keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Katseet kääntyvät Orsaan

Joutsenossa sitten käytiin. Samoin Nivalassa.
Ei mennyt niinkuin piti. Joutsenossa oli ongelmia kulkupolitiikassa. Näin jälkikäteen voisikin sanoa, jotta pikku sairastelut ja kisailut Kangasniemellä ja Maakuntaviestissä toipilaana eivät auttaneet asiassa. Suorituksen hallinnassakin oli kyllä aika paljon parannettavaa.Tuossa pieni mallipala Joutsenosta sunnuntain kisasta. Se oli jo parempaa menoa kuin lauantaina mutta silti nelosen tappio kärkeen oli aivan liikaa. Suoritus toki oli parempi kuin lauantaina.
Ja sitten Nivalaan. Luntahan siellä ei ollut ja itselleni tyypilliseen tapaan se myös näkyi suorituksessa. Ei vaan löytynyt riittävää motivaatiota. Yhdet pohjat sentään sain aikaiseksi mutta virhettä tuli niin paljon, että oikein hävettää. Valitettavasti.

Mutta nyt suuntaamme katseet PM-kisoihin. Ja samalla nuorten MM-kisoihin! Ensi viikolla kisaillaan tuolla Ruotsin puolella Orsassa. Ohjelmassa seuraavanlainen:

Ti 27.1 PM-Sprintti

Ke 28.1 PM-Pitkä matka

Pe 30.1 Keskimatka(WRE, ei PM-kisa)

La 31.1 PM-Viesti

Eli turnajaiset näyttäis olevan ohjelmassa. Salmela kävi opastamassa meikäläistä miten kisoissa pärjätään. "Muista nyt saatana olla kunnolla palautunut, kun lähet reissuun" ja "Keskity vaan omiin juttuihis, äläkä lähe ainakaan mihinkään vetoharjoituksiin välipäivinä Taivaisten kanssa". Muisteli vielä menneitä ja omia tehtyjä virheitään samankaltaisilta reissuilta. Kokemuksen syvä rintaääni siis puhui! On kuulemma ikävä hakata jossain tunturin rinteellä kisoja kun on kuollut jo reissuun lähtiessä...

Tämmöstä sitten tarjotaan kisoissa. Ehkä.


Kaiken kaikkiaan olen tässä vaiheessa varsin luottavainen kisojen suhteen, sillä viimeaikojen vetoloiset ovat kyllä kulkeneet aika mallikkaasti! Ja kun kisamaastotkin näyttäisi sopivaan meikäläiselle niin... Tiedän siis tikin olevan varsin kova. Suksi liikkuu tällä hetkellä ehkä kovempaa kuin koskaan, ainakin baanoilla. Jos vielä saan suoritukset pysymään edes kohtuudella kasassa, niin tuloksia voi sitten kattella taululta. Tai kotona online-seurannasta.
Huomenna sitten Pelloon ja sieltä edelleen Ruotsiin. Matkaseurueena juurikin nuo varoitellut Taivaisen poijjaat. Ja Tanka. Pojatkin on vissiin tikissä, sillä OMa veteli kohtuu hyvin tuolla tourilla ja näytti tuo Tankankin suksi luistavan sileen SM-kisoissa... Taitaa olla pojilla mitaleita kotiin tuotavana useampiakin tässä kuun lopulla!

torstai 8. tammikuuta 2009

Hisuspede maakuntaviestissä

62. Keski-Suomen maakuntaviesti kilpailtiin loppiaisena Vaajakosken laduilla. Siellä olin minäkin. Taisi olla jo kolmastoista kerta putkeen kun esiinnyin hiihdon maakuntaviestissä Muuramen joukkueessa.
Tälläkin kertaa keliolosuhteet olivat kisoja vastaan ja reilua viikkoa ennen kisoja totesin Savonmäen baanat hiihtokelvottomiksi, sillä lumitilanne oli vähintäänkin heikko. Taivaaltakaan ei kisaan mennessä juuri valkoista kultaa sadellut mutta kaikeksi onneksi Aaltosen Hanski myi kaikki Jyväskylän kaupungin lumet Jyväskylän maalaiskunnan latumestarille, eli Kaaprolle, ja kunnan miesten ja talkoolaisten kovan työn ansiosta saimme hiihtokelpoisen uran allemme tuohon talvikauden kohokohtaan! Kiitokset siitä!

Ja sitten itse kisaraporttiin. Oman kisani yllä leijui aikas pitkään pikkuisia tummia pilviä mutta maanantaina suoritettu tutustuminen 3,6km mittaiseen kisalatuun varmisti osanottoni, vaikkei hiihto tuolloin häikäissytkään. Iltasella sitten oli pienehkö voitelu-urakka edessä ja kolmihenkisellä iskuryhmällämme saimme tuohon monsterurakkaan kulumaan viitisen tuntia. Kaikkineen siinä tuli laiteltua suksi jos toinenkin kisakuntoon. Nooh ajoissa tuostakin selvittiin eikä urakkaa tarvinnut näin kaataa yhden miehen harteille, niinkuin joskus on käynyt!
Tiistaiaamuna totesin kelin menevän likelle nollaa ja ilmoitin jo tehneeni suksivalintani. Olin varma kalustoni toimivuudesta jo tässä vaiheessa. Kisapaikalle kantelin kamojani hyvissä ajoin ennen starttia, jotta pääsisin välittömästi kisatunnelmaan kiinni ja saavuttaisin täydellisen maakuntaviestikeskittyneisyyden. Viesti starttasikin J-P:n mainon hiihdon ansiosta osaltamme mainiosti. Huonosti ei sujunut jatkokaan suhteellisen nuorelta joukkueeltamme ja pääsinkin matkaan kokonaiskilpailun sijalta 10. Tässä vaiheessa tilanne näytti varsin selvältä eli mahdollisuuksia sijoituksen parantamiseen oli, joskin varsin niukalti. Eroa kaupungin kakkosen ankkuriin eli Sipilään oli jo liki kolme minuuttia. Kaikeksi onneksi olin kuitenkin niin sekaisin, että luulin eron olevan alle pari minsaa.
Starttasin siis täysin kontrolloimattomalla alkuvauhdilla. Hetkeksi mieleeni juolahti hiukan hillitä vauhtia ensimmäisen mäen päällä mutten kuitenkaan tehnyt sitä. Parin kilometrin jälkeen vauhti alkoi kuitenkin tasaantua. Pitkässä stadionille tuovassa laskussa päätin vielä ottaa sauvoittaluistellen ja astetta aerodynaamisemmalla laskuasennolla sekunteja pois. Tuo nyt viimeistään viesti siitä, ettei loppuun asti olisi mitään saumoja jaksaa. Ensimmäisen kierroksen täyttyessä kuulin Kuhnon selän lähestyvän ja ajattelin jo hetken lisätä vauhtia. Sitten vastaan tuli valitettavasti ylämäki. Jalat oli jo tyhjät. Eipä siinä sitten. Kuhno oli kuitenkin eri kierroksella ja ainut poimittava joukkuekin oli vissiin jo ohitettu. En kuitenkaan tiennyt sitäkään ja vannoin kostoa sillä Sipilä olisi otettava vielä kiinni.
Toista kertaa Savonmäkeä noustessa oli havaittavissa vielä jonkinmoista yritystä hiihdossa ja edelleen väliaikapalvelu matkan varrella kertoi Kuhnon olevan iskuetäisyydellä. Yritin pitää homman kasassa ja työntää wassulla nousua. Valitettavasti kuokkaa oli jo tarjoiltava pari kertaa väliiin. Yksittäiset väsyneet kannustushuudot yrittivät vielä ylläpitää taistelutahtoani joka mureni yhtä nopeasti kuin Saarisen hyvä vapaa Tourin loppunousussa. Ja se mureni nopeasti. Jos jo toisen kiekan alussa oli yleisössä havaittu, ettei meikäläisen wassuloikka noussut enää niin komeasti kuin lähtiessä, niin viimeistä kertaa stadionilta noustessa ei vaan enää tultu. Peli oli pelattu ja Sipilän selkää en tulisi näkemään kuin vasta maalissa. Kuokkakin tuli aivan liian tutuksi viimeisillä nousumetreillä. Oikein hävetti.
No onneksi ei ollut ketään takana ahdistelemassa, sillä loppukiri olisi voinut olla hieman nihkeässä. Lopputuloksena kuitenkin mairitteleva 9.tila kokonaiskilpailussa ja suurten kuntien sarjassa oltiin 8. Molemmat ovat Muuramen kaikkien aikojen parhaat tulokset. Näin ollen sitä kunnanisien tarjoamaa saunailtaa odotellaan taas!

Kaikesta räytymisestä huolimatta otin melkein minuutin erolla Sipilän päänahan. Kuhnolle hävisin lopulta, kiitos pienen tummumisen. Kärkeen eroa tuli jokseenkin liikaa mutta kohtalainen tulos pääsi jopa hieman yllättämään itseni, varsinkin kun miettii kuinka pari päivää aiemmin rämmin vielä syvällä suossa Kangasniemen karkeloissa. Siis kulkupolitiikan osalta. Ehkä tässä pystyy nyt vetämään nousukiitoa Orsan kekkereihin asti, niin matkalla voin sitten hankkia valmiiksi sen mustan hevosen viitan.

Näillä merkeillä mennään!



sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Mennyttä ja tulevaa

Hiljaista on pidellyt tässä lähiaikoina.
Kerrottavaa olis tietenkin ollut vaikkapa noista Vuokatin lumirasteista mutta en sitten jaksanutkaan kertoa niistä mitään. Kerrotaan nyt sen verran, että lunta oli juuri ja juuri riittävästi kisojen pitämiseeen. Lähinnä erinomaisen maastopohjan ansiosta. Tuloskunto ei ollut aivan parhaalla mallilla mutta en pahasti romahtanutkaan. Paitsi sprintissä.
No sittenhän alkoikin jo joululoma ja päätin virittää kuntoani hiihtokisojen avulla. Lähdin soitellen sotaan Saarijärven hiihtoihin ja turpaan tuli ihan vitusti. Mikään ei toiminut toivotulla tavalla tuossa kisassa, sillä jos nyt suksi ei häikäissyt nahkealuistoisessa vesikelissä, niin ei kyllä miehestäkään löytynyt juurikaan apuja siihen tautiin. Tästä viisastuneena vannoin kostoa ja päätin virittää konettani isolla kädellä seuraavalla viikolla.
Tiistaille budjetoinkin välittömästi kovan 3*2,5km vetoharjoituksen Sarvivuoren baanalle. Suunnitelmissa oli runnoa kovempaa kuin aikoihin. Närhen munia lädettiin haeskelemaan, jotta olis sitten Äänekoskella näyteltävää. No pikkupakkasessa ja uuden vitilumen peittämillä baanoilla vedetyt vedot jäi kahteen ja ajat oli niin heikkoja jotta jätän ne kertomatta. Tiedostin kuitenkin, että joskus on suksi luistanut kovempaakin, sillä tällä kertaa joutui alamäissäkin hakkaamisen aloittamaan jo puolivälissä jos meinasi selvitä alas asti...
Nooh päätin sitten aikaistaa torstain 2*10*1min vetoloiset jo keskiviikolle, jotta saisin välittömän revanssin ja voisin samalla syödä enempi joulupöydässä. Aamun valjettua ladulla nähtiinkin jo uusi mies, sillä lyhkäsiin vetoihin ominaisuuteni juuri ja juuri riittivät. Onnistuin näin rämpimään koko harjoituksen läpi suuremmitta ongelmitta ja saatoin olla varsin tyytyväinen tekemisiini. Uskoin jo, että lauantaina tulisi kulkemaan.
Niinhän siinä yllättäen myös kävi, että kulkua löytyi Äänekosken hiihdoissa. Ei sillä nyt tietenkään Suomen tasolla kuuhun mennä hiihdon puolella mutta kaltaiselleni kansallisen keskitason hiihtosuunnistajalle se oli jo ihan hyvää vauhtia sileällä. Eniten mieltäni lämmitti norjalaisen hiihtosuunnistusstaran Eivind Tonnan kukistaminen liki neljälläkymmenellä sekunnilla. Kysessä on toki yksittäinen rykäisy mutta fiilistelen sillä nyt silti hetken.

Tiesin siis olevani valmis Kangasniemen PM-katsastuksiin. Ajattelin vielä viimeistellä kuntoani keskiviikon mäkivedoilla, jolloin superkompensaatio ehtisi juuri ja juuri vielä parantamaan suorituskykyäni lauantain kisaan. Lunta oli tietysti toiveissa kisamaastoon mutta toiveiksi jäi ne sateet.
Hiukka ohraisesti kävi myös kisakunnolleni. Keskiviikkoaamuna tunsin toki jo oloni hiukan huonoksi mutta ajattelin silti tempaista reenit suunnitellusti. Onnistuinkin melkoisen luistavissa olosuhteissa taistelemaan kuusin kappalein reilun parin minuutin mittaisia mäkivetoja Huhtasuon baanoilla aivan siedettävällä kululla, ja olinkin jo varsin luottavainen tilanteeni suhteen kunnes illalla ymmärsin homman menneen hiukka vituiksi. Olo oli nimittäin suoraan sanoen tukkoinen. Toivoin tietysti oloni paranevan yön aikana. Torstaina aamu valkeni ja korvissa soi "Dog Day Sunrise" ja olo oli toki sen mukainen. Henki ei tietenkään kulkenut mistään läpi ja räkää tunki joka paikasta ulos. Saattoi siinä jotain pientä lämpöäkin olla mutta mittariin en koskenut saatika siitä mitään kellekään kertonut. Elättelin kuitenkin mahdollisuutta olla lauantaina mukana kisoissa. Perjantaina fiilis parani hieman ja lämpö loisti jo luultavasti poissaolollaan. Lauantaina päätin sitten lähteä viivalle.
Ja viivallehan sitä tosiaan mentiin. Alkuverryttelyjä piti toki vetää reilut parisenkymmentä minuuttia ennen kuin uskoin edes pystyväni kisailemaan, sillä henki alkoi kulkea vasta tuossa vaiheessa. Olisin toki verrytellyt mielelläni vaikka tunnin mutta aikatauluni ei sitä sallinut, sillä startti painoi päälle. Suksivalinnan toki tein jo kisapaikalle ajellessa kun tuota lunta ei paljoa näkynyt. Huono puoli tuossa toki oli se, että kyseiset sukset oli voideltu viime keväänä. En toki antanut sen haitata, sillä ei se mättäillä hiihdellessä paljoa vaikuta mitä sinne pohjaan on sulateltu ja milloin.
Rämmin kisan läpi jopa ihan kohtalaisin ottein. Virheet jäivät jopa yllättävän vähään varsinkin kun ottaa huomioon motivaationi noita suksenraiskauskisoja kohtaan! Sijalukukin oli kohtalainen 16. mutta aikaero kärkeen jokseenkin isohko. No kuitenkin parhaita vetojani tuollaisissa lumettomissa ja täysin kilpailukelvottomissa olosuhteissa järjestetyissä kisoissa. Näitähän on toki viimevuosina nähty aivan SM-tasolla asti. Valitettavasti.
Jos lumiolosuhteet saavat haukkuja niin ratoja voin kyllä kehua! Niissä oli kyllä haastetta aivan riittävästi. Hienot ja monipuoliset radat oli sorvattu! Kiitos niistä!
Että semmoista. Milloinkahan sitä tajutaan, ettei hiihtosuunnistuskisoja voi järjestää, ellei maastossa ole lunta myös metsän puolella! Jos vaikka liitto määräisi jonkinmoiset sanktiot suksenraiskauskisoja järjestäville... Ensin pitäi toki varmaan perustaa uusi Hiihtosuunnistusliitto, sillä sen verran luokatonta on Ssl:n toiminta hiihtosuunnistuksen suhteen.
Tyytyväisenä kuitenkin nyt tunnustelen tässä tätä oloani, sillä nokka alkaa vihdoinkin aukeamaan, henki kulkee ja muutenkin olo on jo liki normaali! Tiistain maakuntaviestissä nähtäneenkin jo aivan mainiossa vireessä oleva hisuspede, sillä Muuramen kivikova joukkue vaatii myös kivikovan ankkurin!
Siitä voinkin sitten alkaa virittelemään kisakuntoani kohti Orsassa, (SWE) käytäviä hiihtosuunnistuksen PM-kisoja kohti. Ohjelmassa on ainakin hisukisat Joutsenossa ja luultavasti myös Kouvolassa vielä ennen PM-reissua. Toivottavasti lunta on enempi kuin Kangasniemellä.

Joo. Tästä tuli taas aika pitkä vuodatus kun oli käsiteltävänä aika pitkä ajanjakso. Jos seuraavan postauksen saisin vaikka aikaiseksi jo heti maakuntaviestin jälkeen. Ja sitten Joutsenosta voisin raportoida oikein karttojen kera, niin saataisiin eloa tähän ulkoasuun. Lupaan siis parantaa tapani. Niinkuin aina.