keskiviikko 10. helmikuuta 2010

EM-middle

Hiihtosuunnistuksen EM-kisat on nyt sitten polkaistu käyntiin. Samalla alkoi meikäpojan taistelut myös kansainvälisissä arvokilpailuissa. Ensimmäisenä vuorossa oli keskimatka.

Kisavalmistelut vedettiin suhteellisen antaumuksella. Edellisenä iltana sitä viriteltiin SI-brickan kuosiin, eli teippailtiin pikku vahvikkeet ja installoitiin koko komeus hanskaan kiinni. Viritelmän kopiointia välttääkseni en julkaise tuosta komeudesta kuvaa. Nummerot hakaneulottiin trikoisiin kiinni ja numeroliiviäkin soviteltiin. On sitten viimenäkemän ilmeisesti tuo yläkroppa ottanut hiukka lihasta kun meinasi ahdistaa... Satsaus on siis tuottanut tulosta.

Kisa-aamuna bussikuski jätti meidän hotellilta kyytiin pyrkineet komeasti asemalle. No kokolailla sama. Aikalailla sitä asemalle jäänyt olenkin. Jonkin ison herran kovaäänisen puhelun jälkeen sieltä kyyti kuitenkin löytyi ja kisapaikalle tonnin korkeuteen päästiin. Eipähän jäänyt kisa käymättä.

Kisapaikalla sitten suksitestit ja kapulat voiteluporukan huomaan. Verkat kiskottiin, naamat sotkettiin hiilellä ja olin valmis. Onneksi myös voitelumestari Hannu huomasi tämän, sillä vartti ennen pre-starttia oli vielä minun kapula laittamatta. Pikkuvikoja. Uunituoreet voiteet pohjissa sitten pelipaikoille.

Kisa starttasi reippaalla liki 12min välillä. Olin totuttuun tapaan hieman kujalla mutta kuin ihmeen kaupalla sitä reitti löytyi. Ei nimittäin ollu kovasti valittavaa... Tästä eteenpäin sainkin homman sitten hiukka jo näppeihin, eikä suurempia notkahduksia tullut. Pari kertaa harkitsin oikoa mutta onnekseni päätin pelata varman päälle, restipeli kun on luokatonta. Koko ajan oli tunne, että ei mene mihinkään. Ilmeisesti tuo reipas tonnin korkeus tekee sitten olon sellaiseksi. Vaikea sanoa näin yhden kerran otannalla. TV-rastin kohdilla huomioin kameran kääntyvän ja pakkohan sitä oli wassulla puskea tuota loivaa nousua. Toki mieli teki vaihtaa kuokalle jo heti alusta mutta sitä häpeän tunnetta en itselleni olisi antanut anteeksi. Näillä mentiin siis. Loppumatkalla oli tarjolla jo ihan kansaivälisen tason alamäkeä. Siinä olisi pitänyt ottaa isompaa riskiä vauhdinpidossa, jättää yksi pieni kupru tekemättä ja olla vaan yksiselitteisesti nopeampi. Nyt siinä meni ainakin ne mahdollisuudet kymppisakkiin. Lopun tasaisella ja avoimella alueella meno oli myös turhan rauhallista. Enemmän olisi miehestä pitänyt saada irti.

Maaliin tullessa kuulutuksessa kerrottiin, että piikkiin menee. No niin tietysti pitäisikin. Hetken päästä sitä sitten nimi kärjestä katosi ja tulosta taululle odoteltiin ilmeisesti vartin verran. Olin sitten lopulta hävinnyt jokusen sekunnin maalissa ohittamalleni Tsekin miehelle. Nää on näitä suunnistusurheilun tulospalvelun ihmeellisyyksiä.

Lopputuloksena 13.tila. Tulokset tulee tänne. Saattaa tuo sijaluku olla parempikin, lopullisia tuloksia ei ole vielä näkynyt. Maailmancupissa sijaluku on yhden heikompi, kun edelle kiilaa vielä liki uunituore Kazakstanin mies. Sinne kun on helppo vaihtaa, luultavimmin pelkkä ilmoitus riittää edustusoikeuden saamiseen.

Sinällään tulos on toki aivan hyvä. Ainakin siedettävä. Mutta toki se kymppisakki olisi kiinnostanut enemmän kuin paljon. Pienestä se oli tänään kiinni mutta nyt sekunnit kääntyi näin. Eikä ne mitalitkaan olleet aivan mahdottoman kaukana. Pari minsaa. Kiinni kurottavissa oleva ero.
Mutta miehestä ei parempaan ollut, se on vain hyväksyttävä. Pärjätäkseen on vain otettava koneesta irti enemmän. Kaikkensa. Sillä tavalla, niinkuin Köne tänään. Siltikin se voi jäädä todella lähelle. Mutta se on osa tätä maailmaa. Kylmää ja kovaa tulosurheilua mutta samalla niin hienoa ja uskomattomia elämyksiä tarjoavaa elämää.

Ei kommentteja: