EM-pitkä

Suurten tunteiden miehen on jälleen aika vuodattaa syviä tuntojaan kaiken kansan luettavaksi. Tänään nimittäin kisailtiin EM-kisoissa pitkämatka. Tulokset ovat tällä hetkellä hieman epävarmat ja odottavat vielä juryn huomista kokousta. Tulokset löytyvät kuitenkin täältä. Nyt tämänhetkiset ja huomenna ehkä jo lopulliset.

Ennakkoon kisasta lupailtiin 95min mittaista mutta ennen starttia kuuluteltiin navakan tuulen johtavan noin viiden minuutin lisäykseen kisan kestossa. No sinnepäin joo. Matkaa oli tarjolla semmoiset vajaa 25km raskaassa maastossa. Nousua piti kertymän 825m. Keli oli lähtiessä jo liki nollassa ja satanut uusi lumi sekä tuisku olivat aiheuttaneet urien kokolailla täydellisen umputumisen aukeilla alueilla. Ja niitähän täällä Romaniassa piisaa hiukka enempi kuin tuolla kotoisessa Keski-Suomessa.

Yhteislähdön pamahdettua päästiin liikkeelle. Ja hyvinhän se lähti kun joku vatussi ajeli sukille tuossa muutaman kymmenen metrin jälkeen ja olin sitten selälläni siellä muiden jaloissa. Varusteet ehjinä. Sekä vallankumoukselliset KV+ sauvat että rossarin kapulat. Pikaisesti ylös ja letkan perään. Ykköselle valitsin onneksi sen reitin, mihin oli vähiten yrittäjiä. Ja syykin selvisi aika nopeasti. Oli nimittäin niityllä aika paljon lunta. Lumessakahlaajat oli sitten homman nimi. Jossain siinä alussa onnistuin myös aukomaan vasemman säären oikein kunnolla ja samassa aukesi monokin. Oli aika lumentäyteinen sen jälkeen. Ei kuitenkaan tullut katastrofia vaan aika hyvälle paikalle pääsin letkaan kahden reitinvalinnan yhtyessä. Ensimmäinen uusjako tulikin heti kun hajonnat erosivat toisistaan.

Ensimmäinen lenkki meni suurimmalta osin Khrennikovin peesissä tai edellä. Kerran tein erilaisen reitinvalinnan ja juuri kun luulin ryssineeni kisan kiskoessani baanaa notkon pohjalla, niin kuittasinkin kierron tehneen venäläisen. Sai ainakin varmuutta omaan näkemykseen reitinvalinnoista. Kartanvaihdossa sijaluku jossain kahdeksannen tietämillä.

Tokalla lenkillä sitten tummuin aikalailla alkupuolella tuosta Khrennikovin kyydistä ja jäätiin Spoerryn kanssa taivaltamaan raskasta matkaa yhdessä. Siinä sitä nöyrryttiin jyrkällä jo ankalle, kun Eetu kiskoi kuokalla. Tästäkin taistelusta oli kuitenkin vielä tuleman kova ja jopa liki verinen. Toinen kiekka olikin kokonaisuudessaan hyvin vahvasti ulkokurvin oloinen, joten sijoitus romahti. Samoin kävi kannustuksen kartanvaihdossa. Itsellä oli kuitenkin edelleen uskoa hommaan, sillä tiesin viimeisen lenkkini sisäkurviksi. Ei se nyt tietenkään siltä tuntunut, kun alkoi voimat olemaan vähissä.

Kolmannelle ja samalla viimeiselle lenkille vaihdoin myös uutta kapulaa alle. Alun olin pelannut varman päälle kuivemman kelin suksella mutta nyt oli saatava kosteammalla lumella toimivaa rossaria kehiin. Heti alusta kävi selväksi, että tämä suunnitelma myös toimi, sillä sen verta hyvältä tuo nollavitonen tuntui. Kohti väliaikapaikkaa noustiin laskettelurinnettä ja alkoi tunnustamaan siltä, etten tätä leikkiä pitkään enää kestä. Väliaikapaikalta sitten jatkettiin kapuamista vielä kilometrin verran ja lopun pehmoisella umpeen tuiskuttaneella uralla tamppaus näytti luultavasti melkoisen koomiselta. Eteenpäin ei tuntunut pääsevän ja mies oli kokolailla puhki. Onneksi on myös noita alamäkiä... Ja ylämäen jälkeen se lasku yleensä tulee. Niin nytkin. Olihan melkoisen vauhdikas paikka. Hapottavin jaloin tuo kurvailu ei ole aina niitä helpoimpia hommia. Mutta siitäkin selvittiin. Toisin kävi jossain noilla nurkilla OMalle, joka onnistui rikkomaan telineensä kohtalokkain seurauksin.

Yhteiselle muutaman sadan metrin loppulenkille starttasin Spoerryn peesissä mutta jo heti ekaa rastia oltiin koukkimassa, joten jouduin väkisin edelle. Pystyinkin pitämään paikkani viimeiselle rastille tullessa, jonka jälkeen kaveri täräytti sauvan päälle. Tämän iskun vielä kestin mutta loppusuoran 180-asteisen kurvin jälkeen sukille tultiin jälleen. Just siinä kiihdytysvaiheessa, jolloin vauhti pysähtyi kuin seinään. Herrasmiehenä kaveri toki hidasti hieman mutta liikkestä lähtevän on helpompi kiihdyttää. Eikä meikäläinen kyllä ihan mikään paalupete tuossa kirivaiheessa ole, jos nyt en kovin hidaskaan. Joskus on tullut mm. SM-kultaan noustua loppusuoralla... Mutta tukkaan siinä tuli silti.

Tärkeintä tuossa kamppailussa oli kuitenkin se, että kokolailla kaikki otettiin miehestä irti. Juuri niinkuin pitikin. Se vaan ei tänään ollut riittävästi.

Tulosten suhteen oli heti maalissa pientä hämminkiä, Stafun ylivoimaista voittoa ei mikään uhannut mutta lopulta OMa hylättiin väärän leiman takia. Ei sitten karttamuisti riittänyt ja sokkona vetäessä erehtyi väärälle rastille. Köne tuli maaliin kolmantena mutta yhtä leimaa arvotaan yhä. Saapi nähä sitten, kuinka tilanteeseen reagoidaan. Oikeusmurhaa odotellessa.

Oma tulos on sitten oikeumurhan toteutumisesta tai toteutumattomuudesta riippuen joko 6. tai 7. Kokolailla parasta mitä olen koskaan aikaan saanut. Suurten tunteiden miehelle kokolailla suurten tunteiden kisa. Toki olisi hienoa huomiseen palkintojenjakoon päästä osallistumaan mutta en tiedä. Oikein se ei mielestäni silti olisi. Kiritappiokin siinä vielä kirvelee. Tärkeintä oli kuitenkin todistaa itselle ja muille, että mitä tästä kropasta on tällä hetkellä ulosmitattavissa kansainvälisissä arvokisoissa. Tuo tulos on hyvin lähellä sitä. Pikkuisen reilu minuutti mitaliin liki kahden tunnin urakoinnin jälkeen. Kaikki sinne urastolle valutettiin.