MC-finaalit jatkuivat tänään keskimatkoilla. Miehillä ohjelmassa oli vajaat 14km mittainen kilpailu, joka käytiin kahtena lenkkinä. Ihanneaika piti asettuman 42 minuutin tuntumaan. Eilisen sprinttipettyneisyyden jälkeen oli jälleen kerran pakko vaipua täydelliseen hiihtosuunnistuskeskittyneisyyteen ja laittaa suoritus parempien tulosten edellyttämään kuosiin.
Aamulla suunnattiin siis hölkälle ennen aamupalaa ja sieltä suoraan hikoilemaan aamupalapöytään. Kämpiltä piti vielä viedä yhdet kapulat kopille, kun satuin eilen joko itse tai sitten jonkun avustuksella murjomaan toisen kisakapulani hiihtosuunnistusta kestämättömään kuntoon. Luultavasti siitä vielä pelastetaan jonkinmoinen lenkkipari mutta hisuun siitä ei taida enää olla.
Suksitestit oli nopeasti ohi kun selvästi parempi kapula erottui edukseen. Oli luottoa lähteä kisailemaan. Verryttelyssä sitten jälleen kerran puhallettiin veret nokasta. Tuntuu olevan näillä ulkomaisilla reissuilla kokolailla tavallista. Verryttelyt olivat normaaliin tapaan pitkät.
Kisassa onnistuin vetämään kokonaisen yhden välin ennen ensimmäistä virhettä, jonka tajusin heti siinä vaiheessa, kun kolmoselle mennessä ei tullutkaan kovin isoa mäkeä. Eilen tuntui yksikin käyrä olevan iso penkka, tänään kolme peräkkäistä käyrää ei juuri näkynyt saati tuntunut missään. Ihme hommaa. Jossain saattoi ekalla lenkillä tulla joku huonompi reittikin mutta varsin kohtuullista menoa esitin. Noin niinkuin pääosin. Kartanvaihdossa sijaluku näyttäisi olleen 18. ja eroa keulaan jo liki kaksi minuuttia.
Toiselle lenkille startatessa tuli hätä käteen, kun huomasin kesken välin ettei rastille noussutkaan uraa siitä kohtaa, missä kuvittelin sen olevan veripisaroiden alla piilossa. Ajattelin ensin vetää oikoa mutta lopulta hylkäsin tämän ajatuksen ja kiersin takakautta lipulle. Kaikeksi onneksi vasemmalta kulkenut hyvänoloinen valinta sisälsi vaikeakulkuisen nousun ja takakautta kulkiessa penkka oli koko ajan loivaa. Tuossa sain samalla jonkun Kazakstanin kaverin kiinni. Muutaman väli meni, että sain tiputettua. Meinasi siinä yrittäessä jo turhautuminen puskea puseroon kun ukko ei tuntunut tippuvan. No tippui se lopulta. Pikkuhiljaa sain myös Tsekin kaveria kiinni ja loppumatkasta sitten paremmalla reitinvalinnalla pääsin myös ohitse. Sen verran löysä lopussa kuitenkin olin, että neljä minuuttia edellä lähtenyt norjalainen jäi saavuttamatta. Kiinniottaminen olisi tiennyt kokonaista yhtä pykälää parempaa sijoitusta, ohittaminen jopa kahta. Lopputuloksissa onnistuin nousemaan kohtalaisen siedettävälle 14. tilalle. Eroa keulaan Khrennikoviin tuli lopulta 2.52. Näyttäis kone käynnistyneen hitaasti tänäänkin. Eetu käytti muuten 48min tuohon rataan. Ei ihan ihanneaikaan...
Jepjep. Eilen kirjoittelin siitä, että tänään ulosmitataan kaikki mahdollinen koneesta. Aivan siihen en pystynyt. Se olisi tiennyt erinomaista yksinumeroista sijoitusta mutta tänään se ei käynyt päinsä. Latausta oli, samoin riittäviä näyttöhaluja. Kapula toimi ja kaikki oli sinänsä kohdallaan. Jokin siitä suorittamisesta vain jäi puuttumaan. Onko se sitten se paine niiden huippusuoritusten tekemiseen, joita näissä reissuissa olisi pakko tehdä vai mikä? En tiedä. Sen tiedän, että niitä huippusuorituksia tarvitaan jos haluaa esimerkiksi ensitalvena MM-kisoissa startata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti