Hisuspede kuntotestissä

Kulki.
Siis keskiviikon sauvarinne, eli 10*2min Urpolan baanalla. Nousu lienee sellaista 8,5% luokkaa eli se on kaukana Öljymäen mukavista 12% lukemista mutta kelpaa paremman puutteessa.
Eikä ollu selkäkään aamulla yhtään kipee. Jos se kestäis ens viikonkin samanlaisena niin hiihdosta vois pystyä nauttimaan.

Toista se oli viime perjantaina kun heräsin. Tuntu siltä kun joku olis hakannu pesismailalla selkää yön aikana. Joksi (tuo mystinen ex-kämppäkaverini joka vierailee luonani aina parin viikon välein hajoamassa hartioillaan painavaan työn, opintojen, opinnäytetyön ja monilapsisen perheensä aiheuttamaan taakkaan) ei kuitenkaan tunnustanut sitä tehneensä. No mistä sitä aina noista työ- ja perhe-elämän rasittamista jampoista tietää...
Nyt siis kaikki oli toisin! Kun vielä tavoistani poiketen muistin nukkuakin yöllä niin kulku oli taattu. Taidan ottaa tavaksi!

Perjantaina ajattelin suunnistaa Haulikkoviestin kunniaksi. Edellinen kerta olikin SM-viestissä. Seuraavaa tuskin tulee ennen toukokuuta. Paitsi suksilla. Mutta se onkin jo sitten noita hisuhommia. Ja siihen tarvitaan suksia. Niitä tässä odottelenkin. Kauniita oransseja kapuloita, jotka siivittävät itseni ensi talvena galaksaaliseen kulkuun!

Hisuspede turinoi

Taitaa taas olla nelisen viikoa edellisestä avautumisesta. Sillon tais olla jotain kerrottavaakin. Nyt ei ole.
Talvikausi onneksi lähestyy. Sen lähestymisen huomaa aina tuossa syyskuun lopussa kun tulee kutsu Niilon synttäreille. Samalla matkalla käydään tuttuun tapaan tuon isäukon kanssa Leppävirralla hiihtämässä. Se kun on hyvin tuossa matkalla Joensuuhun mennessä. Niin käytiin tänäkin syksynä. Oon kyllä käyny jonkun kerran sen jälkeenkin. Viime lauantaina vedin oikein tehoja. Suunniteltu ns. Monster-VK jäi kesken. Syynä tais olla ns. liukumattomuus. Onneks noissa kapuloissa on mainio NIS-järjestelmä niin sain siteet kohilleen. Ja paikkasin hieman epäonnistumistani.
Ens viikolla Vuokattiin. Jos ulkopaana kestäis sinne asti. Ajattelin tehdä laadukkaita harjoituksia päivittäin. Eli siis mättää aivan liikaa ja tehdä kaikki reenit aivan kuolleena.
Jos Köne on ladulla niin haastan sen kisaan. Tai kaikki muutkin hisuttelijat saa varmaan haasteen.

Sitä ennen on toki Haulikkoviesti. Jos nilkka vaikka kestäis. Tällä hetkellä hajalla taitaakin olla vaan tuo selkä. Mutta en tiiä mikä sitä oikein vaivaa. Tuskin mikään.
Huomenna mäkireeni.
!!!Huomio huomio: Väiski on huonomuistinen aina aamuisin!!!

Huomenna sitten kerron että oonko kunnossa.

Hisuspeden meriselitys

Joskus Jukolassa Urheilukanavan haastattelussa Jonesille sanottiin aluksi, jotta pitää antaa meriselitys Varkoille. Hymy nousi suupieliin häviävän pieneksi hetkeksi vain kadotakseen vakavuuden tieltä yhtä salamannopeasti kuin oli siihen noussutkin.

Nyt annan oman meriselitykseni Leppävirran viikonlopusta. Ja karttojen kera:

Karsintaan oli siis edellisen kertomukseni mukaisesti valmistauduttu kauan ja hartaasti. Oli aika niittää. Kulku oli toki normaaliin tapaan arvoitus mutta pientä vinkkiä kulusta sain tiistain intervallereista. Ja tossu on mulla kulkenu viime aikoina yleensä joka toinen päivä.

K-1 Tais lähtee Vilska samaan aikaan. Mietin K:lle mennessä, että se on usein finaalissa ja otin peesissä aukon laitaan asti. Maksimaalisella aukon käytöllä kallioille. Pysähdyin kattomaan karttaa ja totesin mulla olevan mustan moukulan ympyrän keskellä. Semmosessa näky lippukin.

1-2 Aika suoraan otin. Mettäkoneuran jälkeen kivi paljasti missä mennään. Katoin samalla että kivellä on rastikin. Aiemmin olin huomannu vaan suon ja notkon kartasta.

2-3 Pitkä. Heikinmäki on iso ja Orinnoron reunaa kulkee polku. Otan kierron. Tässä vaiheessa totean ennakkospekuloinnin kannattaneen. Polulta sitten suolle ja sitä pitkin aina ea-paikalle josta saankin uraa alle. Loppu tuleekin sitten kauniilla loivalla kaarroksella. Rastipiste näkyy reilut sata metriä.

3-4 Oon näköjään piirtäny huonosti koska kuvirajaa vedin. Ja loppu tulee vihreen reunaa. Huomaan nuoremman Taanilan varmuudella ja Oisokin näyttäytyy kun vedän ohi. Lippu halkeaa.

4-5 Taas viivassa pientä oikomista koska lähden ekat 20m hieman vinoon kohti suota ja ylitän sen päädystä. Puolimatkan kumpareella taisin sanoo, jotta ennen rastia pitäis olla kiinni. Kuulen huutelua avokalliosta ja jatkan suoraan. Rasti on suolla, joskin paikka vaikuttaa erehdyttävästi soista suppaa. Suoraan tullaan silti.

5-6 Kaamea virhe tuossa kärrytielle mennessä kun laskeudun suolle asti. Töyrylä vetää suoraan suon yli mutta yny-nouski-letka kiertää. Oltin nopeempia. Sitten loppu viivalla. Vedän suota ja Henri hakee hieman kovempaa alustaa. Ehkä kaartelin vähän. Kumpareitten yli suht suoraan lipulle. Varmistan matkaseuran riittävällä äänenvoimakkuudella.

6-7 Juu mie osaan tän. Eli vedetään puhtaasti raakalla peukkusuunnalla ja katotaan sitte yks kivi ennen rastia ja mennään leimaamaan. Nyt siin oli yks jyrkännekin. Porukka huutelee sijaintitietoa. Käännän vaan kuusen takaa rastikumpareitten väliin. Tuntuu suht vahvalta.

7-8 Aika vaikee väli. Heti kun on risukkoa niin en tiiä enää mihin jalan laittas. Joutuu nostaan polveekin. Onneks se on lyhyt pätkä. Sitten vejän ison jyrkänteen päästä rinteeseen ja yläpuolelta. Jos oisin kattonu määritettä tai ajatellu niin ei ois tarttenu pysähtyä. Nyt katon notkon ja sitten rastin alempana.

8-9 Ässät. Otan kuitenkin polun kautta. Joku sanos että virhe mutta tuskin hävittii kovin paljoo. Viistoista sekkaa kumminkin. Mutta jos ois heti vetäny polulle niin ois ollu hiton hyvä.

9-10 Tää rinnesuunnistus on hiton helppoo. Väistää vaan vähän vihreetä.

10-11 Raaka polkukierto. Huutelen heti taanila Jr:n keulille, koska sillä kulkee tossu kovempaa ja uskon pystyväni roikkumaan. Muuten ois varmaan menny ihan hyvin mutta pitää nuo aamupalat puhaltaa välillä pois. Suoritan sen kuitenkin vauhdissa. Jään silti Henrille sellasen kakskyt sekkaa vimosella ratakierroksella. Lippua ei tarvitse katsella.

11-12 Tuskin pystyn pummaamaan.

12-M Oisin voinu tummua pahemminkin. Ei ollu kyllä lasten silmille. Eikä ehkä hiukan vanhemmillekaan.

Vedin ihan hyvin. Pientä ässää jossain mutta aika muy bien. Kulki varmaan siks ku oon niin rakastunu. Ja tää oli se toinen päivä. Parkkipeltokin saa osansa aamuisesta ateriasta jossain vaiheessa. Lopun aikaa nojaankin tulostaulun edessä olevaan puomiin. Suunnittelen tuulettavani kuin Sid Iivonen aikoinaan mutta en pysty. Ilmoitan samalla lopettavani.

Finaali olikin sitten liikaa. En tosin uskonutkaan, että olisin onnistunut juoksemaan sitä kunnialla läpi mutta pettymys se oli silti. Jokaisella juomarastilla join, ja jokaisen jälkeen kaikki tuli ulos melko nopeasti. Väiski epäili sen johtuneen ankarasta keksien syönnistä mutta se ei liene mahdollista, koska elän niillä yleensäkin.

Ykkösvälillä huomasin jalkojen olevan melko tyhjät ja kisa olikin suurin piirtein sitten siinä. Otin koukut toki. Kolmosvälillä tein mielestäni hyvän reitinvalinnan. Valitettavasti muita yrittäjiä tuolle reitille oli kovin vähän, jotta siitä saisi vertailtavaa. Koko rata oli melkoista retkeilyä mutta silti jalat sanoi sopimuksensa irti tyypilliseen tapaan varsin pian. Maasto oli siis aivan liian raskas kahteen peräkkäiseen kisaan hisumiehelle.

Finaalissa oli sekin huono puoli, että se kierti eri tavalla kuin mitä olin suunnitellu. Ei karsintakaan osunu ihan kohalleen mutta finaalin suunnitelmat meni sitten aivan päin seiniä. Eli ei se voinu kulkee.

Mutta kisareissu oli ihan jees. Kiitokset Anttolan Urheilijoiden sakille kyydistä, matkaseurasta ja majoituksesta.

Tänään kulki taas.

Täältä määrän keskeltä tähän.

Hisuspede finaalissa

Leppävirran SM-normin karkelot käytiin viime viikonloppuna. Lauantaina karsittiin ja sunnuntaina finaloitiin. Karsinnat meni miesten sarjojen osalta varsin yllätyksettömästi. Suurimpana yllätyksenä useille taisi olla hisuspeden paikka A-finaalissa. Yleensähän hisumiesten kiintiön on täyttänyt Pukema mutta tällä kertaa Houben oli tyytyminen betoniin.

No. Kuinka näin sitten pääsi käymään?
Itse kisaanhan oli valmistauduttu viikkokausia. Kainuun häkellyttävän kulkujakson jälkeen Lahti-Suunnistuksessa rämmin syvällä. Elokuun alussa kävin Enossa räytymässä kansallisen kisan, jossa en pysynyt kenenkään perässä, saati sitten jaksanut juosta askeltakaan. Päätin satsata (melkein) kaikkeni tiukkaan kuntokuuriin ennen SM-kisoja. Kuntopiikin oli laskettu tulevan esiin jo elo-syyskuun vaihteessa Maanmittauslaitoksen mestaruuskisoissa. Lupauksia herätteli myös Kainuussa telottu nilkka, joka lopetti juoksemisesta turpoamisen jo elokuun alkupuolella.

Heti Enossa juostun Selkien Sisun kansallisen jälkeen otin reippaan 16h viikon peräti kolmella suunnistusharjoituksella, jotka tahkottiin Sulkava-Ristiina-akselilla, sekä neljällä rullahiihtolenkillä maustettuna. Suunnistuksista jopa kaksi vedin kovaa. Kulkenut ei hetkeäkään. Napakat kuntopiirit ja perinteisellä vedetyt äärimmäisen kevyet rullalenkit sen sijaan toimivat.
Seuraavan 10h viikon ohjelma painottui viikonlopun AM-kisoihin. Normikisaa en juossut, koska valitettavasti edustan järjestävää seuraa mutta aamusella kävin kokeilemassa rapsakkaa VK-vauhtia miesten radan ja lopun päivää kuulutin. Kuulutukset olivat ilmeisesti pääosin sekavia. Viestissä sain juosta. Kurt karkasi, vaikka ensimmäisten 50m jälkeen johdinkin kymmenellä metrillä. Olin kuitenkin liki tyytyväinen.
Aluekisojen jälkeen palauteltiin 13h viikolla. Ohjelma rakentui kuntopiireistä, mäkivedoista, tunnin VK:sta ja pyöräilystä Savonlinnasta Mikkeliin. Koin matkalla yhden rengasrikon mutta silti reilut 111 kilometriä taittuivat alle neljään tuntiin. Kunnon kulkua ei näkynyt vieläkään.
Neljäs viikko painottui kisoihin. Ensin oli siis mittalaitoksen kesäkisat Ounasvaaralla ja sunnuntaille vielä Hollolassa pikakisa. Tuntumaa kisoihin haettiin tuttuun tapaan maaantieltä 10*1min intervallereilla. Rollon kisoissa Curt niisti hisuspeden päänahan siis 11 sekunnilla, vaikka kulkuni oli jopa liki galaksaalinen. Viestissä toisilla edellisilta painoi enempi, toisilla vähempi. Mie olin siinä välissä. Sunnutaina Hollolassa ei vaan enää tultu. Ei noista Jallen kartoista tosin oikein vauhdissa ota vielä selvää mutta eiköhän nuo kohta parane. Viikosta tuli lopulta reilu 7h pläjäys neljällä kovalla. Kaikki voitava oli tehty.
Kisaviikko koostui rullahiihdosta, 5*2min intervallereista maantiellä, hiljaisesta polkujuoksusta ja reippaasta tiejuoksusta sekä napakasta kuntopiireilystä. Lauantaina kulki kohtuudella, sunnuntaina ei ollenkaan. Yhden päivän kuntopiikki näytti osuneen kohdalle juuri niinkuin pitikin. Tunteja peräti 11.
Kisasuoritus oli kyllä suht jämäkkä. Kaksi kertaa pysähdyin ja yhdellä välillä juoksin hieman turhaa ässää. Reitinvalinnoista voi aina olla montaa mieltä mutta mielestäni ne osui kohilleen. Maastohan oli raskas pohjaltaan eli reisimiehen maasto. Tavallisestihan tuo on itselleni sopinut mutta tämänhetkinen harjoittelu ei ehkä ole hionut täydellistä maastoaskeltani aivan riittävään kuntoon, jotta olisin kestänyt kahta kisaa viikonloppuun. Toki myös jo lauantaina ilmenneillä nesteen imeytymisongelmilla saattoi olla vaikutusta sunnuntain pieneen väsymykseen.

Suomen Paskin Normaalimatkan Suunnistaja. Sunnuntaista tuskin tarvitsee muuta sanoa. Siinä päällimmäiset tuntemukset. Olen ylpeä itsestäni, koska en keskeyttänyt.
Paluumatkalla ja kämpillä otin päivä...kahvit.
Huomenna puran kisoja tarkemmin jos saan skannattua karttoja.

Hisuspeden pelastus

Rikon hiljaisuuden. Rovaniemellä tuli käytyä. Ja kouraan jäi hopean lisäksi karvas yhdentoista sekunnin tappio Curtille. Köne jäi kuitenkin useiden kymmenien sekuntien päähän ja siihen olen erittäin tyytyväinen. Pajulakin kukistui parilla sekunnilla. Viestissä sitten nähtiin, ettei Kesu kykene menestymään Rovaniemellä käytävissä viestikarkeloissa. Perjantai-iltana kun katselin Curtin alati syvenevää kumaraa totesin viestin jo ratkenneen. Joskus aikanaan menestymättömyydestä piti huolen Keke mutta nyt oli veljeksistä vanhemman vuoro. Saattoi Jopikin hieman auttaa.
Siinäpä se.
Ja Lahdesta haettiin hetkellinen pelastus itselle ja Salmelalle. Onneksi.

Hiljaiselo jatkunee taas muutamia viikkoja riippuen siitä, koska omat yhteyteni aukeavat jos aukeavat koskaan. Sitä odotellessa käyn Leppäviralla SM-karkeloissa.

Hisuspede analysoi

Aika on taas rientänyt reippaammin kuin olis uskonutkaan. Analysoinnit heitin kehiin kolmisen viikkoa sitten ennen Kainuuta ja nyt tarkastelen niiden toteutumista heti perään.

Kainuun Rastiviikko sujui kyllä melkoisesti yläkanttiin. Lopputuloksissa oli muistaakseni 21. ja niistin vielä viimeisen päivän takaa-ajossa Oison. Pidän tätä yhtenä suurimmista voitoistani suunnistusurallani. Päiväkohtaisesti viikko eteni seuraavasti:

1. päivä: perusvarma suoritus. Virheet minimissä ja tossua liikutettiin reippaasti. Kunnolla ahdistamalla olis voinu juosta minuutteja kovempaa. Voitin Kurtin ja Joensuun.
2. päivä: perusvarma startti, neloselta alkaen pientä kiristystä ja ennen kutosta nilkka paskaksi. Ja koukut siihen. En kehdannut keskeyttää.
3. päivä: lähtökohdat oli hyvät kun nilkka ei taipunut ylämäkijuoksuun ja alamäkijuoksu oli melkoisen kivuliasta. Lopussa meinasin ryssiä pahasti.
4. päivä: alussa kulki ja sit mie tummuin. Viimeiset sadat metrit toki runnoin Oisoa kovempaa. Suoritus oli kokonaisuutena aivan kohtalaisen hyvä.

Karttoja ei valitettavasti ole nyt saatavilla. Kattokaa vaikka härvelistä jos ette olleet paikalla.
Ja se Mähönen jäi muuten taakse joka päivänä.


Viikolta käteen jäi hyvät fiilikset upeista maastoista ja kartoista. Tavoittelemiani rakkoja ei käsiin tullut, koska rullahiihto ei kuulunutkaan ohjelmaani. Puolustelen tätä sillä, että jalkani ei mahtunut monon varresta sisään ns. kohtalaisen turvotuksen vuoksi. Nilkka on tietysti edelleen hajalla mutta juoksukunnossa kuitenkin. Välillä vaan iskee isoa turvotusta reenien jälkeen mutta jalkapöydän turvotus on onneksi jo taaksejäänyttä elämää.

Ja sitten Ranskaan. Touri on ajettu ja Carlos vei! Evans oli kakkonen. Kohlia en kyllä haistanut. Tuskin kukaan haistoikaan. Menchov oli neljäs. Haimar tummui heti Pyreneillä eikä Samukaan ollut ihan heti valmiina.
Euskadin miehistä Samu oli 7. ja Mikel 16. Haimar siis romahti.
Niinkuin ajattelinkin Sastre ja Evans otteli voitosta. Menchov ei ollut riittävässä kunnossa vaikka yllättävän hyvä olikin. Valverde romahti mutta paikkasi hyvin viimeisellä viikolla näyttääkseen kovalta pyöräilijältä. Cunego kaatuili ja oli muutenkin pihalla. Sitä nyt ei ollut vaikee arvata.
Pistekisassa Hushovd oli kakkonen, Freire vei. Mäkikisassa Kohl vei ja suosikkini Mauricio Soler keskeytti. Juniorien kisan vei Schleck, aivan niinkuin pitikin.
Ei noita tosin kovin vaikee oo veikkailla. Senkun heittelet nimiä ja laskeskelet jälkikäteen kuinka moni oli edes lähellä. Ja väität sitten tietäväs asiasta jotain.

Eilen ja toissapäivänä tummuin Lahdessa. En kerro siitä sen enempää.
Seuraavaksi käännän nokan kohti Joensuuta. Siellä menee seuraava viikonloppu. Luultavasti leppoisissa merkeissä. Veikkaisin Hiihto-Niilon järjestävän mulle riittävästi ohjelmaa ennen Selkien Sisun kansallista.

Hisuspede spekuloi

Jälleen kerran korviini kantautuu tuon mystisen Kainuun hiljainen kutsu. Taas vaellan kohti karmaisevia tummumisia Ukkohallan rinteillä KRV:n eliittisarjan raastavissa osakilpailuissa. Myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa.
Tai sitten en.
MM-valintojen yhteydessä mielekiintoni kisailua kohtaan heräsi jälleen kun sekä A Harju että T Anjala nappasivat paikat MM-koneeseen. Onneksi, sillä muuten olis ollut kylmää kyytiä kärjen osalta. Kovia jamppoja on nytkin viivalla mutta hevosmiehet kisailevat Tsekissä! Kelitkin vaikuttavat kaltaiselleni hikoilevalle sialle sopivilta, sillä normaalin +30 asteen helteiden sijasta on luvassa vesisadetta kaikkien noin kymmenen lämpöasteen lisämausteeksi. Olen tähän erittäin tyytyväinen.
Lupauksia tossun heilumisesta en anna suuntaan enkä toiseen kuin sen verran, että Mähösen Timppis tulee kyllä jäämään taakse!

Muita kesän kohokohtiakin tässä heinäkuulla on. Ranskan Ympäriajo pärähtää käyntiin nyt lauantaina. Valitettavasti puolustava mestari Alberto Contador loistaa poissaolollaan, kuin myös koko Astana. Olisi ollut hieno nähdä kuinka Astanan poijaat olisi ajanut tänä vuonna ilman Kuningas Aleksanderia. No onneksi voittajaehdokkaita on nyt tarjolla pilvin pimein. Yleisesti on spekuloitu Cadel Evansin, Alejandro Valverden, Denis Menchovin ja Damiano Cunegon taistelevan kiihkeimmin voitosta.
Oman arvioni mukaan ainoastaan Evans omaa mahdollisuudet voittoon.
Valverde tulee tummumaan niinkuin aina, varsinkin kun Dauphinen kirous vaivaa.
Menchov taas ei voi olla riittävässä kunnossa vielä heinäkuussa.
Ja Cunegolla ei vaan rahkeet riitä.
Mutta sitten omiin suosikkeihini:

Samuel Sanchez, Euskaltel Euskadi. Kova roikkuja vuoristossa ja voi voittaa mäkietappejakin, aika-ajossa toki kehittämisen varaa. Vaikka Euskaltelin tallipäällikkö Igor Gonzalez de Galdeano sanoikin Samun tavoittelevan vain etappivoittoa uskon Samuun kuin vuoreen.
Haimar Zubeldia, Euskaltel Euskadi. Hyvä vuoristossa, kohtalainen aika-ajossa. Oli viime vuonna 5. ja aina kova luu Tourilla.
Cadel Evans, Silence-Lotto. Vahva aika-ajaja ja uskomaton roikkuja vuoristossa. Reitti tulee suosimaan häntä.
Carlos Sastre, CSC-Saxo Bank. Vuoristokauris. Aina kovassa iskussa ja nyt elämänsä tilaisuuden edessä. Valitettavasti CSC:n tallipäällikkö Bjarne Riis jätti Sastren luottomiehen Inigo Cuestan pois miehityksestä. Toivottavasti Schleckin veljekset ja Nicki Sörensen tekevät töitä Sastren eteen.

Sijoituksia arpoessa tulee rivistä tämmöinen:

1. Carlos Sastre, selviytyy niukasti voittajaksi elämänsä aika-ajolla! Ja voittaa yhden etapin.
2. Cadel Evans, jää vuoristossa liikaa.
3. Samuel Sanchez, voittaa kaksi etappia!
4. Haimar Zubeldia, ajaa tasaisen kilpailun.
5. Denis Menchov, on hyvä muttei riittävän hyvä.
6. Mikel Astarloza, Euskaltelin offensiivi jatkuu...
...
14. Alejandro Valverde, ei katkea muttei pärjääkään.
...
25. Damiano Cunego, katkeaa vuoristossa.

Pistekilpailun voittaa Thor Hushovd, Credit Agricole, Mäkikirikilpailun Mauricio Soler, Barloworld, Parhaan nuoren ajajan tittelin ottaa Andy Schleck, CSC-Saxo Bank, ja Agressiivisimman ajajan tittelin vie Amets Txurruka, Eukaltel Euskadi.

Myönnettäköön, että suosin listallani oranssipaitoja mutta näillä mennään. Tuskin tarvitsee arvailla suosikkitiimiä. Kattellaan sitte kolmen viikon päästä miten kävi.