Hisuspede Toivakassa

Ei se ylihuominenkaan riittänyt mutta nyt vihdoin täältä pesee. Toivakassa siis käytiin. Kovan luokan kapinat oli nuo iltahiihdot. Osanottajua oli reilusti ja vastus jopa kansainvälistä tasoa. Tulokset löydät täältä.

Ja sitten itse asiaan. Kisaan oli valmistauduttu huolella ja suksiakin voideltiin oikein kaksi paria, jotta olisi sitten valittavaa. Yöunet tosin jäivät kovin lyhyiksi, sillä voitelun viedessä illasta aikaa myöhäisen aloitusajankohdan takia myös yötä lyhennettiin MM-kisaseurannalla. Tällä kertaa se tosiaan kannatti, sillä Pexin virittämä chätti räjähti Pellon suuren pojan napatessa MM-sprintin hopeaa! Säätäkin spekuloitiin edellisillan ajan ja vielä kisapäivänäkin. Pientä plussaa näytti päivälle mutta yöksi piti pakastuman, liukasta keliä oli siis luvassa! Tässä vaiheessa jopa hurjat ajat siintivät mielessä. Kisapaikkalle tultiin hyvissä ajoin ja verryttelyyn käytettiin aikaa oikein huolella. Suksivalinnatkin tehtiin melko luotavaisina, sillä kelihän rapenisi juuri sopivasti kisan alkuun! Ja kun vielä lähtöjärjestelyt laahasivat vartin myöhässä, niin kelihän olis vallan kaamea.
Kisamatkana oli siis suht vaativa 7,5km. Lenkki oli raateleva ja noudatteli seuravaa kaavaa: stadionin tasamaa-tiukka nousu-piiitkä lasku-piitkä kirraava nousu-tiukka lasku-stadionin tasamaa. Lähtöpaikka oli keskinkertainen, sillä Jogl lähti minuutin perääni. Toiveissa molemmilla oli päinvastainen järjestys ja puolen minuutin starttiväli. No näillä mentiin.

Kellon piipatessa reippasti matkaan. Tunnustelin tasaisella välittömästi pientä nihkeyttä suksessa mutta nousussa kaikki oli kohdillaan. Wassulla mentiin. Helpottavassa alamäessä sai huilata suksen liukuessa liippalatua pitkin. Lenkin perällä alettiin sitten käännellä ympäri ja nousu alkoi. Totesin kelin nihkeyden. Lumi oli edelleen kosteaa. Nooh pakkohan se oli lyödä. Ensimmäisellä kertaa paluunousu menikin kevyesti ja sain lasketella kovien happojen kanssa stadionille. Toiselle kierrokselle lähtiessä mäki nousi kevyesti ja samalla huomasin Joglin tulevan vastaan. Tässä vaiheessa jo hieman huolestuin, sillä eroa lähtötilanteen minuuttiin oli tuskin tullut kovin paljoa lisää. Laskussa tunsin jo luiston loppuvan ja pitkän hivuttavan nousun alkaessa huomasin olevani täysin hapoilla. Ja luiston olevan heikon. Tunsin kuinka kosteus ladusta imeytyi suksieni pohjiin "parantaen" luistoa entisestään! Tiesin siis nauttivani loppumatkasta. Mäki nousi kuitenkin yhä kevyesti ja hapot hivelivät kehoani. Touhusta saattoi siis nauttia! Stadionille laskiessa totesin olevani hapoilla. Samassa kiittelin kisajärjestäjiä lyhyestä matkasta, sillä tuskin jaksaisin enää kierrosta pitempään. Tuskin sitäkään. Viimeisen kerran stadionilta noustessa tiesin, ettei tämä tarina tulisi päättymään kovin kauniisti. Mäen päällä Jogl tuli vastaan ja laskeskelin eron kasvaneen vain hieman. Samalla olin toki huomaavani hiukan tummahkon liikkeen myös vastustajani menossa. Tämän voimalla vetäisinkin sitten loppumatkan. Laskussa oli jo vaikeeta tietää pitäiskö nousta baanalle vai pyrkiä laskettelaman latua. Vauhti kun pyrki laskemaan koko ajan. Laskun alla huomasin palautumattomuuden tilan olevan kohtalaisen, joten kovin häikäisevää loppunousua en enää itseltäni odotellut. Toivoin lähinnä, ettei tarvitsisi alun loivalla vielä kuokalla vetää. No hädin tuskin säilytin etenemiseni wassulla aina jyrkän alle, jossa vaihdoin kuokkaan välittömästi. Ei puhettakaan mistään muusta.
Vaikka viimeistä kilometriä taitettiinkin, niin loppukirivaihteen kaivamisesta ei ollut puhettakaan. Lopulta tuo kaamea nousu päättyi ja alamäki armahti uupuneen kulkijan. Stadionnilla oli pakko vielä yrittää kiriä. Liike lisääntyikin mutta vauhti luultavasti vain hidastui. Lopulta maalivaate päästää kärsivän kulkijan tuskistaan ja saan pysähtyä.
Kellosta katselen aikaa. Näyttäs olevan hieman yli 18 minuuttia. Ennakkoon toki ajattelin hieman yli 17 minuutin aikaa mutta siitä jäätiin nyt kyllä valovuoden päähän. Laitan se kelin syyksi. Jogl liukuu maaliin ja laskeskelen ottaneeni selvän voiton. Tmmaa se näytti olevan lopussa sielläkin suunnalla. Tuulettelen hieman kainaloitani, sillä nyt siihen on aihetta!

Tämmöstä se on käydä haistelemassa tunnelmaa piirikunnallisissa hiihtokisoissa. Ainakin se on hyvää valmistautumista hisuskaboihin. Ja samalla voi todeta, ettei se voitelu mene ittellä kyllä aina sinnepäinkään. Varsinkin kun ei ossaa haistella tuota keliä aina ihan kohilleen. Mutta ei se haittaa. Isoissa kisoissa sitten.