sunnuntai 29. elokuuta 2010

Syksy saapuu

Syksy saapuu ja ulkona on kylmä. Töissä onkin vedetty jo pitkät lahkeet kehiin ja villaa ylle. Reilu viikko sitten tajusin Karjaan SM-pitkän olevan kahden viikon kuluttua. Olihan tuo kisa merkitty kalenteriini hyvissä ajoin ja sen verran koulusivistystä omaan, että numerot ymmärrän mutta silti tajusin sen olevan todella lähellä. Vierumäen leirillä pähkittiin Otepään leirin, jonne siis suunnataan viikko SM-kisan jälkeen, olevan jo kolmen viikon päässä mutta silti ajattelin ehtiväni harjoitella huolella vielä ennen SM-pitkiä. No onneksi Ponnen manageri herätti minut haaveilemasta.

Vierumäellä olin ilmeisesti vetänyt itseni niin puhki, ettei ajatus enää tosiaankaan juossut, sillä olinhan roikkunut hevosen perässä kaikki reenit. Kaiken lisäksi noissa harjoituksissa käytiin hyvin usein huoltovauhdin sijasta reilusti PK1-alueella. Tämä jos mikä on itselleni vierasta. Oli muuten upea kokemus käväistä Asikkala-Jukolan maastossa kiertämässä ankraattoreiden rataa. Maasto oli ehkä syvän etelän upeimpia! Kokemuksena ainutlaatuinen!

Epätoivoissani suuntasin Laajavuoreen Lets Run-nimiseen maastojuoksuun. Ja kuten kaikki jo tietävät hävisin mm. Kaupille. Oli varmaan jossain kahen kilsan kohdallla kun tuumasin Joensuulle, että toivottavasti ei hävitä Minnalle kovin paljoa. No jossain kutosen jälkeen nuo sanat kohtasivat todellisuuden. Mieli olisi tehnyt tuossa vauhdissa pysytellä mutta hiljalleen siitä tiputtiin puolen minsan päähän. Maalissa eroa oli Lapaseen tasan neljä minsaa. Onneksi pesupaikkalaiset olivat poissa, sillä olisin hävinnyt muuten tuhansille ihmisille.

No onneksi sentään sauvarinteessä kulkee. Nimittäin torstaina käväisin taasen Riihivuoressa vetämässä kategorian 1000+ harjoituksen. Noususummaa siis vähintään tonni. Ennätyksiä ei saanut tehdä, vaan oli jätettävä ne myöhempään. Parin tunnustelevamman vedon jälkeen alkoivat sekunnit tippua siihen malliin, että viimeisessä vedossa oli lyötävä liinat kiinni jo hyvissä ajoin välttyäkseni ennätystehtailulta. Onneksi onnistuin hiljentämään riittävästi. Voisi sanoa, että pelottaa olla näin kunnossa jo tässä vaiheessa.

Lauantain normiviimeistely kakkosryhmän kisamaastossa H35-radalla ei taaskaan lupaillut liikoja. Ainoastaan kohtuudella. Kahdesti oli kuitenkin yhdellä lipuista käytävä. Selvää on, että suunnistustekniikkaa viilataan vielä ensi viikolla paremmin tyypitetyssä maastossa. Yhtä kaikki, kohtuullisen upeat veteraanikisat ovat tulossa Jyväskylän ja Petäjäveden rajamailla viikon päästä. Enemmän täysipainoista suunnistusta. Itse en tosiaan mukaan vielä pääse, siitä NoposPekka muistutti kesken reenin. Ilmeisesti olen vielä alaikäinen.

Toivottavasti viikon päästä on kylmä ja sataa vettä.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Kolmen K:n raportti - kisat, koukut ja kanttaukset

Pielisrastit, KuUS-rastit, Paasivuoren kuntorastit, KS-AM Pitkä. Kisoja kolme, koukkuja monta, ei tosin juurikaan kisoissa, ja kanttauksia yksi. Sekä toinen ja kolmas vielä reeneissä päälle. Hyvä saldo viime viikoilta.

Siellä Pielisrasteilla kiskaisin keskimatkuurin koneeseen. Pitkänmatkan ja samalla kokonaiskilpailun voiton jätin Retku Rantalalle ja sehän otti sen. Mutta siis keskuurimatkalla olin toinen, SMartomaalle pulskan minuutin jääneenä. Suoritus oli varsin hyvä. Virheisiin ei ollut varaa, eikä niitä juuri tullutkaan. Kisan hienoimpana hetkenä toiseksi viimeiselle rastille taiturointi puhtaalla tuurilla kartan kastuttua lukukelvottomaksi. Negatiivista sanottavaa kaatuilusta. Oli sääri päiväkaupalla kipeä.

Het seuraavana viikonloppuna sitten KuUS-rastit. Sieltä plakkariin jälleen vähillä virheillä maustettu suoritus. Kulku ei kyllä reilun kolmenkympin lämmöissä häikäissyt mutta tuskin se kellään. Kesän aikana hankittu siedätyshoito hellettä vastaan näyttäisi auttaneen hieman, sillä nyt jaksaa jo keskimatkan helteessä maaliin asti. Tuossa kisassa kukistin mm. Nurmosen.

Ja sitten niihin koukkuihin. Voi pojat, että niitä tuli. Tässä pientä makupalaa:


Kuten kuvasta näkyy, niin suunnistusteknisessä tekemisessä on pieniä aukkoja. Kartan lukeminen saattaisi auttaa ko. ongelmaan.

Mutta jottei itsekehu pääsisi laantumaan, niin kesän ensimmäinen piikkipaikka kovaakin kovemmissa kuntosuunnistuksissa heilahti tilille. Melkein näytti siltä, että tukkaan tulee oikein reilusti mutta yhdennellätoista hetkellä nostin leuan rinnasta ja perseen maasta. Niillä eväillä.

Sokerina pohjalla kanttaukset. Keski-Suomen AM-pitkä kisailtiin Saarijärvellä. Pakko sanoa, yksi kesän hienoimmista kisoista! Kilpailukeskus metsän keskellä Saarijärven rauhallisilla takamailla, kartta Curtin laatutyötä, radat kohillaan ja maasto parhaasta päästä. Tunnelma oli kokolailla katossa.
Itse suoritus oli jälleen kokolailla virheetön. Pientä hapuilua ainoastaan. Tossukin kulki kohtuu hyvin aina tuntiin asti. Siihen sitten kanttasin. Salamannopeasti. On tullut nopeusharjoittelu tehtyä kunnolla. No rapsakka 9min LakaJonnelta tukkaan ja sijoitus 7. Näyttäisi vuodessa tilanne kehittyneen huolestuttavaan suuntaan, sillä sijoitus on heikentynyt ja ero mm. Jonesiin on kasvanut. Alkaa varmaan jo ikä painaa meikäläisellä. Niin ja edelleenkään en tule rankipisteitä tästäkään kisasta näkemään, siitä rankiasioissa aina niin rasistinen Suunnistusliitto pitää huolen.

Toinen kanttaus iski kun pistelin AM-kisoista kotia kohti rullilla ja väsy hiipi puseroon aikalailla kovasti. Loppumatkan pelasti lähinnä lasku Myllyjärveltä alas. Harvoin on jännittänyt niin paljon. Jossain vaiheessa nimittäin tajusin, että kurvi alhaalla on tiukempi kuin ajattelin. Vauhti oli vastavuoroisesti kovempi. Ja eihän viikonloppua voi vetää ilman kolmatta kanttausta, joten tänään edessä oli se kolmas. Harvoin sitä parin tunnin juoksun aikana nitkahtaa. Tulipahan sekin koettua.

Paremminkin on mennyt, nimittäin tiistaina käväisin kiskaisemassa Riihivuoressa sauvarinteessä uudet ennätyslukemat tiskiin. Kuudennen nousun aika tipahti kymmenisen sekuntia ja uudet ennätyslukemat ovat 4.24. Samaa rataa tippuivat muutkin nousut, joten lupaavalta näyttää noin niinkuin yhden reenin perusteella. Elämäni kunnossa siis.