perjantai 23. huhtikuuta 2010

Ylimenokausi

Tuollaista pienimuotoista ylimenokautta on tässä tullut vietettyä. Lähinnä tämän kirjoittelun osalta. Ja onhan sitä tietysti tullut otettua hiukka rennommin harjoittelunkin nämä viime viikot sitten Lumirastien ja SM-erikoispitkän. Vaihdoin nimittäin suoraan juoksukauteen ja se meinaa sitä, ettei kovin paljoa pysty harjoittelemaan heti alkuunsa. Siksi olenkin tyytynyt vain kahteen 14h viikkoon.

Ja sitten asiaan. Tänään suunnataan nokka kohti Rauman nurkilla käytävää FinnSpringiä. Se avaa omalta osaltani suunnistuskauden. Tuntemusteni mukaan muutamia viikkoja liian aikaisin. Sieltä matka jatkuu sitten kohti Ruotsia ja Finspångia, jossa kisaillaan pahamaineinen 10mila. Siinä välissä pidetään pientä leirin tynkää ja harjoitellaan. Mahtava reissu luvassa.

Mutta mitkä ovat omat valmiuteni lähteä kesän kisakautta avaamaan pitkän ja raskaan hisukauden jäljiltä? Juoksuharjoittelu jäi talven aikana tarkoituksenmukaisesti olemattomiin. Startti oli nihkeä ja taitoharjoittelua ei tietenkään ole juuri tehtynä. No. Roninmäen testijuoksussa käväisin murjomassa 5,5km:llä uuden oman ennätykseni. Pelkällä hapenotolla juostuna se kirjataan lukemiin 19.01. Jos olisi ollut mahdollisuuksia katsoa kelloa viimeisen viiden minuutin aikana, niin olis voinut just puristaa alle 19min rajan. Nyt ei pystynyt sitä kelloa katsomaan. Pantsarin talvella juokseman ajan löin mutta Ponnen ennätys taitaa olla Pexillä. Pahinta tuossa on toki vielä se, että Pexin kierroksen ennätys on väliaika kahdelta kiekalta... Ei siis meikäläisellä mitään kuuhunvievää kamaa tuo noteeraus.

Entäs sitten taitopuoli? Ei hääviä sielläkään. Alla on peräti neljä kertaa kartan kanssa. Näistä yksi oli kortteli, yksi sprintti ja kaksi kertaa olen maastossa käynyt. Vahvaakin vahvempana lähden siis kohti kisoja. No eipä sillä niin väliä. Juoksen sen mitä jaloista lähtee, sillä jalkojen liike on se rajoittava tekijä tällä hetkellä, happi kyllä kulkis enempikin. Lisäksi en pummaa kovin montaa metriä, sillä tällä hetkellä siihen ei ole varaa. Mikään taitopäällikkö en kyllä ole mutta onneksi pää tulee pelaamaan, sillä happivajetta en kykene muodostamaan tämänhetkisellä maastoaskeleellani. Mutta ei sillä niin suurta väliä.

Ja sitten menneisiin. Käväisin tuossa viime viikonloppuna Maaningalla Fortesportin suksihässäkässä. Olin paikalla tietysti lähinnä edustamassa itseäni mutta tietysti samalla myös tuota merkittävää tukijaani. Tähän aiheeseen liittyy tietysti myös ensitalven varustepuoli. Tässä kun on kevään mittaan täytynyt pähkäillä tuota ensi talven kaluston merkkiä. No ei tarvitse enää. Ensi talvena sukset ja monot ovat merkkiä Rossignol. No niinhän ne on olleet tähänkin asti mutta ovat sitä edelleen. Kuviot saatiin sovittua sellaiseen malliin, että itselleni ei jäänyt tarvetta miettiä mitään muuta. Lisäksi tässä piilee nyt luultavasti myös se fakta, että todennäköisesti Rossignol on ainoa merkki, jolla tulen enää kilpaa hiihtämään. Voipi olla, että syytkin selvittelen joskus. Yhtä hyvin voin toki jättää sen tekemättä. Mutta miksi sitä tosin vaihtamaankaan? Rossignol tarjoaa itselleni parhaiten sopivat sukset ja todistettavasti niillä saadaan aikaan kovia tuloksia! Kaiken lisäksi Ruotsissa kokeilemieni ensi talven uutuuksien olemus ja tuntuma miellyttivät, joten tietää niiden olevan eriomaisia! Lisäksi uudistettu mono tuntui jopa entistä paremmalta, jos se nyt enää mahdollista onkaan! Sauvat ja vaatteet ovat ensitalvenakin KV+. Niitä kannattaa kysellä Fortesportista!

Jaahas. Tulihan sitä taas vuodatettua. Oliskohan tässä nyt mitään muuta? Eipä taida olla. Täytyy tässä katsella, josko Ruotsinmaalta saisi jonkinmoista tarinaa kirjoiteltua. No totuttuun tapaan jos ei saa, niin sitten se jää kirjoittamatta. Ei muuta kuin seuraavia vuodatuksia suunnittelemaan.

Ei kommentteja: