Valintapettyneisyydestä voittokantaan

Eikä mitään pilipalihommia vaan ehtaa arvokisametallia napasahti taasen tilille Keski-Suomen alueen parisprintistä. Tuo teräksisten titaanien taisto käytiin Kääköllä, hiihtosuunnistajan paratiisissa, Hankasalmen kylällä. Ikäänkuin vanhoja muistoja verestäen olimme jälleen hyvän ystäväni Joglin kanssa asettuneet YNYn väreissä (tai KV+:n mustaharmaassa) viestissä viivalle tavoitteenamme voitto. Eikä mikä tahansa voitto, vaan ylivoimainen voitto.

Pakkanen lauhtui itsestään sopivasti, aivan kuin ahosveikon puhaltamana, myös Kääköllä ja kisat käytiin mukavissa olosuhteissa. Urasto oli kunnossa ja miehet kaameassa kunnossa. Ensimmäisen osuuden tarkkailun jälkeen ei ollut minkäänmoista epäilystä siitä, kuka keulassa kulki. Edes hyytyneet emitit tai kartalta piiloon taitellut rastit eivät siihen vaikuttaneet. Lopputulokset näyttävät muiden kannalta jopa masentavilta.

Jopa galaksaalisen kulun jälkeen aloimmekin pohtimaan mahdollisuuksiamme tuolla Lieksan SM-karkeloissa. Olihan toki jo syksyllä tullut luvattua, että yksi mitali myö viestistä otetaan mutta nyt siihen on nähdäkseni todellinen tilaisuus. Suurin epävarmuustekijä tässä tietenkin on tuo oma suoritusvarmuus, sillä yleensä se ei kovin montaa kisaa putkeen kestä. Ja henkilökohtaisen sprinttivoiton jälkeen tuon putken olisi kestettävä vielä parin osuuden verran viestissäkin. Se on tiukassa se!



Tuommoista oli jälki tuolla Kääköllä. Ei lainkaan mahdottoman heikkoa.