. Mäkivetoloisissa sitten sain jo vähän laitettua kampoihin, en tosin kovin paljoa.
Sprintti ei oikein vielä kulkenut. Jos sitten tammikuussa...

Ja olihan se sileäkin aika raastoa. Hyvä niin.

Kuvat: Pekka Juvakka
Jepjep. Nyt pitelee noita pakkasia aikalailla. Tänään kävin palelemassa tuolla ladulla puolentoista tuntia. Ulkopuolisten havaintojen mukaan siellä järjen valoa sammuteltiin. Ja se lienee tosiasia. En kuitenkaan anna sen haitata.
Perjantaille oli suunnitteilla hieman vetoja, jotta sunnuntaina kulkisi. Jyväskylään lupailee vain -18 astetta, eli just just saattaa kyetä ulos pistäytymään. Saattaahan se hieman keuhkoissa pistellä, jos oikein ryykii. Katellaan nyt sitten. Sunnuntaille Lahteen on luvassa enää -11, joten siellä voi ryykiä oikein kunnolla. Jos vaikka kaamea kulku nasahtaisi, niin olishan siinä Lancella ihmettelemistä. Ei se usko kuitenkaan noita Ylläksen tuloksia. Ja tuskin on Ähtärin tuloksia nähnytkään.
Jos ei muuta, niin tulihan hieman jotain näkyvääkin tälle palstalle. Näin tänään.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Yllättäviä hetkiä
Ennen kisoja oli ainakin hiihtokunto ollut kohdillaan jo pidemmän aikaa. Tai ainakin jonkinmoista noususuhdannetta oli kulkupolitiikassa ollut havaittavissa. Olihan siihen vielä sitten vedetty joitakin taitoreenejäkin syksyn aikana. Jos ei muuta, niin enemmän kuin aiempina vuosina. Syksyn aikana tiedostin myös sen tosiasian, että opiskelut alkaa olemaan pikkuhiljaa lopupuolella, joten työelämä luultavasti odottaa. Tämähän johtaa siihen tosiasiaan, että nk. läpimurto kannattaisi tehdä tänä talvena, jos sen ylipäätään aikoo tehdä. Onnistuu se toki myöhemminkin mutta kuitenkin. Ja kun hiihdossa oli hyvä fiilis koko syksyn ajan, niin kiristin hieman ruuvia. Kun vielä kisaviikollakin sattui viimeistelyssä kulkemaan, niin ihan täysin en ollut hommaa ryssinyt.
Perjantaina automatkan jälkeen takareisiä yllättäen kiristi. Viimevuotinen kärsimysnäytelmä alta pettävien jalkojen kera olikin päällimäisenä mielessäni mutta onneksi erittäin herkkä kulku perjantai-illan verryttelevässä hiihdossa helpotti henkistä tuskaani.
Lauantaina oli keskimatka. Olin saanut kisan viimeisen lähtöpaikan ja käsissäni minulla oli käänteentekevät sauvat. Lähtöpaikalla hieman jupisin hermostuksissani puutteellisista verryttelyolosuhteista mutta se suotakoon. Köne starttasi kaksi minuuttia eteeni. En tiiä onko siinä jotain taikaa mutta ennenkin tuo lähtöasetelma on ollut lopputuloksen kannalta merkittävä. Empiiristä tutkimusta aiheesta olen suorittanut mm. SM-sprintissä viime keväänä. No kaikesta huolimatta matkaan päästiin. Könen sain kiinni jo ennen kakkosta. Neloselle mennessä ryssin sen verran, että jäin ohuen kumilangan varaan. Tästä eteenpäin kisa kulki kohtuudella koko ajan. Könen peesiin en kuitenkaan ehtinyt ja puutteelliset taito-ominaisuuteni paljastuivat kutoselle mennessä, kun edessä oli läpäistävä syherikkö ja mulla ei ollut mitään ratkaisumallia siihen. Tappiosekunteja kärkeen napsahti tietysti. Kohti 12. rastia mennessä pyrin runnomaan tasurilla ylämäkeen riittävästi ja se kostautui viitisenkymmentä metriä ennen pelastavaa baanaa. Sauva meni läpi ja kun olen hyvästä tuurista tunnettu, niin sehän napsahti poikki. Vitutti. Monesti olisin tässä vaiheessa lyönyt hanskat tiskiin mutta nyt en. Jatkoin vain runnomista. Se oli nyt tai ei koskaan. Tuossa vaiheessa tarjolla oli vielä jopa kisan voitto, vaikken sitä tiennytkään. Loppumatkasta tappiota kertyi tasaisesti yhdellä sauvalla hiihtäessä. Maaliin tullessa en tiennyt sijoista mitään. Emitti oli tietysti hyytynyt matkan varrelle. Leimat kuitenkin pahvista löytyivät ja tulos tuli. Iskä ilmoitti, että olisin mennyt kolmanneksi. Ja keulaan oli eroa reipas minsa. Suoraan sanottuna vitutti aikalailla. Tiesin tuossa hetkessä omanneeni avaimet jopa kisan voittoon! Lopulta maalikameratarkistusten, eli maaliaikatarkistuksen, jälkeen käteen jäi kisan 2.tila. Tulospoliittisesti paras vetoni ikinä. Silti päällimäisenä oli vain pettymys ja epätoivo. Katsastusvoittajana olo olisi ollut paljon luottavaisempi cuppien suhteen. Jokatapauksessa tiesin sen, että onnistuttava olisi kaikissa katsastuksissa mutta silti. Ilokseni huomasin myös nimeni tekstitv:ssä. Iltasella sitten virittelelin korvaavan tikun valmiiksi. Parit onnitteluviestitkin tipahti puhelimeen.
Sunnutaina vuorossa oli yhteislähdöllä käyty pitkämatka, yksi vahvuuksistani. Keli oli muuttunut plussasta pakkaselle ja oikominen tulisi enemmänkin kysymykseen. Uratkin olisivat kovat. Jännitystä tulisi siis riittämään. Ennen starttia Make onnitteli oikein kädestä puristaen. Siinä tuli vastaanotettua tärkeitä ja merkityksellisiä sanoja ratkaisevalla hetkellä. Onneksi pääkoppa oli vastaanottavalla päällä. Lähtöpaikalla muistutin onnittelijoita siitä, että kerran tai kahdesti oon kovassa paineessa pääni pitänyt...
Yhteislähtö toi omat säpinänsä alussa. Itse keskityin pitämään varusteet ehjinä. Homma eteni likipitäen kontrollissa, joskin toisella lenkillä koukuttelin hieman. Tuossa vaiheessa myös jännitys hyppäsi kattoon, kun tajusin voivani ryssiä koko homman hetkessä. En sitä kuitenkaan tehnyt.
Viimeisessä kartanvaihdossa isäni kertoi sijaksi noin kaksitoista ja raportoi selkeistä eroista ja tsemppaustakin olin kuulevinani. Tiesin kuitenkin omaavani lyhyen alkuhajonnan, jonka tiesin nostavan minut lähemmäksi kärkeä. Yhteiselle loppulenkille lähtiessäni tiesin jo nousseeni muutaman pykälän. Loppulenkin parista hitaammasta reitinvalinnasta huolimatta onnistuin nousemaan lopulta jaetulle 5.tilalle. Ja Stafun hylkäyksen jälkeen olin jälleen toiseksi paras suomalainen. Leimantarkistuksessa oli toki pientä jännitystä ilmassa, sillä vuokrakortteihin ei pidä luottaa. Ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt. Leimat olin toki ottanut korostetun varmasti.
Yhteistuloksissa olin lopulta 3.
Reissu jatkui tästä sitten viikon leirityksellä samoissa maisemissa. Niistä seikkailuista raportoin ehkä myöhemmin. Jos saisi vaikka samaan pakettin kisakarttaa ja jotain kuvia.
Tämä oli ainakin omalta osaltani alkutalven tärkein viikonloppu. Se tärkeä hetki, jota varten olen työtä tehnyt. Se vei minut jo lähelle sitä unelmaa, jota tavoittelen ja jonka eteen olen kaikki ne hikipisarat vuodattanut. Maajoukkue-edustusta. Juniorisarjoissa pääsin lähelle mutta sitä mahdollisuutta ei minulle tuolloin suotu. Tuolloin kauden tärkeimmällä hetkellä en onnistunut riittävän hyvin. En tiedä riittäkö tämä tälläkään kertaa mutta jos ei muuta niin ainakin kaikkeni tuolle ratkaisevalle hetkelle annoin. Parhaansa tekeminen on turhaa mutta kaikkensa antamista enempää tai vähempää ei voi itseltään vaatia!
"Saatana että vedit komeesti molemmat päivät! Ei muuta kun cuppia kiertämään!"
-kiitokset luottamuksesta-
torstai 26. marraskuuta 2009
Kilpavarustelua
Mutta oli mulla asiaakin. Sain tuossa uudet kapulat, sauvat ja asut. Niillä mennään. Ja kohta pääsee oikein testaamaan!
Ja kävin tuossa fillarikaupoillakin. Hankin itselleni maastopyörän, se on Sunn Revolt. Käytettyhän tuo menopeli on mutta pyöräsponsorini teki niin huikean tarjouksen etten voinut vastustaa kiusausta. On se vaan mukava aina käydä välillä vähän turinoimassa tuolla Hessun liikkeessä. Samalla sieltä tarttuu kaikkea matkaan. Sponsoroituun hintaan tietysti! Suosittelen asioimaan.
Kuvista huomaa mitä supertähdillä kuuluu olla.
Ylihuomenna sitten oon gps-seurannassa. Linkit sinne löytyy varmaan täältä.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Virittelyä
Ohjelmassa oli 6*1,6km vedot neljän minuutin palautuksin. Matkaan olin lähtenyt kahden parin taktiikalla, jolloin vetoihin olisin saanut alleni huippuluistoisen mätökelin parin mutta ladun odotettua heikommasta kunnosta johtuen vain verryttelypari pääsi ladulle. Olinkin erittäin huolissani luiston kestosta.
Vetoajat: 3.50-3.46-3.51-3.50-3.51-3.50. Tähän voi olla tyytyväinen. Toisella vedolla toki jo pohjat mutta selitellään sitä nyt alati heikkenevällä luistolla. Tosiasia kuitenkin on, että kulku tunnusti olevan aikalailla kohdillaan. Hiihdossa oli havaittavissa, jos nyt ei keveyttä, niin ainakin pientä teknistä ja fyysistä helppoutta!
Sunnuntain reippaassa sj-suunnistuksessa ei samaa liitoa ollut. Tätä en toki jaksa edes ihmetellä.
Tälle viikolle ohjelmassa on vain kevyttä ravistelua ja Ylläksen katsastuksiin valmistautumista. Keskiviikolle viimeinen kova, joka vedetään tällä kertaa Leppävirralla putkessa. Harjoitus tulee olemaan 6-8*kierros, mikä tarkoittanee 1-1,5km vetoa aina kerrallaan. Paha mennä arvioimaan etukäteen, sillä ei ole minkäänmoista tietoa siitä, millainen latu siellä tällä kertaa on käytössä. Oletettavasti kuitenkin sama kuin pari viikkoa sitten, eli kaikkein todennäköisin vaihtehto ladun mitalle on 1,4km. Kaikesta huolimatta tuossa treenissä kroppa saa huutaa armoa!
Viikonloppuna sitten avataan kisakausi Ensilumen kisoissa. Suurimmat odotukset kohdistuvat omalta osaltani jälleen kerran sunnuntain yhteislähtönä käytävälle pitkälle matkalle, jossa pitäisi napsia yksinumeroinen sijaluku. Sen kovempaan uhoon en nyt tässä vaiheessa sorru. Viimeistelyn jälkeen luultavasti uhoan enemmän.
Semmoista tällä kertaa. Torstaina toivon mukaan lisää.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Lisää löylyä
Perjantain vedot oli mallia 4*1,7km v + 2*1,7km TT. Siihen lisäiltiin vielä kolmisen kappaletta reilun minsan mäkivetoja mielen virkistykseksi. Tuolla Taka-Keljon ensilumen ladulla noita vetoloisia pistelin menemään. Vaparilla ajat oli siinä 4.05-4.09 tasolla ja tasurilla pääsin 4.38-4.39. Viimevuotisiin kellotuksiin (vapaalla tuolloin huippukeli) verrattaessa ollaan menty näemmä tuollaiset 15sek/veto eteenpäin vapaalla ja tasurissa kehitys näyttäis olevan puolen minuutin luokkaa. Tietysti pienellä sääkertoimella ja vähäisellä otannalla katsellaan. Eikä tosiaan mitään kuuhun vievää mutta melkoisen lupaavaa kuitenkin.
Lauantaille sitten semmoinen 1h12min/15km sj-suunnistus Muuratharjulla. Valmentaja, eli siis iskä, oli sitä mieltä, että tuntivarttia en alita. Tein sen silti. Toki siinä piti kelloa vilkuilla lenkkien välissä ja laskeskella todennäköisyyksiä tummentelukertoimin, eli siis uhrata ajatustyötä epäolennaiseen, mutta tein sen silti. Oli aikas hyvä reeni, vaikka itse sanonkin.
Viikonloppu kruunattiin sunnutain kolmetuntiseen pertsan lenkkiin, joka tosin oli hyvinkin TT-painotteinen huonosta pidosta johtuen. Helppoa se oli kuitenkin. Ja näinollen viikon kokonaistunnit niistettiin sinne kahdenkympin paremmalle puolelle.
Kuluva viikko avattiin jälleen Taka-Keljossa hiihtämällä. Tiistain vedot jouduttiin kuitenkin siirtämään Saarijärven baanalle lumien sulaessa aivan silmissä.
Tiistain harjoitus oli mallia 3*3,2km kisavauhtia. Kaikeksi onneksi keli suosi: plussan puolella ja latu koostui pehmeästä ja kosteasta lumesta. Oli siis luvassa oikein nautinnollinen reeni! Eka veto oli heti oikeaoppisesti alkuvauhdin osalta tapissa ja tokalla kiekalla joutui ehkä hieman jo tummumaan. Nykyään olen ilmeisesti sen verta viisastunut, että tajusin hieman rauhoitella vauhtia, että kykenisi nousujohteiseen reeniin. Ajaksi napsahti 8.31. Tarkoitus oli kiristellä vauhtia ja toinen veto aloitettiin jälleen täydellä höngällä. Puolimatkassa näytti vielä pahalta mutta hyvä loppuveto tiputti muutaman sekunnin, 8.25. Kolmanteen olikin sitten satsattava elämä peliin jos meinasi aikaa parantaa. Lupauksia herätellen lyöntiä löytyi viimeiseenkin vetoon ja kohtalaisen hyvällä toisen kiekan runttauksella kello pysähtyi aikaan 8.19. Tässä vaiheessa aikaisempia muistellen voidaankin saivarrella, että kehitys kulkee väärään suuntaan, vedinhän tuossa hieman taaksepäin katsellessa kovempia aikoja. Muistettaneen kuitenkin tässäkin suhteessa ne sää- ja olosuhdekertoimet. Viimekertaiseen eroa taisi olla juurikin tuossa kelissä, sillä nyt ei liukua oikein alamäessä kovin pitkään riittänyt. Puolentoista viikon takaisiin kellotuksiin arvelisin kelivaikutuksen olevan vähintään tuollaista 15sek/veto luokkaa.
Tuolla Saarijärvellä on kyllä mukava käydä hiihtämässä. Onhan se tietysti kaukana Jyväkylästä kulkiessa mutta mitäpä sitä ei hiihtourheilun hyväksi tekisi? Kaiken lisäksi siellä saatta törmätä ladulla vaikka Jopiin, jonka kanssa voi sitten hieman jutella mukavia hiihtäessä.
Nyt kyllä näyttää nuo kelit aika pahiksilta hiihdon suhteen kun lämmintä pitelee ja vettä tihuttelee. Tuossa aamusella käväisin täällä Mikkelissä Kalevankankaalla räntäsateessa jauhamassa hieman suksilla ja latu tuntui sulavan alta. Jos kuitenkin vielä pari lenkkiä sais vetää, niin hyvä olis.
Loppuviikolle ohjelmaan on valikoitunut ilmeisesti vain yksi kova treeni, joka vedettäneen lauantaina Saarijärvellä. Mitä ilmeisemmin perinteinen vetosetti. Tai sitten jotain ihan muuta. Sunnuntaille sitten jonkinmoista toppatakkihommaa kun suunnittelen jälleen Ynyn juniooreille taitoreenin tuonne Touruvuoren alueelle. Taidan jättää itse siellä tehottelut väliin. Ja onhan sitä ohjelmassa tietysti hiihdon maailmancuppikauden avauksen seuraamista. Penkkiurheilua jaloimmillaan!
Näillä mennään edelleen kohti Yllästä ja koko talvea.
Merkittäviä uutisia: Ponnen manageri Antti valittiin liittohallitukseen. Alkaa pohjoinen puhaltamaan sielläkin!
Loppuun vielä onnittelut Lahteen ja Pelloon. Liitto palkitsi odotetusti OMan vuoden hiihtosuunnistajana ja suunnistushenkilönä. Ennenkaikkea isot onnittelut Makelle, vuoden valmentajalle! Tunnustus siitä suuresta ja arvokkaasta työstä, jota suomalaisen suunnistusurheilun hyväksi olet tehnyt!
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Ruuvia kiristetään
Viime viikon viritykset:
1. Keskiviikkona VK-MK Sauvarinne 10*500m/40m^/2.03-2.02-2.02-2.01-2.01-2.00-1.59-2.00-1.56-1.55/3' pal. Urpolan testiradalla. Valitettavan nousujohteinen harjoitus. Odotin kunnon tummumista.
2. Lauantaina VK2-MK hiihtovedot 3*3,2km/8.21-8.18-8.18'/6' pal. Saarijärven baanalla. Kulku oli aivan hyvää. Pääosin punaisella.
3. Sunnuntaina VK1-2 sj-suunnistus 1h24min/16km. Laajavuoressa. Nousua riittävän paljon ja alusta riittävän luminen ja liukas.
Muutoin viikko oli kevyt, alle 14h kokonaispaketti.
Tällä viikolla ohjelmassa:
1. Keskiviikkona kiristyvän ruuvin VK1-VK2 hiihto 1h/23,8km. Tapahtumapaikkana Leppävirran hiihtoluola ja pienenpieni ulkolatu. Kulku: rajaton.
2. Perjantaille budjetoitu hiihtovetoja, luultavasti välille VK-MK. Suorituspaikka vielä hakusassa mutta vaihtoehdot ovat Taka-Keljon testirata tai Saarijärven baana. Ellei Keljonkankaan urheilupyhättö houkuttele liikaa.
3. Lauantaille vielä joko hiihtovetoja Taka-Keljossa tai sj-suunnistusta Muuratharjulla. Vauhti määräytyy päivän kulun mukaan. Mitään hirvittäviä ei kannattane odotella.
Kokonaismäärä tälle viikkoa sinne 20h tietämiin.
Ensi viikko onkin sitten vielä työn alla. Mielellään kovaa ajoa ja toivon mukaan myös mäkisiä latupohjia. Mäkien nousukulmaa on harjoitettava ennen Ylläksen startteja. TT-viritystäkin kannattanee ottaa ohjelmaan, jotta ei ole sitten aivan hukassa pienilläkään urilla. Jos siihen vielä lisää pienet telineen kanssa kikkailut, niin alkaa olemaan ihme ja kumma, jos ei homma ole hallussa ja ukko tikissä!
Sen verran vielä, että vallankumouksellisten sauvojen lisäksi myös vaatetusta tullaan uusimaan käänteentekevään suuntaan! Ja uusia kapuloitakin päästäneen kohta testailemaan luonnon lumille...
Makustelua varten Läjävuoren treenistä:

tiistai 3. marraskuuta 2009
Lokakuu rämmitty
Ohjelma oli hyvinkin tiivis, sillä kun torstaina starttailtiin kohti pohjoista, niin sunnutai-iltana sitä oltiin jälleen Jyväskylässä. Ja joku siellä taas funtsii, ettei tuossakaan ollut taas mitään järkeä. Ehkä oli ehkä ei. Mielestäni on kuitenkin syytä kunnioittaa seuransa kauden päätösjuhlia vierailemalla ko. tapahtumassa. Tällä kertaa se oli mahdollista ja samaan syssyyn laitettiin vielä muutamat napakat reenitkin, niin johan taas kelpasi.
Perjantain ohjelma koostui pienessä lumipeitteessä vedetystä Haukiselän upean priimamaaston normimatkan reenistä ja Ritiksen vitosen kiertelystä. Tuo on tuo Haukiselkä aika komee maasto, eli kannattaa ensi kesänä vierailla Tornionlaakson Rastipäivillä. Kankaalla saa luukuttaa sydämensä kyllyydestä käsittääkseni oiken varttitonnin kartalla. Vaativuuttakin maastosta löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Karttapaloja en kuitenkaan julkaise. Reenille pituutta PK2 1h44min/12-13km. En oo vielä jaksanu mittailla tarkemmin. Reilu minuutti ilmaa loppuajassa. Loppulenkki jäi käymättä, kun loppui aika kesken. Limiiteillä mentiin siis.
Iltasella sitten kuusi kierrosta Ritiksen vitosella. PK1-2 2h8min/31,2km. Puolentoista tunnin kohalla alkoi kulkemaan. Hiljaa mentiin noin niinkuin vaudillisesti mutta mee ite koittaa vetää kovempaa.
Lauantai alkoi pikku sprintillä ja jatkui hisuttelun sekä hiihdon lisäksi vielä hiihdolla.
Sprintissä mulla oli niin paljon teknisiä härpäkkeitä mukana, ettei ne pysyny matkassa koko aikaa. Ei kuitenkaan taloudellisia tappioita. Sprintti PK2 14min/2,7km. Eipä oo tästäkään tarkkoja mittoja.
Hisussa otin hylsyn menemällä viimeisellä lenkillä vitoselta väärän loppulenkin. Saattoi siinä vielä joku suksen kantakin hieman murtua selkärangan ohella. Hisua VK1 27min. On siinä vielä matkaa huipulle. Paikkaan suksella sitten talvella sen, mitä jään suunnistuspuolella.
Päivällä vielä semmonen kolme kiekkaa suksimista Ritiksellä, eli PK2 59min/15,6km.
Iltasella sitten Ritiksen vitosta PK1 1h40min/26km. Oli kepeetä kulkua jo liki koko matkan.
Kauden päättäjäisissä sitten pokkailtiin. On se vaan mukavaa hommaa se. Iso kiitos Ponnelle muistamisesta!
Sunnuntain myöhäisherännäisyydestä johtuen ainoastaan PK1 2h6min/31,2km Ritiksellä. Eihän sitä aina jaksa nousta ajoissa. Reissun paras kulku sattui juurikin tähän viimeiseen reeniin. Alkoi mäetkin nousemaan jo ihan kepeesti. Viimeisellä kiekalla rasitus kuitenkin puski läpi ja vei miehen tutustumaan nurmikon luisto-ominaisuuksiin. Hyvältä vaikutti!
On se vaan hienoa tuo reissaaminen. Matkalla sattuu ja tapahtuu ja paluumatkalla väsyttää yleensä aina.
Otsikossa oli puhetta siitä lokakuusta. Se tosiaan laitettiin pakettiin tuossa reissun aikana. Näyttäis tulleen semmoiset 88h tuota harjoitusta. Pääasiassa näytti olevan perusjyystöä. Tehot kaivetaan nyt sitten esiin marraskuussa. Ajattelin kuitenkin olla kunnossa kauden alusta kauden loppuun, eli lienee parempi tehotella kunnolla vasta tässä myöhäisessä vaiheessa. Katotaan nyt sitten marraskuun lopun ja huhtikuun alun välissä miten sen ajatusmaailman kanssa kävi. Uskoa kuitenkin omaan tekemiseen riittää!

Kuva: © Puolustusvoimat / Kirsi Lauri
maanantai 26. lokakuuta 2009
Sykettä ladulle
Kesän kisailut päättyivät SM-viestiin vaihtopuomille. Kartta ojentui konkarille, todelliselle raakalaiselle, Sepi Mäkiselle. Vaihtosija oli 12. Selvää oli, että Ponnen paita tuolla paikalla oli kanssakilpailijoille ja kisaa seuraaville yllätys. Sitä se oli ankkuriosuuden jälkeenkin. 17. sijalla ei vielä paljoa mehustella mutta 20-sarjalaisten kultamitalin kanssa tuosta voidaan nopeasti laskea, että ens vuonna ei kannata Ponnen värejä ihmetellä. Ne on siellä jäädäkseen. Näistä lisää ensivuoden tuloslistoilla.
Muita mehustelun arvoisia hetkiä tarjottin syksyllä sotilaiden SM-suunnistuksissa. KS RES 2 hallitsi liigaa ja voitto napsahti sieltäkin. Kyllä se vaan tunnusti mukavalta. Ja vielä ruhtinaalliset rahat kertauspäivistä. Opiskelijabudjetilla operoivalle isoja hiluja.
Se niistä kesäisistä tunnelmista. Nyt ainoa merkittävä asia on lumi. Sitä sais tulla Keski-Suomeen muuallekin kuin Saarijärven tykkibaanalle. Mielellään paljon. Siinä samalla olis ihan kiva, jos Mikkelin suuntaan satais kanssa ainakin sen verran, että pystyy golf-kentällä pistelemään. Täällä joutuu kumminkin vielä hetken pyörimään. Tähänkin aiheeseen varmaan palataan vielä joskus talven aikana.
Tietysti jos tarkkoja ollaan, niin olihan tuota lunta jo Taka-Keljossa. Kesän aikana purutettu Jyväseudun paras ensilumenlatu ei ihan vielä ollut hiihtokelpoinen mutta kyllä siellä varmaan kohta pistellään.
Lopuksi vielä palataan Vuokatin tunnelmiin. Siellähän tuota tuli vajaat pari viikkoa tuossa pyörittyä. Maajoukkueetkin oli parin urheilijan voimin jaksanut raahautua paikalle. Köne on siellä taas ihan vakiokalustoa. Ja olihan siellä itse päävalmentajakin. Huolissaan tuntui olevan meikäläisen tilanteesta. Oli varmaan naama hieman kalpea jo tuossa vaiheessa viikkoa, sauvarinteen jäljiltä luultavasti. Valitettavasti Lance ei ollut todistamassa seuraavan päivän hiihtovetoja kun murjoin reissun huonoimmissa olosuhteissa menemään 3*3,2km pätkät. Kulku oli mitä mainioin ja uskomaton mätökelin rossari toimi kuin unelma. Tuskin voisi urheileminen mukavammalta tuntuakaan kun suksi toimii ja saa työstää menemään raikkassa ulkoilmassa. Vielä kun olisi ollut käsissä vallankumoukselliset KV+ sauvat, niin se olis ollut täydellistä. Nuo mullistavat kapineet saan tuossa piakkoin. Paluumatkalla ajeltiin sitten Maaningan ja ForteSportin kautta. Sieltä sitä saa vaikkapa niitä käänteentekeviä sauvoja.
Vuokatin reissun viikot: 24 ja 27h. Suksilla: riittävästi.
Näillä tällä erää etiäpäin.
tiistai 8. syyskuuta 2009
Askola
Yhden tavoitteen asetin tälle kesälle ja se oli puolustaa Suomen paskimman normaalimatkan suunnistajan titteliä Askolassa. Ei sillä, että se olisi ollut kaiken määrittävä tavoite, vaikka se ehkä olikin, vaan saadakseni jonkinmoisen tavoitteen kesän harjoitteluun. Välietappeja on toki riittänyt ja sitä se oli tämäkin, välietappi kohti ensi talvea ja kohti sitä unelmaa, jota ei viime talvena sittenkään minulle suotu.
Viime syksynä näihin kisoihin valmistauduttiin sellaisella elokuun mittaisella kovalla harjoitusjaksolla, jossa kaikki tähtäsi vain ja ainoastaan lauantain karsintaan. Tuo jakso sisälsi viitisenkymmentä tuntia harjoitusta ja huipentui kolmen päivän kisaputkeen. Tälle vuodelle sapluuna muuttui hieman, kun kisaputki jätettiin pois. Myös tuntimäärää lisättiin uskottavuuden hankkimiseksi. Tämänvuotinen jakso sisälsi lopulta 65 tuntia fyysistä harjoittelua. Viimeiseen viikkoon ladattiin kuitenkin kolme kovaa harjoitusta. Kaikki tämä vain siksi, että nyt finaaliin tiensä tulisi raivaamaan vain viisikymmentä ukkoa.
Kaikki oli kunnossa. Sen kertoivat jakson aikana myös tulokset. Jakson puolivälin tienoilla otin osaa Keski-Suomen AM-kisoihin ja viikkoa myöhemmin Suunnistuksen Suurajoihin. Tuloksia tarkastelemalla huomaa, että olin liki huippukunnossa. Ero Jonesiin oli vain murto-osia menneistä vuosista. Viimeinen tosikova harjoitus oli Jyväskiepin juoksu, jossa niistin Curtin. Reilusti. Kisaviikolla hioin vielä tekniikkaa Petäjävedellä erittäin vaativassa maastossa vedetyillä suunnistusvedoilla kisamittakaavaisella kartalla.

Karsinnassa onnistuin toki sorvaamaan kohtalaisen puhtaan juoksun ilman suurempia kohelluksia mutta jokin siitä puuttui. Koska henkilökohtainen tasoni ei ole niin kova, että voisin juosta karsinnan varman päälle selviytymällä silti helposti finaaliin, olisi tuossa paikassa vaadittu hyökkäävämpää asennetta ja kovempaa vauhtia rasteja lähestyttäessä. Nyt varsinkin alkumatkasta jarruttelin liikaa. Kesäkauden tärkeimmällä hetkellä minusta ei löytynyt riittävästi miestä antamaan kaikkeni tuolle hetkelle. Näin se vain on. Sitä sydäntä löytyi vain hetkittäin. Kouraan jäi kolmastoista tila. Parempaan olisi ollut edellytyksiä.
Koska tänä vuonna tarkoitus oli kahlata myös finaali kunnialla läpi, oli kaaduttava saappaat jalassa. Säälipleijareissa nasahti ensimmäinen kansallinen voitto yleisessä sarjassa. Ja kauden parhaat rankipisteet. Karsinnasta tuli ne toiseksi parhaat, sillä rankiasioissa aina niin rasistinen Suomen Suunnistusliitto ei tunnusta kuudetta tilaani Keski-Suomen Aluemestaruuskisoissa, syystä että edustan Lapin ylpeyttä, Pellon Pontta. Siinäkin menee hyvät kasikolmoset hukkaan.
Semmoista tällä erää. Reitit löytyy härvelistä, ja härveli vaikkapa tuolta SM-pitkän kisasivuilta.
Niin ja SE titteli meni tällä kertaa Noposelle.
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Kainuussa
Reilun kuukauden hiljaiselon jälkeen lienee aika herätä jälleen eloon. Jukolan ennakoiden jälkeen ei paljoa ole raportoitu. Ja ihan syystä. Jukola meni vituiks ja se siitä. Olin huono.
Sitten aloitettiin valmistautuminen Kainuuseen. Vedettiin Savulenkit ja kaikki. Niistettiin voitto Curtista ja oltiin ylpeitä. Siinä vaiheessa taisin luulla olevani nousukunnossa.
No sittenhän sitä lähettiin sinne Kainuuseen. Rastiviikko edessä. Sehän meinaa aina sitä, että pitäis juosta neljänä päivänä putkeen, niin tai onhan siellä niitä välipäiviä mutta siis neljässä kisassa, oikein kunnolla. Virheitä ei passais tehä ja tossunkin pitäis liikkua. Harvoin on onnistunu. Tällä kertaa oli lisäbonuksena luvassa nelipäiväinen ottelu Curtissimoa vastaan. Tappiosarake tämän kauden kohtaamisista oli voittosaraketta pidempi ja siihen lähin hakemaan muutosta.
Tänä vuonna kilpailut käytiin Suomussalmen luonnonkauniissa maisemissa. Karkelot oli oikein metän keskellä kaukana kaikesta. Kartta ja radat oli ammattimiesten käsialaa ja luvassa oli elämää suurempia fiiliksiä. Olin latautunut kisaviikkoon jo liki kuukausia. Kaikki edellytykset menestykseen olivat siis olemassa.
Tais olla sunnuntai kun nuo kisat alkoi. Ekana päivänä matkaa oli rapiat 10km ja arpaonni oli suosinut. Pääsin jo toisena matkaan, heti Mäki-Mixin (en oo ihan varma tuosta virallisesta kirjoitustavasta) perään. Tää kisa meni aika hyvin. Kutosta pummasin kun alkoi kisa sujua vähän liian hyvin ja piti tasoitella tilannetta. Sain Mixin jo kiinni, mut sitten tipuin. Lopussa sitten tuulettelin kun valkopaita tuli taas eteen. Varmaan jotain muutakin pientä virhettä tein mutta pääsääntöisesti vedin aika hyvin. Pääsin maalissa oikein haastatteluun. Uhosin tietysti harjoittelevani enemmän ja kovempaa kuin koskaan koko ajan ja myös tuolla kisaviikolla. Kokonaiskisassakin lupasin juosta kymppisakkiin. Olin siis voimieni tunnossa.
Speksit: 1.07.48, +7.54, 9. Ja Curtilta tukkaan.
Tiistaina oli sitte toinen kisa. 10km jälleen. Tällä kertaa starttasin viimeisenä. Nyt ottaisin kaiken ilon irti maastoon tulevista urista. Ajattelin iskeä oikein kunnolla, varsinkin kun verrytelyssä kulku tuntui hyvältä. Itse kisassa tilanne olikin sitten aivan toisenlainen. Koukkua tuli koko ajan. Aika tökkivää oli. Oli nuo hermopaineet niin kaameat sunnuntaisen haastattelun jäljiltä. Tässä kisassa siis palattiin aikalailla normitasolle. Kisan jälkeen rullilla hiihtäessä tuo vesisade viilensi mukavasti.
Speksit: 1.15.00, +11.37, 26. / 2.22.48, +19.31, 16. Ja Curtilta tukkaan.
Torstai, kolmas kisapäivä. Luvassa 7,3km parasta kainuulaista. Tais olla taas alkupään startti. Maaston erikoisuutena oli vähintään muniin asti ylettyvä varvikko ja suopursukko. Ja sitä oli paljon. Ei se varmaan pitkillä kavereilla niinkään mutta meillä persjalkasilla on vähä eri juttu. Pakolliset parin minuuttia otin koukkua. Maaliin tullessa olin kyllä ihan kohtuu tyytyväinen mutta ei se sittenkään. Kuntopiikki ehti vissiin menemään jo ohi tältä kesää. Kokonaiskisan ero ei venähtäny kovin paljoa, kun Kivelä otti hylsyn.
Speksit: 51.17, +6.32, 20. / 3.14.05, +20.34, 13. Ja Curtilta tukkaan.
Tässä välissä ei enää mitään välipäiviä. Pelkkää kisailua ja hapotusta vaan.
Neljäntenä kisapäivänä oli vuorossa takaa-ajo. Lähtöön verrytellessä olin tippua kaikkien kyydistä. Vaikutti siis lupaavalta. Myös kisaviikon ensimmäinen lämmin päivä tuli todellakin tarpeeseen, sillä kertaakaan viikolla en ollut vielä sipannut tai ryssinyt kunnolla, ja kylmä hiki valui noroina. Lähtöalueella kärkipää laskeskeli miten hyvissä asetelmissa olisi päässyt liikkeelle, jos olisi vetänyt puhtaasti, itse kykenin vain miettimään miten kaukana olisin matkaan joutunut jos olisin pummaamaan erehtynyt. Kaikkien aikojen taitavimpana suunnistajana mulla on siihen varaa.
Tässä takaa-ajo formaatissa on hyvin tärkeetä lähteä erittäin kovaa ja löytää kolme ekaa rastia suoraan. Tietysti muutkin liput mielellään suoraan mutta sen kolmen ekan jälkeen homma aina helpottuu, kun saa rutiinit kaivettua esiin. Näin tein nytkin. Tai jouduin hieman jarruttelemaan kolmoselle mutta muuten taktiikka piti. Neloselle minuuttinen koukero. Loppumatka menikin kohtuudella, kun Hannuksela iski peesiin. Vedin kuitenkin koko ajan. Muistaakseni. Lopussa suopursuvälille iski täydellinen kuolema. Onneksi matkaseurasta vastannut kuoli pahemmin. Päivän, ja koko viikon, kruunasi toiseksi viimeinen rasti, kun Mixi ja Kujala kurvasivat eteen. Sanomattakin oli selvää, ettei kirikykyä ollut riittävästi tuolta kymmenen sekunnin takamatkalta. Se olikin sitte siinä. Siitä kymppisakista jäätiin aika paljon. Monta sekuntia.
Maalissa tuulettelin. En omaa juoksua, vaan OMan juoksua. Maaliin tullessa nimittäin VeeVee kuulutti Suomeen tulleen nuorten MM-kultaa. Siitä sen ties. Siitä kultamitalista.
Suurten tunteiden kultamitali.
Speksit: 1.13.38, +7.27, 13 / 4.27.43, +28.00, 12. Ja Curtilta tukkaan. Kokonaiskilpailussa jopa rumasti.
Kylläpäs tulikin taas pitkä vuodatus, hirvittävää tuubaa ja vielä pitkällä toimitusajalla varustettuna.Ja jatkan tätä väritöntä linjaa ja jätän kuvat julkaisematta. Loppuun kuitenkin yleisessä suosiossa olevan tavan mukaisesti yksi tekstiviesti:
"Rai rai! Kaljaa koneeseen ja ukkometso!
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Jukolan ennakot
Maasto: Runsaalla tie- ja polkuverkostolla maustettua umpikieroa savolaista talousmetsää. Paikoin komeita isoja kuusikoita mutta monin paikoin runsaasti pusikkoa ja pystyvihreää. Metsän kuvioita erittäin runsaasti ja osaa varmuudella erittäin vaikea havaita maastossa. Kulkukelpoisuus metsän puolella pääosin korkeintaan siedettävä, monin paikoin sietämätöntä. Tiestö ja polusto kohtuullisen mukavaa juostavaa, joskin pehmeää sateella. Kenkävalintana kannattaa suosia keveää tossua. Paksupohjaiset nastarit kannattaa jättää kotiin.
Kartta: Mallipalojen perusteella hyvin tavaran täyteinen tekele. Runsaasta tavaramäärästä lienee verrattaen hankala poimia oleellinen informaatio kovassa vauhdissa. Varsinkin vanhalla kasarmialueella lukuvaikeuksia tulee varmasti. Kartantekijälle tyypillisesti runsaasti tavaraa siis no ängetty paperille, ihan kaikkea ei olisi tarvinnut. Ja varokaa käyrästön kuvausta, kuvattu pientä muotoa!
Radat: Hirvosen Kaikka lienee laatinut radat Hakin ja Väiskin suunnitelmien pohjalta ja valvojan ohjaavassa huomassa. Kapiaiselle tyypilliseen tapaan fyysinen hajonta pääosassa. Pari pitkää ja ratkaisevaa reitinvalintaväliä/osuus varmasti luvassa. Kannattaa olla tarkkana.
Näillä mennään.
Ja sitten Ponnen joukkue:
1. Tanka Pantsar
2. Sepi Mäkinen
3. OMa Taivainen
4. Peki Suorsa
5. Jarppa Sipilä
6. Flash Ekonoja
7. Hisuspede
Että semmosta. Lupasin hiihtää rullilla kotiin (eli Muurameen ~125kilsaa) jos ollaan jossain sijoilla kolmenkympin tuntumassa. Otan sitten rullat mukaan, sen verran löytyy luottoa kavereiden kykyihin. Ja ehkä omiinkin.
Muistakaa olla TV:n ääressä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tai viimeistään sunnuntaiaamuna. Myö Ponnen veijarit ollaan Urheilukanavan seurannassa!! Näyn siis TV-vastaanottimissanne viimeistään sunnuntaiaamuna!
perjantai 29. toukokuuta 2009
Keskipohjanmaa
Kisoissahan tässä on tietysti joutunut käymään. Jukolan lähestyessä tulee näyttöjä antaa. Joukkuevalinnat ovat aina yhtä visaiset ja joukkueeseen tunkijoita Ponnella on läjäpäin. Pienet on marginaalit ja katsastaa siis pitää. Näin ollen olenkin tässä ehtinyt jo starttaamaan Rasti E4:n kansallisissa, Keski-Suomen AM-sprintissä, Tampere Kameksissa, Keskipohjanmaa Viestissä sekä Elonen Sprintissä. Kaikesta päätellen kova kisakausi on menossa. Startteja onkin kertynyt jo liiankin kanssa. Täytyy muistaa lopettaa tuo kisailu.
Ai mites menestys? No KePossa ainaskin pokattiin. Kaukana ei oo ollu kyllä muissakaan. Olen siis liki huipulla. Silloin tällöin olen toki saattanut Curtille hävitä.
Nyt aloitetaankin kova keventely kohti Jukoa. Tällä viikolla enää SM-sprintti ja ensi viikolla ainoastaan Haku-Veikon rastit ja Vihtavuoren Pamauksen kansalliset. Näillä jatketaan siis Jukolaa kohti. Sen jälkeen voikin lopetta kauden aina seuraaviin kisoihin asti. Elokuussa sitten näyttäisi tulevan hengähdystauko kun kisakalenteri ammottaa tyhjyyttään. Täytynee keksiä nopeasti jotain kisoja täytteeksi sinnekin.
Sen verran vielä tuosta Elosesta, että jos ette tajunneet sitä nelosvälin siltahommaa, niin voi voi sentään. En minäkään siitä kartasta oikein mitään nähnyt mutta haistoin valinnan. Ja katoin toki karttaakin oikein kahdesti. Se on tuo sprinttisuunnistus aika ihmeellistä hommaa. Kuulemma helppoa. Käsitellään tätä sitten taas SM-kisojen jälkeen.
Lähdenkin tästä sprinttaamaan reilun neljännesvuosisadan kunniaksi.
lauantai 2. toukokuuta 2009
Elossa jälleen
Elossa ollaan, vaikka hiljasta onkin pidelly tällä sektorilla. Tai siis aika hiljasta on ollu aikalailla ihan kaikilla sektoreilla taas. Siis niinku yleensäkin. Viimeks taisin käsitellä tota kovahkoa ohjelmaa kevään klassikon 10milan yhteydessä. Ei siitä sitte tullukaan kovin kova. Puolisentoista viikkoa ja jonnin verran tunteja. Eikä myö oikein pärjätty siellä kisoissakaan. Siis tiossa. Kevätyön jätän pekuloimatta, koska olin niin paska. Paraisilla juoksin silleen pikkunätisti ilman isoja, ei se kulkukaan tosin isoo ollut eli olin silleen kohtuu paska. Mutta kyllä sillä aina näköjään rankilla sadan sakkiin nousee. On näköjään kesussa aika paska taso täällä kotimaassa. Toista se on hisussa.
Leirillä sitten ajeltiin aika kovaa (autoilla) ja suunnistettiin aikas hyvissä maastoissa. Kartat oli onneks aika laadukkaita tekeleitä, sillä harvoin olen yhtä hyvillä päässyt juoksemaan. Myös maastopohja oli pääsääntöisesti jopa erinomainen. Yleensä vedin kaiken lisäksi vielä aivan viivaa pitkin. Tai vähintään optimireittiä. Kerran melkein pärjäsin OMalle mutta sitten se meni ohi. (Valitettavasti taidettiin just pesupaikalla sanoo, että OMa ei oo sittenkään yhtään mitään, ku se ei oo vielä, tänään 20v täyttävänä, ehtiny saavuttaa miesten sarjassa suunnistuksessa yhtään mitään. Vittu kun pesupaikan porukka tietää asiat vaan paremmin!) Pitkällä lenkilläkin tummuin heti alkuunsa mutta selvisin peesissä poies. Tioa edeltävässä yöreenissä vedin sitte polven kiveen ihan kohtuu kovasti. Kyllä se siitä sitten asettui, eli miilassa oltiin viivalla. Jätän senkin tästä nyt isompien pekulointien osalta poies, koska Ponnen menestys kaatui juuri meikäläisen heikohkoon juoksuun. Olis näköjään pitänyt juosta sinne tunnin pintaan, mielellään allekin, mutta en tällä kertaa pystyny. Syy oli varmaan hyvän peesin puuttuminen, sillä peesimieheks mut Ponteen hankittiin. Loppureissu pakettiin tällä pisteellä.
Mites muuten veikkauksia sen suhteen, että kuinka pahalle huone voi haista jos kymmenkunta suunnistajaa säilöö ko. huoneessa märkiä varusteitaan kokonaisen viikon ajan? En oo ihan varma mutta luultavasti kokoustilana sitä ei voi ihan heti käyttää. Eli vaikka siinä rakennuksen etuseinälläkin saattaa olla parempi paikka. Eli jos meette ens vuonna tuonne Perstorpin suunnalle ja Åsljunga gårdenit kiinnostaa, niin kannattanee jättää kertomatta etukäteen tästä hienosta suunnistusharrastuksesta. Golf on siellä vähän paremmassa huudossa.
Joo ja Tanka on aika kova jätkä kiipeilemään puihin.
Jeps. Ja sitten tähän päivään. Oon kunnossa. Keskiviikkona työnsin tuolla Mikkelissä rinttiä. Sellasen 3km/11min pätkän, eli meikäläisen runkonopeus alkoi jo tulemaan melkein vastaan. Enkä pummannu ollenkaan. Tänään sitten työstin Pediksen suunnalla suunnistusvetoja. Ekalla lenkillä pummasin heti alussa mutta lopussa kulki jo siihen malliin, ettei ylimääräisiä metrejä paljoa ehtinyt kulkemaan. Ens viikolla sitten alotellaan taas nuo kesähommat ja käydään Äänekoskella Rasti E4:n kansallisissa. Siellä on varmaan niin kova taso, että sieltä saa paljon noita rankipojoja tilille, sillä rankihan määrittää suunnistajan elämässä aivan kaiken.
Tähän loppuun vielä mallipalat Petäjävedeltä:
torstai 9. huhtikuuta 2009
Kesäkausi
Tänään siirtymä Paraisille, lauantaina KevätTyö, sunnuntaina Saaristorastit. Siitä sitten Ruotsiin ja kohti 10milaa. Pakko myöntää, ettei tässä ohjelmassa ole mitään järkeä. Juoksukilometreillä ei nimittäin ole mässäilty.
Mutta sitten vielä katsaus menneeseen. Talvikausi on nimittäin ohi. Kirjoittelen siitä ehkä tarkempaa analyysiä jahka palaan kotimaahan. Harjoituskauttakin voisi analysoida, eli mikä meni pieleen ja mitä jäi tekemättä? Ja ehkä siellä jotain onnistumisisakin oli havaittavissa. Ainakin tuo hiihto kulki loppuun asti.
Niin joo. Kävinhän mie tuolla Saarijärvellä Keväthiihdoissa! Hiihto kulki ihan kohtuu kivasti vielä näin huhtikuussakin. Asiantuntija-arvion mukaan ei kuulemma kovin montaa hisustajaa olis vetänyt kovampaakaan. Tuskin edes kolmea.
Suunnistuskausi avattiin sitten sunnuntaina korttelicupissa. Ei lainkaan heikosti. Taakse jäi mm. Vaajakosken ykkösmiehistöä! Olen siis kunnossa.
täältä tähän
lauantai 4. huhtikuuta 2009
SM-sprintti
Jeps. Kävin siis tuolla Sodankylässä Lapin Lumirasteilla ja siellähän heitettiin peräti neljä kisaa. Ohjelma koostui perjantain keskimatkasta, lauantain sprintin karsinnasta ja SM-sprintin finaalista sekä sunnuntain normimatkasta. Kiva keikka siis. Lunta kun oli vielä maastossa kymmeniä senttejä niin voisiko asiat olla paremmin? Juttu koskee kuitenkin vain lauantaita.
Aamulla ohjelmassa oli karsinta. Karsintasuoritukseen oli viimevuotisen rämpimisen jälkeen syytä paneutua huolella. Ja sen teinkin. Toki myös perjantaiset koukerot "hieman" epämääräisellä urastolla olivat mielessä. Tarkoitus oli siis vetää kovaa mutta virheittä. Tuo perinteinen helppo yhtälö toteutui varsin vaivatta. Sijoitus oli 11. ja otin neljän sekunnin voiton Könestä. Myöhemmin tulisin huomaamaan tämän tempun tärkeyden.
Väliajalla nautin kahvit. Pullat jätin iskälle. On se vaan sadistisen pitkä tuo väliaika noissa sprinteissä. Jännitti vaan stanasti. Yleensähän tuo kova jännitys on johtanut kisasuorituksissani vääjäämättä turmioon. Pukutiloista tein lähtöä starttipaikalle pariinkin otteeseen.
No. Starttipaikalle päästiin. Aika pitkään siinä ehti reisiä vatkailemaan. Emppu kävi ilmottamassa, että on paanamiesten kisa. Otin siihen sitte vielä parit ylimääräiset vatkaukset. Startin lähestyessä tunsin lähettäjien näppiotteen tiukentuvan hartioistani. Sekuntiakaan en tulisi saamaan ilmaiseksi. Kellon lyödessä nollaa jouduin murtautumaan noiden rotevien lähettäjien puristuksesta väkisin ladulle.
K-1 Aikas perusväli. Otan oikeelta isompaa paana pitkin. Olen 4.
1-2 Samoilla lämpimillä jatketaan alaspäin ja paanalle. Otin näemmä aika rauhassa, kun on tullu sekunteja turpaan. Rastille mennään oikoa tottakai. Leimatessa bongaan Kvålen nousemassa rastilta lähtevää uraa. Lähti 2min eteen. 12.
2-3 Mietin parit sekunnit ja isken sitte oikeelta. Otan Kvålen kiinni baanalla ja jatkan sitten omalle reitilleni kohti suota. Loppu onkin sitten katkouratyöstöä. Kulkee aika hyvin. Rastille tullessa kattelen, ettei Kvålea näy. Otin siis paremman valinnan. 7.
3-4 Palauttava alamäkiväli. Tulee aika hyvään paikkaan, sillä neloselta eteenpäin saakin sitten hakata aika rajusti. Rastille laskiessa bongaan sieltä jo pakenevan Könen. Olen siis saavuttanut hieman. Tuulettelen kevyesti. 6.
4-5 Menee ehkä kaks sekkaa, niin tipun kartalta. En varmaan nähny tota ekaa risteystä. Lopulta kurvaan alaspäin menevälle uralle ja linja tulee vastaan. Huokaisen ja alan lyömään. Jäin kokonaiset kuus sekkaa pohjista. Onneks on tuota massaa, ni kulkee alamäet. 6.
5-6 Paanamiesten kisa... Tasuria rastilta työstäessä hymyilyttää. Reidet on valmiina. Lyön nousuun ihan kivasti mutta vasta Könen musta-harmaa kisa-asu saa hapot nousemaan. Tai ei ne hapot nouse, ennen ku on lyöty hetki. Mutta kumminkin. Linjan kohalla tuntuu jo aika hyvältä. hapot hivelee... Wassu on vähä kömpelöä mutta tunnustelis kulkua kumminkin. Lipulla saavutan likipitäen loppumatkan veturini. 3.
6-7 Tää väli ei vaan näytä olevan, vaan myös on helppo. Edes minä en pystyisi ryssimään tässä vaiheessa. 3.
7-8-M Aikas oiko voittoisesti sujutellaan. Kovempaa en pääse ja Köneä en saa aivan kiinni. Paitsi loppusuoralla. Kaikkeni laitoin peliin. Loppusuoralle pohjat. 4.

Maalissa kuulen, että keulaan mennään. 10 jätkää on jäljellä, niistä 2 ruotsalaisia, joten vähintään 8.tila on luvassa. Tiedän kuitenkin, että jos mun ajan lyö, niin sen eteen pitää kärsiä. No tai ainakin mie kärsin, ja suksella kaikki jäljellä olevat ei mua lyö.
On varaa huutaa ja tuulettaa. Huudan aika kovaa. Emppu taitaa vihjailla, että ei tuo mitaliin riitä. Ilmoitan tietäväni sen mahdolliseksi. Kuinka oikeassa tuossa hetkessä ollaan. Ja kuinka pahalta se tuleekaan tuntumaan...
Hetkeen ei tuu ajateltua tilannetta, kertailen vaan Pellon pojille kisan kulkua. Sitten havahdun. Urpalaisen Jake on menny kolmella sekunnilla ohi. Muut ei oo pärjänny. Keskinarkkari tulee ja lyö ylivoimasen pohja-ajan. Siinä hetkessä tajuan kuinka lähellä sen on. Yksi niistä unelmista. Tonna on enää jälellä. Kuuluttavat, että Masan aikaa Tonna ei enää lyö. 43 sekuntia siitä. Ei se aika vielä voittonkaan ole ummessa mutta loppusuoraa puuttuu. Sitten laskee punamusta hahmo kohti viimeistä rastia. Se on Norjan ja LHR:n Eivind Tonna. Mitali valuu käsistä. Olen hävinnyt SM-mitalin kolmella sekunnilla. Itkettää ja naurattaa samaan aikaan. En uskonut mitalin olevan edes mahdollisuuksien rajoissa mutta sen menettäminen kirpaisee silti. Se on kuitenkin yksi niistä unelmista, minkä takia töitä on jaksanut tehdä. Tiedostan myös, etten välttämättä koskaan pysty samaan. Tässäkö se sitten oli? Niin lähellä mutta silti saavuttamattomissa?
Hienointa tässä jutussa oli kuitenkin se, että vaikka pääsin lähelle, ja ainoastaan lähelle sitä unelmaa mitalista, niin iskä oli paikan päällä näkemässä ja kokemassa nää hetket. On se kuitenkin iso juttu. Sama mies kun on samalla myös mun valmentaja, huoltaja ja pääsponsorikin vielä. Toivottavasti kykenin tarjoamaan rahoille vastinetta.
Unelmien takia tähän urheiluun oon tykästynyt. Pikkupoikana sitä tietysti ajatteli olevansa tulevaisuudessa maailmanmestari tai olympiavoittaja. SM-mitalitkin kuulostivat hienolta asialta. Pikkuhiljaa on sitten aina tultu alaspäin noissa kuvitelmissa. Mitalien tasolle on ne korkeimmat unelmat jäänyt. Tai jos joskus vaikka johonki arvokisoihin hirveellä pullalla... Tällä kertaa niiden unelmien täyttymys oli lähellä. Itselleni tyypilliseen tapaan toki päästiin vaan lähelle.
Mut hei! Oon sentään aika kova jätkä, vaikka itse sanonkin.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
SM-keskimatkan kootut selitykset
Aikaisempina vuosina tilanne on ollut sellainen, että yleensä oon ryssiny tuon keskimatkan kisan aika selkeesti. Viime vuosina on tosin voinu aina myös selitellä sillä, että nuo suksenraiskauskisat ei sovi mulle. Kovaa arvostelua esitin tänäkin vuonna maalissa mutta nyt oon jo hieman muuttanut mielipidettäni positiivisempaan suuntaan.
Lunta oli tänä vuonna kotuudella. Enempikin olis saanut olla mutta pariin viimevuoteen verrattuna oli jopa hurjasti. Urasto oli kohtuullisessa kunnossa, joskin paikoin maita oli näkyvissä jopa kohtuullisen paljon. Saattoi siellä joku suksiaan pilatakin. Itse säästyin pahimmilta. Radat taasen oli kohtuu runsaalla rastimäärällä varustettuja. Voisi jopa sanoa niitä olleen liikaa keskimatkan kilpailuun, jonka tulisi olla hiukka muuta kuin näpertelyä. Myös todella pienellä alueella olleet perhoset aiheuttivat hieman päänvaivaa kartanluvussa, sillä viivoja sinkoili joka suuntaan ja melkolailla sekaisin. Valitettavasti kilpailun TA oli vielä vaatinut lisäämään perhosten jälkeisen loppulenkin alkuun perhosten sisään menevän lisämutkan lisäten rastien määrää muutamalla ja pilaamalla samalla alkuperäisen pidemmän välin radasta. Valvojalla ei ilmeisesti ollut ratoihin sen enempää varaa puuttua, vaan tuo päätäntävalta oli TA:lla. Tiiä sitten onko tuo ihan oikein. No kohtuu hyvät radat oli Virkki meille tehnyt.
Itse kisa sujui kohtuudella. Tein toki aika selkeitä virheitä, joskin alkuun valittelemani iso, yli minuutin virhe vaikutti sittenkin olevan vain puolen minuutin luokkaa. Virheitä kertyi kokonaisuudessaan varmaan lähemmäksi kahta minuuttia. Ei sillä nyt kuuhun mennä. Lisäksi taisin ottaa aikalailla sujuvuudessa takkiin. Näillä eväillä huippusijoitukset olivat mahdottomia saavuttaa. En tällä kertaa kirjoittele sen enempää itse kisan sujumisesta ja karttakin saa jäädä puuttumaan. Sen näkee vaikka reittihärvelistä. Tervemenoa katsomaan. Sijoituksellisesti keskimatka tarjosi kuitenkin kohtalaisen 14.tilan. Kaltaiselleni kansallisen keskitason miehelle se on aivan kohtuullinen, parempaa toki tavoittelin. Sen verran taidan vielä mainita, että jäin häpeärajan alle, kun hävisin Jolelle 22 sekkaa. Tähänastisista SM-keskimatkoista muuten kirkkaasti paras sijoitus. Ja taisi olla tuo suorituskin parasta, mitä olen esittänyt.
Viikonloppuun sisältyi myös tuo Lumi-Toukola. Myö kisailtiin Viertolassa. Oltiin ihan kärkipäässä. Siinä vedin (ei siis Elin) ihan hyvin. Oli aika paanavoittoinen rata. En silti pystynyt vastaamaan Tuukalle. Mutta mulla olikin ulkokurvi. Eikä tuo suksikaan ollut ihan parhaasta päästä. Mutta en nyt jaksa harmitella sitä.
Joo. Kiitokset vaan kisajärjestäjille hienoista kisoista. Voin nyt antaa ihan positiivista palautetta tämän palstan kautta. Eli jos satuitte kuulemaan meikäläisen kommentit maalissa, kun haukuin käytännössä kaiken kisaa koskien, niin ei se ihan niin huonosti järjestetty ollut. Mulla oli varmaan vaan paha päivä. Valvoja tän varmaan jo tiesikin. Kiitos ja anteeksi.
Ja Kulmala hei! Keskimatkalla saa olla muutakin kun näpertelyä, eli ens kerralla voit jättää lisärastit vaatimatta, jos pitkät välit kärsii siitä. Ne pitkät välitkin kuuluu keskimatkaan.
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Hisuspede Toivakassa
Ja sitten itse asiaan. Kisaan oli valmistauduttu huolella ja suksiakin voideltiin oikein kaksi paria, jotta olisi sitten valittavaa. Yöunet tosin jäivät kovin lyhyiksi, sillä voitelun viedessä illasta aikaa myöhäisen aloitusajankohdan takia myös yötä lyhennettiin MM-kisaseurannalla. Tällä kertaa se tosiaan kannatti, sillä Pexin virittämä chätti räjähti Pellon suuren pojan napatessa MM-sprintin hopeaa! Säätäkin spekuloitiin edellisillan ajan ja vielä kisapäivänäkin. Pientä plussaa näytti päivälle mutta yöksi piti pakastuman, liukasta keliä oli siis luvassa! Tässä vaiheessa jopa hurjat ajat siintivät mielessä. Kisapaikkalle tultiin hyvissä ajoin ja verryttelyyn käytettiin aikaa oikein huolella. Suksivalinnatkin tehtiin melko luotavaisina, sillä kelihän rapenisi juuri sopivasti kisan alkuun! Ja kun vielä lähtöjärjestelyt laahasivat vartin myöhässä, niin kelihän olis vallan kaamea.
Kisamatkana oli siis suht vaativa 7,5km. Lenkki oli raateleva ja noudatteli seuravaa kaavaa: stadionin tasamaa-tiukka nousu-piiitkä lasku-piitkä kirraava nousu-tiukka lasku-stadionin tasamaa. Lähtöpaikka oli keskinkertainen, sillä Jogl lähti minuutin perääni. Toiveissa molemmilla oli päinvastainen järjestys ja puolen minuutin starttiväli. No näillä mentiin.
Kellon piipatessa reippasti matkaan. Tunnustelin tasaisella välittömästi pientä nihkeyttä suksessa mutta nousussa kaikki oli kohdillaan. Wassulla mentiin. Helpottavassa alamäessä sai huilata suksen liukuessa liippalatua pitkin. Lenkin perällä alettiin sitten käännellä ympäri ja nousu alkoi. Totesin kelin nihkeyden. Lumi oli edelleen kosteaa. Nooh pakkohan se oli lyödä. Ensimmäisellä kertaa paluunousu menikin kevyesti ja sain lasketella kovien happojen kanssa stadionille. Toiselle kierrokselle lähtiessä mäki nousi kevyesti ja samalla huomasin Joglin tulevan vastaan. Tässä vaiheessa jo hieman huolestuin, sillä eroa lähtötilanteen minuuttiin oli tuskin tullut kovin paljoa lisää. Laskussa tunsin jo luiston loppuvan ja pitkän hivuttavan nousun alkaessa huomasin olevani täysin hapoilla. Ja luiston olevan heikon. Tunsin kuinka kosteus ladusta imeytyi suksieni pohjiin "parantaen" luistoa entisestään! Tiesin siis nauttivani loppumatkasta. Mäki nousi kuitenkin yhä kevyesti ja hapot hivelivät kehoani. Touhusta saattoi siis nauttia! Stadionille laskiessa totesin olevani hapoilla. Samassa kiittelin kisajärjestäjiä lyhyestä matkasta, sillä tuskin jaksaisin enää kierrosta pitempään. Tuskin sitäkään. Viimeisen kerran stadionilta noustessa tiesin, ettei tämä tarina tulisi päättymään kovin kauniisti. Mäen päällä Jogl tuli vastaan ja laskeskelin eron kasvaneen vain hieman. Samalla olin toki huomaavani hiukan tummahkon liikkeen myös vastustajani menossa. Tämän voimalla vetäisinkin sitten loppumatkan. Laskussa oli jo vaikeeta tietää pitäiskö nousta baanalle vai pyrkiä laskettelaman latua. Vauhti kun pyrki laskemaan koko ajan. Laskun alla huomasin palautumattomuuden tilan olevan kohtalaisen, joten kovin häikäisevää loppunousua en enää itseltäni odotellut. Toivoin lähinnä, ettei tarvitsisi alun loivalla vielä kuokalla vetää. No hädin tuskin säilytin etenemiseni wassulla aina jyrkän alle, jossa vaihdoin kuokkaan välittömästi. Ei puhettakaan mistään muusta.
Vaikka viimeistä kilometriä taitettiinkin, niin loppukirivaihteen kaivamisesta ei ollut puhettakaan. Lopulta tuo kaamea nousu päättyi ja alamäki armahti uupuneen kulkijan. Stadionnilla oli pakko vielä yrittää kiriä. Liike lisääntyikin mutta vauhti luultavasti vain hidastui. Lopulta maalivaate päästää kärsivän kulkijan tuskistaan ja saan pysähtyä.
Kellosta katselen aikaa. Näyttäs olevan hieman yli 18 minuuttia. Ennakkoon toki ajattelin hieman yli 17 minuutin aikaa mutta siitä jäätiin nyt kyllä valovuoden päähän. Laitan se kelin syyksi. Jogl liukuu maaliin ja laskeskelen ottaneeni selvän voiton. Tmmaa se näytti olevan lopussa sielläkin suunnalla. Tuulettelen hieman kainaloitani, sillä nyt siihen on aihetta!
Tämmöstä se on käydä haistelemassa tunnelmaa piirikunnallisissa hiihtokisoissa. Ainakin se on hyvää valmistautumista hisuskaboihin. Ja samalla voi todeta, ettei se voitelu mene ittellä kyllä aina sinnepäinkään. Varsinkin kun ei ossaa haistella tuota keliä aina ihan kohilleen. Mutta ei se haittaa. Isoissa kisoissa sitten.
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Kansallista kärkitasoa
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Piirinmestaruushiihdot 15km V
(Kuva: Arto Hyytiäinen)
tiistai 17. helmikuuta 2009
Jämin S/M-raportti
Jämin lumitilannetta pelkäsin kauhulla ennen kisoja. Ja kisojen aikana. Pakkohan se on sanoa, että ei se nyt ihan kauhean hyvä ollut mutta onneksi Jämin hyväpohjaiset kankaat antoivat edes pieniä toiveita/mahdollisuuksia siedettävien kisojen järjestämiseen. Isojen luistelu-urien kunto tosin oli suoraan sanoen surkea, sillä jos lumi baanoilla on hiekan ja muun maa-aineksen pintaan nousun myötä melko rusehtavaa, niin tietäähän sen mitä se suksille tekee ja kuinka hyvä niillä on hiihtää, kun suksi nappailee kiinni koko ajan. Ja jos nyt joku valopää siellä sanoo, että hisussa se pitää ymmärtää/kestää niin vituiks menee! Näin ei saa olla. Olosuhteiden on oltava ainakin niin hyvät, että hiihtokisat voitaisiin järjestää. Nyt oltiin vähän kintahalla. Mutta baanojen kunto ei liene järjestäjän syytä vaan enemmänkin Jämin latujen hoitajien! Mutta voin kuitenkin todeta, että olosuhteet olivat mielestäni riittävät kisojen pitämiseen. Parempaakin toki olisi voinut olla mutta näilläkin selvittiin.
Ohjelmassa oli siis Hiihtosuunnistuksen SM-pitkä. Kauden pääkisa, tai ainakin yksi niistä.
Valmistautumiseni koostui PM-kisoista ja väliin jäävästä viikon jaksosta, joka sisälsi pari päivää matkustusta ja yhdet mäkivedot. Keskiviikon vetoloisissa totesin jalkojeni toimimattomuuden ja lopetin homman kesken. Uskoin silti parempaan huomiseen. Perjantaina olo olikin jo liki kohtalainen. Alkuverryttelyssä päätin laittaa kartanavihtopaikalle toisen suksiparin, jonka ottaisin sitten toiselle lenkille käytöön. Kahden parin taktiikalla siis olin liikkeellä. Kisa käytiin kolmena lenkkinä, joista viimeinen tulisi olemaan lyhin. Starttipaikkakin tuntui suosivan, sillä Stafu iskisi kaksi minuuttia perään ja kisa tulisi olemaan putkea. Taisin ennakkoon arvella vetäväni alle 1.50h ja hieman epäilinkin ratamestari Pohjosen sanoja siitä, että tuo aika tulisi olemaan todella kova aika...
K-1 Aukea golf-kenttäalue oli hieman erilaista, sillä uuden lumen peittämälle tampatulle alueelle oli muodostunut muutama kulku-ura ja niillä mentiin. Pienen oion tein ykköselle. Kohtuu hyvä aloitus.
1-2 Reitinvalintaa tarjottiin. Päädyin lopulta kiertämään isoa baanaa oikaisemalla kulman alussa tasuriuraa ja harjulta alas oikoa pitkin. Oiko oli valmiina, niinkuin pitikin. Hieman turhaa aikatappiota kyllä tuli. Vauhti ei siis riittänyt. Huomasin luistelubaanojen olevan melko pehmeitä.
2-3 Oikoa rastilta. Ei muuta sanottavaa.
3-4 Reitinvalintaa jälleen. Alussa meinasin toki kurvata väärään suuntaan ja jouduinkin kääntämään sukset ympäri. Harjulta alas mennessä missasin oion. yllätys olikin suuri kun Stafu ohitti meikäläisen jo ennen rastia. Parikymmentä minuuttia vasta takana. Stana. Virhettä puolisen minuuttia.
4-5 Peesissä. Tai hieman kyllä tipuin. Tiellä oli hiekkaa. Kivihiontaa tarjottiin.
5-6 Stafu karkas nousussa. Pyrin maksimoimaan baana käytön. Taas liikaa tappiota. Mäki ei noussut riitävällä teholla.
6-7 Aukealla oikomalla.
7-8 Otin kierron baanaa. Ja vedin lopussa ohi. Koukkua siis. valintakin oli ehkä hitaampi. Virhettä jälleen puolisen minsaa.
8-9 Selvisin.
Kartanvaihto. Vaihdoin siis suksetkin. Joku saatanan turilas oli lyönyt suksipussinsa käytännössä mun suksien päälle. Kyllä vitutti, kun olin asetellut kapulat hyvin valmiiksi vaihtoa varten!
KV-10 Ihan kohtuudella vedin. Lopussa muistaakseni oikaisin karttaan piirretyllä tavalla.
10-11 Otin baanaa alle. Ja lopussa oikoa. Tosin sitä väärää, eli menin hieman sivuun.
11-12 Nyt sitä suorempaa oikoa.
12-13 Varmaan turhaa ässää baanalla, kun en mennytkään lopulta kentälle vaikka sitä ensin suunnittelinkin.
13-14 Oikoa.
14-15 Aika tuttuja uria. Lopussa erehdyin laskemaan käyrän liian alas.
18-19 Taisin oikoa aika paljon.



tiistai 3. helmikuuta 2009
PM-kisoissa
Matkanteko alkoi jo torstaina ajelulla Pelloon. Puutuneita perslihaksia verryteltiin muutamalla kierroksella Ritiksellä Empun kanssa. Ritis-neitsyys on siis menetetty. Sanoisin reitin olevan haasteellinen jopa Sarvivuoren kasvatille.
Perjantaina ohjelmassa oli puolivahingossa vetoja. Kulkupolitiikkani oli sen verran heikkoa ja poikain verryttelyt sen verran lyhyitä, että tyydyin kolmeen 2km vetoon. OMa työsti täydet viisi. Ensimmäiset kaksi jaksoin pysytellä edellä mutta viimeisessä ei veturin kantoja näkynyt kuin starttipaikalla. Tikki oli kuulemma löytymässä. Itse totesin jalkojeni toimimattomuuden.
Lauantaina ajelua ja kevyt iltalenkki Sundsvallissa Ruotsin mestaruuskisojen baanoilla. Taisi siinä yksi laskettelurinnekin tulla kivuttua. Sunnuntaina lisää ajoa ja kevyt juoksu Orsassa, Viborgissa. Taidettiin olla aika kaukana majoittumassa...
Maanantaina model event ja kevyt hiihto. Tässä vaiheessa oli jo selvää, ettei tämä tarina päättyisi hyvin.
Tiistaina oli sitten aika avata PM-kisat. Sprintti olikin sitten ensimmäinen hiihtosuunnistuskilpailuni ulkomailla. Alku lähtikin kohtuudella liikkeelle mutta väliajat paljastavat kulun olevan heikkoa. Loppusuoralta paras rastivälisijoitus. Yksi isohko virhe sattui matkaan ja tulos jäi todella heikoksi. Lopullinen sijaluku 31. Saattoihan toki lähtöpaikallakin hieman hävitä mutta myönnän olleeni huono!
Keskiviikko ja pitkä matka. Aamulla tunnustelin korkeita sykkeitäni mutta päätin laittaa sen kisajännityksen piikkiiin. Kisoihin siis! Vauhti tunnusti kohtalaiselta alussa ja pyrin pitämään suorituksen hallinnassa. Pientä virhettä tuli ensimmäisellä lenkillä mutta kokonaisuutena aivan siedettävää. Toinen lenkki sujui ehkä hieman paremmin mutta aloin epäillä jo jaksamistani, koska olo ei missään nimessä ollut kovinkaan vahva. Korkeintaan kohtalainen. Ja mikä pahinta, hiihto oli koko ajan aika kintahalla. Herkkydestä menossa ei ollut tietoakaan, vaan runnomalla mentiin. Kartanvaihdossa Lance valoi hetkeksi uskoa menooni tarjoamalla juomaa. Kolmannella lenkillä karu totuus alkoi kuitenkin paljastua, sillä reitinvalintojen tekeminen muuttui heti vaikeaksi. Kartanluku tökki ja jalat painoivat. Viimeisen lenkin puolivälissä alkoi olla selvää, että ero kärkeen tulee kasvamaan aika rajusti. Loppumatkalla hurjasti hiihtänyt Emppu ajoi meikäläisen kiinni ja totesin etten pysy mukana potkuakaan. Loppumatkalla lähinnä rämmin eteenpäin. Taisin ottaa Empulta pataan nelisen minsaa reilulla kolmosella. Loppujen lopuksi vääntäydyin sijalle 29. Olin pettynyt. Hoube tummui kuitenkin pahemmin. Onneksi mies palasi kisapaikalle huutelemaan jo perjantaina.
Välipäivänä vedettiin Vasaloppet. Ainakin melkein. Loppusuoralle ei päästy kun sitä ei oltu vielä lumetettu.
Perjantaina vuorossa oli keskimatka. Pelonsekaisin tuntein sitä aamusella puruja suksen pohjiin leviteltiin, sillä keskiviikon tummuminen painoi takaraivoa. Päätin silti ladata kaikkeni jo lähtökiidytykseen. Ykkösellä olinkin neljäntenä. Siitä sitten pientä alamäkeä koko ajan. Pieniä virheitä tuli jonnin verran mutta kokonaisuutena viikon tähän asti paras suoritus ja sijoitus. Olkoonkin, ettei tämä ollut PM-kisa. Samat jampat oli kuitenkin viivalla. Ei tälläkään taaskaan kuuhun menty mutta hyvää kansallista keskitasoa kuitenkin. Loppusija 19.
Lauantaina oli viimeisenä kiusauksena viesti. Sain paikan Suomen 4-joukkueen alituksesta. Olin siis pärjännyt hyvin viikon aiemmissa karkeloissa. Ankkuriksi lainattiin Martin Hederskog Ruotsista. Lähtöpaikka meille kansallisen ryhmän miehille oli suosiollisesti parisenkymmentä tyhjää metriä maajoukkueiden perään. Kis-kis Kiiskinen nousi silti rinnaltani tuohon kärkiryhmään. Ykköselle mennessä painelin muiden kotimaisten kolegojen tapaan pikkuvirheen väärälle luistelu-uralle. Siitäkin huolimatta oli pieni järkytys, ettei ykkösellä näkynyt kuin yksi Liettuan kaveri. Ohitin sen sitten. Seuraavan kerran näin miehiä vitosella kärjen tullessa vastaan. Tunnustelin kulkupuolen olevan kuitenkin viikon parasta tähän mennessä. Lopussa sitten pienellä maksimaalisella välikirillä sain Norjan kakkosen kiinni ja pääsin jopa ohikin. Vaihdossa olin siis 8. Keissi jatkoi samalla sijalla mutta lainamiehemme joutui antamaan pari sijaa periksi. Viestin loppusija oli 10. Sanoisin viestikarkeloiden sujuneen osaltani kohtalaisen hyvin. Väliaikojen perusteella olin 13. nopein mies viestissä. Petäjäveden Petäjäisten värit aiheuttivat siis jälleen hämmennystä ja kauhua kansaivälisillä kilpakentillä!
Sunnutaina paluumatka. Samoin maanantaina. Auton penkit tulivat tutuiksi takamukselle.
Reissun kokonaisarvio jäi tiukkojen yhteenlaskujen jälkeen kuitenkin plussan puolelle. Suoritukset olivat teknisesti ihan kohtuu hyviä, ainakin jos vertaa niitä viimeaikaisiin taisteluihini kotimaan kamaralla. Sijoituksellisesti odotin parempaa, samoin kulku oli alkuun heikkoa. Hyvin mennyt loppuviikko kuitenkin pelasti paljon. Olosuhteet hiihtosuunnistuksen olivat loistavat, varsinkin kun lunta oli yli puoli metriä! Niistä määristä täällä meillä vaan unelmoidaan... Pohjoisessa toki luntakin riittää. Onneksi on nuo Lapin lumirastit!
Nuorten kisoista on pakko mainita OMan ylivoima! Neljä laikkaa alhaalla, viimeisen tippumista odotellaan... Ja poikien viestivoitto tyttöjen hopeaa unohtamatta ovat iso sulka Houben hatussa!
Lopuksi vielä iso kiitos mukana olleelle Ponnen väelle eli Tankalle ja OMalle sekä etenkin Makelle ja Empulle. Reissu oli itselleni unohtumaton kokemus! Voiteluolosuhteista huolimatta!
Ja vielä kerran onnittelut mestarille ja hänen tukijoukoilleen! Pohjoinen jatkaa puhaltamistaan!
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
Katseet kääntyvät Orsaan

Mutta nyt suuntaamme katseet PM-kisoihin. Ja samalla nuorten MM-kisoihin! Ensi viikolla kisaillaan tuolla Ruotsin puolella Orsassa. Ohjelmassa seuraavanlainen:
Ti 27.1 PM-Sprintti
Ke 28.1 PM-Pitkä matka
Pe 30.1 Keskimatka(WRE, ei PM-kisa)
La 31.1 PM-Viesti
Eli turnajaiset näyttäis olevan ohjelmassa. Salmela kävi opastamassa meikäläistä miten kisoissa pärjätään. "Muista nyt saatana olla kunnolla palautunut, kun lähet reissuun" ja "Keskity vaan omiin juttuihis, äläkä lähe ainakaan mihinkään vetoharjoituksiin välipäivinä Taivaisten kanssa". Muisteli vielä menneitä ja omia tehtyjä virheitään samankaltaisilta reissuilta. Kokemuksen syvä rintaääni siis puhui! On kuulemma ikävä hakata jossain tunturin rinteellä kisoja kun on kuollut jo reissuun lähtiessä...
Tämmöstä sitten tarjotaan kisoissa. Ehkä.


Kaiken kaikkiaan olen tässä vaiheessa varsin luottavainen kisojen suhteen, sillä viimeaikojen vetoloiset ovat kyllä kulkeneet aika mallikkaasti! Ja kun kisamaastotkin näyttäisi sopivaan meikäläiselle niin... Tiedän siis tikin olevan varsin kova. Suksi liikkuu tällä hetkellä ehkä kovempaa kuin koskaan, ainakin baanoilla. Jos vielä saan suoritukset pysymään edes kohtuudella kasassa, niin tuloksia voi sitten kattella taululta. Tai kotona online-seurannasta.
Huomenna sitten Pelloon ja sieltä edelleen Ruotsiin. Matkaseurueena juurikin nuo varoitellut Taivaisen poijjaat. Ja Tanka. Pojatkin on vissiin tikissä, sillä OMa veteli kohtuu hyvin tuolla tourilla ja näytti tuo Tankankin suksi luistavan sileen SM-kisoissa... Taitaa olla pojilla mitaleita kotiin tuotavana useampiakin tässä kuun lopulla!