sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Tähtitaivaasta aamuun

Tänä aamuna herättyäni jäin katselemaan. Katselemaan nähdäkseni kuinka tässä maailmassa uuteen aamuun herätään. Siinä hetkessä oli jotain todella kaunista.

Vuokatti on jäänyt taakse ja seuraavana odotuslistalla on Saariselän leiri ja varmaan jotakin muutakin. Toki sitä ennen avataan mm. Jyväskylässä ensilumen latu, joten lumella jauhamisesta ei kovin pitkää taukoa ole tulossa.

Leirin päivittäinen anti oli OMan ohjelmaa kevyempi mutta silti riittävä. Itse en kokenut tarvetta yrittää tuota 50h rajapyykin rikkomista. Stafun kanssa meillä olikin sitten kokolailla sama paketti, eli aika lähellä sitä mitä Lancen ohjelmassa luki.

Pikaseloste ohjelmasta:

su H 2.00, kevyt. Lisäksi tietysti matkustelut.

ma H 2.30, sisältäen tasotestin.
H 2.00, kevyt.
Iltasella vielä annettiin verinäytteitä ja pissittiin purkkiin.

ti H 2.30, 50min telineen ja erinäisten rastivälien kanssa.
H 1.41, ruskoja kerran pari kiekassa.
+ Sk 1.14, täydensi OMan urheilijaharjoituksen

ke Sr 2.44, sauvarinnettä ja Stafun alistamista, paras nousu 7.24.
Sikatesti + kp 0.30
+ H 1.35, kevyt.

to H 4.00, kevyt.
Iltalenkki 1.11, Ruokonen veti.

pe Sj-suunnistus 1.57, 5 erimittaista vetoa + verryttelyt.
H 2.08, kevyt tekniikkakontrollia (joskaan ei omaa)

la H 2.05, kevyt.
H 2.10, kevyt sisältäen Könen bongauksen ladulta.

su H 2.06, kevyt. Matkustelut kotiin.

Semmoista se. Maanantaina ystävämme ADT kävi tarkastelemassa, josko ollaan puhtaita. Kolmisen viikkoa aikaa odotella mitä tulee. Sauvarinteessä kulki ainakin paremmin kuin Stafulla. Sikatestissä ansaitsin Keskinarkauksen manttelinperijän, eli eniten testissä fuskaavan tittelin. No ei siinä neljääsataakuutta pistettä oppikirjamaisen puhtailla suoritteilla vedetäkään. No tälle viikolle saatiin kuitenkin tunneissa se kolmenkympin rajapyykki rikottua. Helposti.

Lauantai-iltana havaitsin tutun hahmon ladulla kun Köne hiihti vastaan. No olihan hän tuossa jo vieraillut leireilevien keskuudessa aiemminkin mutta nyt ladulla oltiin pyytämättä. Pari kiekkaa siinä täytyi pihalla vielä sitkistellä tuon kunniaksi. Ylläksellä tavataan!

Siinäpä tuo urheilullinen anti.

Tällä kertaa vastaus oli kyllä. Sitä kannatti odottaa. Laitan sitten tuon Saariselän leirin odotuslistalle ja heitän siihen vielä ne tähtitaivaat ja intensiivikurssit mukaan. Kolmisen viikkoa täytyy odottaa ja sitkistellä. Jos sen kestän, kestän mitä vaan.

torstai 7. lokakuuta 2010

Mustia pisteitä

Nyt pureudutaan ihan pikaisesti tämän hetken kuntoon ennen kauden ensimmäistä (tykki)lumille suuntaava leiriä. Siis Vuokatin leiriä, joka alkaa tuossa sunnuntaina.

PV:n partion ja Joensuun reissun jälkeen ohjelmassa on ollut hieman kevyempi jakso noin niinkuin määrällisesti. Tehojakin on ollut ohjelmassa vain pari/viikko ja sama ralli jatkuu kuluvan viikon loppuun asti. Vuokatissa tehottaminen aloitetaan vasta ensi viikolla ja niitä vedetään säästellen. Onhan tässä kevääseen vielä aikaa. Harjoituksellisesti on jatkettu täysin talvea palvelevin harjoituksin, jos kohta lajinomaisuus onkin jo nostettu kissan tapaan pöydälle.

Sauvarinteessä olen vieraillut kahdesti kuluneiden päivien aikana ja kiskonut siihen vielä yhden sj-suunnistuksen kaupan päälle. Lisäksi iskuryhmämme on rullahiihtäen pistellyt tulevaa valtatietä illan hämyssä ja käynyt putkessakin. Parisprintti on jälleen asetettu tähtäimeen!

Riihivuoressa jäi ennätykset tekemättä mutta kokonaisuutena arvioisin menon olleen siellä viime viikolla kohtuullisen hyvää. Tämän viikon sauvarinteen kiskaisin eilen Sarvivuoressa legendaarisessa Öljymäessä, nousussa joka ei koskaan petä saati sitten armahda. Uudistetulla reitillä en muistaakseni ole aiemmin sauvarinnettä vetänyt, joten neitsytmatkalla oltiin. Alkuperäisellä, kokonaiset 50m pidemmällä, reitillä olin aina juosten selvästi nopeampi. Tuolloin aikaeroa sauvarinnenousuihin mitattiin suurinpiirtein 20sek/nousu. Eilen kaikki oli toisin.

Ohjelmaan kirjattiin hieman ennen lähtöä kahdeksasta kymmeneen nousuun. Yleensä tämä meinaa sitä, että kahdeksannen nousun jälkeen en enää kykene jatkamaan. Niin ajattelin nytkin. Iloisin mielin lähdin siis matkaan kohti tajunnan sumentavaa koettelemusta. Alkuverryttelyn aikana törmäsin Muuramen yläasteen aikaiseen liikunnanopettajaani Käyhköön ja tervehdin kuten yleensäkin. Muistelin törmänneeni häneen aiemminkin Öljymäen nurkilla.
Näin vanhemmiten olen sen verran viisastunut, että harjoituksissa pyrin alkuvauhdin kanssa jopa pelaamaan varman päälle, jolloin harjoitukset saattaa kyetä vetämään läpi. Niin se oli tälläkin kertaa. Ensimmäisessä nousussa kello pysähtyi aikaan 2.29, joka oli ainoastaan sekunnin tavoiteaikaa parempi. Kolmannella vedolla mopo karkaa sitten jo käsistä ja 2.24 on tosiasia. Todellisuuden tunnustaminen on lähellä jo seuraavassa vedossa, ajattelen että tähän se päättyy. Mutta vedenjakajan, eli viidennen vedon jälkeen meno tuntuukin vain paranevan, kun yleensä tuossa vaiheessa seinä alkaa olemaan jo naamassa kiinni. Kahdeksannessa vedossa on jo laitettava kaikki likoon. Kellossa lukeva 2.22 tuntuu hyvältä, varsinkin verrattaessa kesän juosten vedettyihin 2.18-noteerauksiin. Yhdeksännessä vedossa maailma näyttää jo mustalta mutta jatkan silti. Kymmenes veto tuottaa samaisen 2.22-ajan, johon mustien pisteiden keskeltä olen jollain kierolla tavalla jopa tyytyväinen.

Elämäni kunnossa siis jälleen. Mutta kuten arvata saattaa, täytyy tuloksiin suhtautua suurella epäilyksellä. Kellomies saattaa aina olla jonkinverran puolueellinen ja kymmenykset kääntyä mihin päin vaan. Myöskään minkäänlaista todellista vertailupohjaa ajoilla tai suoritteilla ei ole. Harjoitustuloksista yltiöpositiivisia signaaleja etsivänä ikuisena huippukunnon putkahtamiseen uskovana urheilijana minulla on tapana uskotella itselleni, ja ehkä samalla myös muille, olevani edes jonkimoisessa kunnossa, vaikka monttua olisikin kaivettu jo kuukausia. Tästäkin huolimatta sanon olevani selvästi paremmassa kunnossa kuin viime vuonna tähän aikaan. Sellaisessa kunnossa joka riittää.

Jepjep. Se olis Vuokattia sitten sunnuntaina. Tähdet ja kaikki. Sitä odotan kuin kuuta nousevaa. Olen odottanut jo viikkoja.