keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Hisuspede valmistautuu

Kisakausi puskee päälle, olenko valmis? No lauantai varmaankin sen kertoo. Tai viimeistään sunnuntain normimatkan yhteislähtö. Kisoista on tippunut kohtuu vähän informaatiota joten vielä en edes tiedä pitääkö sunnuntaina ottaa loppukiri tunnin ja vartin kohalla vai jossain kahden tunnin kieppeillä. Vähän paha valmistautua starttiin ilman tuota tietoa. Se lienee kuitenkin varma, että matkavauhti riittää hyvään sijaan ja irtonaisella kirillä otettaneen huippusijoja. Siis yleensä. Tuloksista sitten näkee miten hisuspedelle kävi.

Valmistautuminen kauden avaukseen on ollut huolellista, sillä olen tässä suunnitellut jopa pari väliä valmiiksi:



Toivottavasti tuon vaikeampia ei tule eteen, sillä muuten loppuu taito-ominaisuudet kesken.

Tässä kilpailukauden kynnyksellä taitaa päättyä eräs toinenkin taival pitkän ja rasittavan harjoituskauden ohella. Tai ainakin siihen malliin pohjoiset tuulet puhaltelevat. Mutta kattellaan niitä kujeiluja sitten myöhemmin kun niiden aika on.

Sen verran täss kuitenkin lupailen, että parin leirikisan ohella tulen mättämään reilusti määrää koneeseen heti kisojen jälkeen. Kisojen aikana pyrin pitämään hiihdetyn, tai siis hisustetun, ajan minimissä. Leirikisoina varmaan tulee olemaan yhdistelmä hisua ja hiihtokisaa sopivalla suhteella ja luultavasti toinenkin kovavauhtinen. Olosuhteet sitten ratkaisee sileän ja hisuttelun välillä. Happojen ystävänä toivon tietysti pelkkää sileetä alle. Eli siis jos kaipaat letkoihin niin mukaan vaan.

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Hisuspede auton ratissa

Kello soi. Latu odottaa ja ladulla nautinnollinen tuska. Tässä vaiheessa päivää Lehdokintiellä pelätään kuolemaa. Pikaisen aamupalan jälkeen voitelemaan suksia. Laitan oikein mutafluorit pohjaan, onhan tänään juhlapäivä: tehoharjoitus!
Pikkunäppäilyt ja auto kohti Laajavuorta. Tykit jauhaa mutta latu on ajamatta ja loska paistaa mustana. Käännän nokan kohti Saarijärveä. Vain huomatakseni piakkoin monojen olevan edelleen takan reunalla Muuramessa... Perisuomalaisten kirosanojen jälkeen nokka ympäri.
Kotona saan kuitenkin luvan uuteen yritykseen ja nokka uudestaan kohti pohjoista.
Tunnustelen oloani, saattais vaikka lupailla jotain... Perillä Kusiaismäen baana näyttää houkuttelevalta. Tai siis ainakin siinä on lunta!
Verryttelyssä sykkeet huutavat punaisella ja vauhdin laskukaan ei auta asiaan. No näillä mennään mitä on annettu. Päätän aloittaa 3*10 min kisavauhtiseni. Samaan aikaan Lehdokintiellä toivotaan kuolemaa.
Rauhallinen startti lienee avainasemassa näissä harjoituksissa. Tästä syystä lyönkin kaiken likoon ensimmäisen minuutin aikana. Ensimmäisen kympin täyttyessä uhkun vahvaa oloa.

Kello käy ja aloitan toisen. Vauhti kiihtyy hieman, ei toki liikoja. Happo tuntuu. Ja minä nautin. Toinen kymppi täyttyy mutta olotila ei helpotu, ei edes palautuksessa. Harjoitus tuskin tulee enää tarttumaan. Tästä tietoisena päätän aloittaa kolmannen vetoni.
Tiedän että nyt mitataan miestä. Vauhti kasvaa alkuun mukavasti. Homma etenee kuin elokuvissa ja hapot tuntuvat entistä enemmän. Lisään tuskaani lyömällä kovempaa. Viisari vilkkuu punaisella. Liike lisääntyy, vauhti pysyy. Laskeskelen että loppuvedolla on aina mahdollisuuksia parantaa... Kello vaan kiristää vauhtiaan, mies ei. Tummun mutta säilytän säälittävän tasoni. Happo hivelee reisiä ja käsiä, aamupala ruokatorveani. Nauttiessani viimeisistä hetkistä Lehdokintiellä pelätään ettei kuolo korjaakaan. Loppuverryttelyt piinaavat mieltäni mutta kierrän säntillisesti rinkiä. Kello käy. Onneksi.
Autoon istahtaessani katsastan kännykkää. Ystäväni Jogl näyttää soittaneen. Viestiäkin on pukannut: "Jokainen askel tuntuu kuin pommi räjähtäis aivoissa, naapurin oven ääni vaikuttaa lähinnä vihollistykistön lähtölaukaukselta. Nyt jos koskaan tuntee elävänsä." Tuskin siellä vahvemminkaan olis voitu vetää.
Puhelin soi. Sama mies soittelee: "Tarttisin kuskia." Katselen ulkona viuhuvaa tuulta ja lumisadetta. Pyöräily tuskin tekee terää tuolle veijarille juuri nyt. Ilmoitan tulevani käymään.
Lehdokintiellä oven avaa sanoisinko kaamean näköinen ilmestys. Inssityö näyttää tehneen tehtävänsä. Tai ehkä sen "juhlistaminen". Onneksi Veeti ja Viivi eivät ole tätä näkemässä.

Näin tänään. 3*10min settissäni taitoin mukavat neljäkilometriset jokaisella rykäisyllä. Aina ei suksi tule näin kulkemaan. Jos kuitenkin ehkä vielä ensi viikolla. Näillä näytöillä Kangasniemen sprinttiviestissä tarinan tehokaksikkomme tulee viemään kaikkia.

OMa hei! Kattellaan, kattellaan.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Hisuspede etsii kuntoaan

Viime kerralla valittelin ettei oo kulkenu. Päätin siis suunnata Vuokattiin tarkastamaan josko se kulku löytyis sieltä. No saattoihan sieltä jotain sen tapaista löytyäkin. Tahkosin kohtalaisen kompaktin paketin kahdeksalla hiihtokerralla ja tehoharjoituksia sain ahdettua mukaan oikein kaksin kappalein! Ja määrää tietysti suksella normaaliin tapaan. Tehoharjoituksissa onneksi kulki. Jopa vetoloisissa. Kokonaisuudessaan tuo nelipäiväinen keikka toi mittariin vajaat 19h suksimista. Kilometrejäkin karttui liki kolmesataa. Eli kohti ensimmäistä tonnia mennään hyvää vauhtia.
Tilannehan lienee se, että kohtalaiseen kuntoon vaaditaan tonni suksella, hyvään kuntoon kaksi ja huippukuntoon kolme tonnia. Neljän tonnin jälkeen meikäläisen mittaristo näyttänee jo lupaavaa, tai mahdollisesti jopa reilua, ylikuntoa. Sitä kohti kulkiessa.
On tässä joutunut sulalla maallakin harjoittelemaan. Lauantaina nöyrryin jälleen kerran Öljymäessä. Sarvivuoren vitosen uusi linjauskaan ei pelastanut miestä vaan kulku loisti taas poissaolollaan. Tiistaina tahkosin taas reippaampaa reeniä sauvojen kanssa. Savonmäki piti sisällään vajaan 12km lenkuran Arto specialia eli viivaa. Kulkupuolella oli hieman positiivisempaa taas.
Tuossahan tuo maistiainen tiistain raastosta. Kädet pysyi irti laudasta melkolailla hyvin.
Ja onhan siellä Saarijärvelläkin tullut käytyä. Pari kakkosen latua kävin heittämässä maanantain ja tiistain aikana. Saattoihan siellä paanalla olla kiviäkin mutta en antanut sen haitata. Luultavasti palailen sinne viikonloppuna tarkistamaan onko Moisio ladulla hiomassa lyömätöntä hisuvirettään. Jos ei säiden haltija pelasta ja tuo Taka-Keljoon lunta.
Ja tänään polkaisin Kasarmin kampuksen sprinttikarttarojektin liikkeelle maastotöiden osalta. Totesin sormien jäätyvän pienelläkin pakkasella helposti, jos ei käytä hanskoja. Taidan joutua vielä toisenkin kerran maastoon. Jos vaikka ehtis raskaiden koulupäivien keskellä. Muistaessani laitan mallipaloja näkyville joskus myöhemmin.
Nyt sitten toivotaan että Ylläksen kauden avauksessa olisi lunta maastossa. Mielellään riittävän paljon. Ja heti kisojen jälkeen jatkan montun kaivuuta. Nyt siellä näyttää olevan 20km latua auki. Kyllä siinäkin sen neljäsataa kilsaa hinkkaa viikon aikana. Maisematkaan ei käy niin tutuiksi kuin näillä kahden ratakierroksen tykkiladuilla!

Mutta Salmela tekee vaan töitä, se ei jouda lenkille. No kyllä tässä vielä ehitään.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Hisuspede ei huolestu

Kohti talvea tässä kuljetaan. Saarijärvellä avaavat perjantaina tekolumiladun ja Posiolla vedetään luonnonlumella. Itse säästelen Saarijärven valloitusta vielä hetken ja suuntaan viikonloppuna taas Vuokattiin. Siellä pitäisi suksia muutama päivä ja riittävästi määrää alle. Saatan vetää jopa tehoharjoituksenkin jos niikseen tulee.
Pellossa on havaintojeni mukaan urakoitu aika kovasti. Kävi tuo mystinen Pellon poika voittamassa pari kisaa etelässäkin. Plakkariin tipahtivat niin KurkoCupin osakilpailuvoitto kuin Sadisminkin ykköstila. Muistelisin itsekin joskus KC:ssa voittaneeni eli nuorimman kurko-osakilpailuvoittajan titteli pysyy edelleen leveillä hartioillani! Mutta suuret onnittelut juniorille silti!

On tässä toki itsekin tahkottu määrää ja välillä tehojakin. Vuokatissa hiihtelin heti Haulikkoviestin jälkeen viikon verran ja putkessakin on jonkun kerran vierailtua. Mutta lisää kilometrejä koneeseen vaan ennen kuin kausi alkaa.

Laitetaan tässä nyt näkyville mainio sauvajuoksusuunnistus,
jonka kiskoin tuossa eilen. Reeni oli suhteellisen mukavan mittainen ja aikaa sain kulumaan puolisentoista tuntia kun VK:ta kiskoin. Näin ollen luokittelisin sen monster-luokkaan. Artsi oli tehnytkin oikein miesten harjoituksen!
Kulkupuoli ei nyt aivan häikäissyt mutta menetteli kuitenkin.
Tänän rämmin sitten Leppävirralla tuommoisen parituntisen putkihiihdon, jota sävytettiin puolituntisella VK1-osiolla. Saattoi olla toivomisen varaa tänäänkin tuossa menossa mutta ei tuota paanaa nyt kovin liukkaaksikaan kannata kehua. Silti semmoinen reilu kymppi napsahti mittariin VK:ta ja pyöreät 33 km kokonaisuudessaan. Huomenna sitten Salmelan kanssa tossuja ulkoiluttamaan. Mahdollisesti.
En nyt kuitenkaan viitsi huolestua tästä tämän viikon nihkeästä kulusta, koska edellisviikolla irtosi sauvarinteessä niin mukavasti. Saatoin toki lyödä naulaa päähän ja ehkä arkkuunkin aavistuksen kovalla alkuvauhdillani mutta vedot pysyivät silti koko ajan kiihtyvinä...
Kattellaan sitä huolestumista sitten Vuokatin keikan jälkeen jos ei Sarvivuoren uusitulla vitosella suoritettava testi kule.
Haulikkoviestissä muuten tein sen huomion, että neljän viikon tauko suunnistukseen ja metsäjuoksuun ei vaikuta millään tavalla suorituskykyyn. Tai sitten porukka on taas heivaillut oikein urakalla heti syksyn kisaputken päätyttyä. Ihmettelevät sitten tässä marraskuun alkupuolella miksi on niin vaikeaa käynnistellä uutta harjoituskautta kun pohjalla ollaan. Mutta ne on niitä valintoja.
Tämmöistä tällä kertaa.