Kuinka seikkailu-urheilu vaikuttaa suorituskykyyn?

Suorittaakseni liki tieteellisen tutkimuksen otsikon mukaisesta aiheesta oli minun sekä juostava virallinen testilenkki kahteen kertaan ja käydä siinä välissä riutumassa 31h verran Jeriksen lähitienoilla.

Testilenkiksi valikoitui Sarvivuoren vitonen, jossa oma ennätykseni oli viimekesäinen 17.30. Testirata on suhteellisen mäkinen, vaikka pahin yhtämittainen nousu onkin lyhentynyt n.250m ja madaltunut samalla kolmisenkymmentä metriä. Reitillä on epäviralisesti mittaa 4800m ja nousua kertyy n.130 metriä. Reittiä kannattaa muuten käydä kokeilemassa. Tarjoan pullakahvit ensimmäiselle 17min rajan alituksesta ilmoittavalle! Ei pitäisi olla vaikeaa. Seikkailukisaksi valikoitui AC24 perustavanlaatuisesta mielenhäiriöstä johtuen. Asiaa edesauttoivat myös kaksi muuta yhtä sairaalla mielenlaadulla varustettua Ponsilaista, eli Tinke ja Emppu. Seikkailun kokonaiskestoon vaikutti sitten puutteellinen valmistautuminen ja/tai heikko seikkailukunto.

Testitapahtumaa ajatellen oli käytävä runnomassa rata ennen seikkailua. Päiväksi valikoitui keskiviikko 14.7, jolloin oli viimeinen mahdollisuus puhallella keuhot tyhjiksi ennen isoa myllytystä. Viikolla ei muita tehoja ollut ohjelmassa, joten olin täysissä sielun ja ruumiin voimissa tuolloin. Keli oli muistaakseni lämmin ja kulku verrytellessä nihkeänlaista. Kiskoin sitten reippaamman mittaisen vetoloisen alkuverkoissa, jolloin tuntui jo paremmalta. Ajattelin alittavani 18 minuuttia, jos oikein nasahtaisi. Ensimmäisellä väliaikapisteellä Öljymäen päällä olin ajassa 7.40 ja epäilin sen lupailevan hyvää aikaa. Paluumatkalla Sarvivuoren mailille jälleen liityttäessä kello kertoi aikaa kuluneen 13.45. Olin siis kokolailla ennätysvaudissa. Loppumatka sujui helposti ja rennon oloisesti ja saatoin rullata maaliviivalle ajassa 17.27. Tutkimuksen lähtötilanteessa olin siis selkeästi hyvässä kansallisen tason kunnossa.

Seikkailusta onkin täällä jo tarinoitu. Ei siitä sen enempää. Reissun jälkeen väsytti ja seuraavalla viikolla harjoittelu olikin kevyttä. Passailin tutkimuksen viimeisen osion suorittamista aina lauantaihin asti ja yritin näin varmistaa edes jonkinmoisen mahdollisuuden palautumiseen. Kulkua ei tainnut olla koko viikolla. Ei edes rullahiihtäessä. Perjantaina oli ehkä pieniä elon merkkejä jaloissa, joten varsin levollisin mielin saatoin testiin lähteä. Asetin itselleni myös pienen lisäpanoksen määrittelemällä Pielisrastien starttilupaan edellyttäväksi ajaksi 18min alituksen. No kuten arvata saattaa, niin ainakin verryttely tuntui nihkeältä. Eikä se juoksukaan helmeilevää ollut. Öljymäen päällä ei happi kulkenut mutta väliaika 7.43 oli varsin lupaava. Tasaisempi välipätkä ei sitten kulkenutkaan ja mailille palatessa oli väliaika 13.55. Mailin loppuosalla onnistuin vielä hukkamaan lukuisia sekunteja mutta kellon pysähtyessä aikaan 17.46 olin varsin positiivisesti yllättynyt. Samalla meinasi toki pysähtyä sydänkin mutta tulipahan varmistettua itselleen osanotto-oikeus Pielisrasteille!

Jos seikkailua edeltävässä rykäisyssä oli rentoutta havaittavissa, mikä siis on itselleni lähes tuntematon käsite, niin jälkimmäisessä kärsimysnäytelmässä siitä ei ollut tietoakaan. No nämä hyvät ja huonot päivät heittelee aikalailla. Ajallisesti takapakkia tuli 19 pitkää sekuntia mutta se oli mielestäni varsin rohkaiseva aikatappio. Fiksua olisi tietysti ollut vetää jonkimoinen tasotesti ja keskittyä enempi vain sellaiseen rentoon juoksuun vauhtia maltilla ja tasaisesti kiristäen. Siitä ei kuitenkaan olisi viitsinyt edes kirjoittaa, joten päädyin tähän vaihtoehtoon. Ei nyt sillä, että tästäkään olisi kannattanut mitään kirjoitella.

No mutta mitä tästä sitten voidaan päätellä? Tuskin yhtään mitään. Paitsi ainakin se, että aivan täysin monttuun en itseäni ole vielä ehtinyt saamaan. Suorituskyky näyttää laskevan hieman mutta noin kahden viikon kuluttua voisin päätellä kulun palanneen normaalille galaksaaliselle tasolleen. Kolmessa viikossa on varmaan jo huippukunto esillä juuri ennen ensimmäistä leiriä, jolloin hurjaa kuntoa puhkuessani Jukan mustaan kirjaan voidaan merkitä itselleni jo ensimmäiset plussat. Niitä sitten talvella tullaankin tarvitsemaan.

Pari kovempaa reeniä nyt tähän alle ja jonain viileänä lauantaiaamuna saattaa rävähtää oikein kova ennätysparannus tiskiin. Sitten kun siihen vielä lisää pari onnistunutta suunnistusharjoitusta, joita muuten ei ole heinäkuun alkupäivien jälkeen tullut tehtyä ollenkaan, niin olen valmis taistelemaan syksyllä jälleen titteleistä. Ja talvella mitaleista. Ensimmäinen välitavoite on Pielisrastien keskimatka.

Loppuviikolla on sitten ohjelmassa "Reisi vs. WRC"-tutkimus, jossa tutkitaan Reisi Häkkisen, alias hisuspeden, ja WRC-ralliauton eroja noin niinkuin yleisellä tasolla ominaisuuksien suhteen sekä kellon kertomaa eroa Neste Oil Rallin Rannankylän SHAKEDOWN-testierikoiskokeella. Reitillä on mittaa 4,66km, autot vuorossa torstaina 8-12 ja hisuspede joskus illalla. Riippuu miten pitkään töissä menee. Raportti tulee toivonmukaan myös saman päivän aikana.