keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Piirinmestaruushiihdot 15km V

Kun nyt oikein vauhtiin päästiin niin annetaan soittaa niin stanasti.
Elikkäs sunnuntaiksi matkustelin Jyväskylää kohti pm-hiihtoihin. Lauantaina kävin Imatralla hisusprinteissä mutta siitä en jaksa edes kertoa mitään. Olin niin huono. Ei ollut nälkää suunnistaa ja suksi kulki liian lujaa keskittymiseen verrattuna.
Mutta sunnuntaina oli siis ohjelmassa piirinmestaruus 15km vapaalla. Mukana oli kovia nimiä kuten Anssi Pentsinen, Matti Aalto, Jari Kuhno ja Tuomas Juuti. Vain muutamia mainitakseni. Starttilistan miehistä tais neljällä olla maailman cupin startteja takana. Taso oli siis kohtuullinen.
Itse kisaan valmistautuminen sujui muuten ihan hyvin mutta voitelun kanssa oli pientä onkelmaa. Keli kun sattui olemaan reilusti pakkasella yöllä ja aamullakin vielä liki kymppiä. Aamulla menin sitten voitelemaan kisakapuloitani ja huomasin parhaiten keliin sopivan purupurkin hukkuneen jonnekin. Eli siis jos joku on löytänyt ylimääräisen ja vähän käytetyn Rexin 820-pulveripurkin, niin sen voi toimittaa mulle. No oli sitten vedettävä jollain muulla ja toivottava Huhtasuon kelin olevan sille sopivaa. Näillä siis mentiin.

Kisapaikalla verryttelemään. Suksien testauksen jätin aivan viime tinkaan. Tai ei se testausta ollut, kun laitoin vain -10 parin kuntoon, sillä tiesin sen toimivan väkisin. Verryttelyt jäi vähän turhan lyhyeen, alle puoleen tuntiin, mutta toivoin sen riittävän. Suurkisojen tuntua oli ilmassa kun suksetkin merkattiin oikein leimasimella!

Lopulta se koitti. Starttihetki. Normaaliin tapaan täysillä liikenteeseen. Luotin siihen, että jaksan tykittää seiskaan asti ja sitten voin hypätä Aallon peesiin nautiskelemaan alamäistä ja sipata 12km kohdalla. Tummanakin jaksaisin sitten lopun helpon osuuden. Ja ottaisin mitalin, kun Pentsinen ja Aalto olis ylivoimaisia. Niinpä niin. Ensimmäinen puolikilometrinen nousu olikin kevyt ja alamäessä sain nautiskella hyvästä luistosta. Suksi siis toimi. Toinenkin kilometri oli varsin nousuvoittoinen ja mäen päällä oltiinkin sitten jo hapoilla. Iskin siis vain hyvää vauhtia koneeseen ja tasaiselle osuudelle. Kilometrit taittuivat mutta puoli minuuttia eteen lähteneen Kuhnon selkää en nähnyt. Stadionille laskiessa tuli Kuhno vastaan. Totesin jääneeni hieman. Toinen kierros käynnistyi jälleen nousulla ja Aallon laskiessa vastaan totesin vauhtini olleen hyvää. Sitten iskikin se tahmeus. Olin liian tyytyväinen alkuvauhtiini ja annoin hyvän olon tunteen ottaa vallan siitä pahasta olosta, jota koko kisa on pystyttävä kestämään. Seitsemännen kilometrin vesitornin nousu ei lähtenytkään nousemaan kovin kevyesti ja totesin kisasta tulevan suhteellisen kovan. Reilussa seiskassa sitten Aalto iski ohi. Kilsan pysyin mukana. Stadionille laskiessa olin jäänyt aivan pikkuisen. Menetin laskussa muutamia sekunteja huonolla ajolinjalla, sillä baana luisti latua paremmin. Uskoin silti vielä parempaan tulevaan.
Kolmas kierros alkoi erittäin tahmealla nousulla. Reisi ei vaan heilunut. Keuruun eläimen selkä karkasi. Kahteentoista kilometriin noustessa vesitornin mäki ei kuitenkaan rankaissut niin kovasti kuin pelkäsin. Miehessä riitti vielä hieman virtaa. Aivan maksimaalista tuskaa en kuitenkaan pystynyt enää kestämään. Tasaisemman välipätkän alkaessa pyrin säilyttämään hyvän matkavauhdin. Homma tuntui olevan hyvin hanskassa mutta pelkäsin Pentsisen lähestyvän. Juuri ennen 14 kilometrin taulua sitten se tapahtui. Anssi meni ohi. Totesin hävinneeni kolme minuuttia tämän talven SM-kutoselle. Rimpuilin mukaan. En pystynyt. Onneksi lasku pelasti ja samalla myös maali. Maaliin sujuttelin hieman yli 38min ajalla. Totesin Anssin voittaneen ylivoimaisesti. Mitalia ei sitten tullutkaan. Eikä olis tullut Aallon peesissäkään.

Tuloksia katsellessa sijoitus näyttää pahalta mutta aika ei. Ero kärkeen on myös siedettävällä tasolla. Ainakin kaltaiselleni kansallisen keskitason miehelle. Siis hiihtosuunnistuksessa. Positiivisena asiana näen myös sen, että päädyin Keski-Suomen Hiihdon etusivulle oikein komeaan kuvaan! Se onkin tuossa alhaalla. Nyt sitten viritellään konetta parin määrävoittoisen perusviikon kautta kohti kevään tärkeitä startteja SM-kisoissa, kansallisissa ja Lapin Lumirasteilla. Ajattelin olla tikissä. Ohjelmassa saattaa olla Alajärven kansallisia, varmuudella Jämsän kansalliset ja SM-kisat sekä Lumirastit. Luultavasti vielä joku hiihtokisakin. Eli semmosta tällä kertaa.


(Kuva: Arto Hyytiäinen)

tiistai 17. helmikuuta 2009

Jämin S/M-raportti

Vihdoinkin se on täällä. Nimittäin Jämin kisaraportti!
Jämin lumitilannetta pelkäsin kauhulla ennen kisoja. Ja kisojen aikana. Pakkohan se on sanoa, että ei se nyt ihan kauhean hyvä ollut mutta onneksi Jämin hyväpohjaiset kankaat antoivat edes pieniä toiveita/mahdollisuuksia siedettävien kisojen järjestämiseen. Isojen luistelu-urien kunto tosin oli suoraan sanoen surkea, sillä jos lumi baanoilla on hiekan ja muun maa-aineksen pintaan nousun myötä melko rusehtavaa, niin tietäähän sen mitä se suksille tekee ja kuinka hyvä niillä on hiihtää, kun suksi nappailee kiinni koko ajan. Ja jos nyt joku valopää siellä sanoo, että hisussa se pitää ymmärtää/kestää niin vituiks menee! Näin ei saa olla. Olosuhteiden on oltava ainakin niin hyvät, että hiihtokisat voitaisiin järjestää. Nyt oltiin vähän kintahalla. Mutta baanojen kunto ei liene järjestäjän syytä vaan enemmänkin Jämin latujen hoitajien! Mutta voin kuitenkin todeta, että olosuhteet olivat mielestäni riittävät kisojen pitämiseen. Parempaakin toki olisi voinut olla mutta näilläkin selvittiin.

Ohjelmassa oli siis Hiihtosuunnistuksen SM-pitkä. Kauden pääkisa, tai ainakin yksi niistä.
Valmistautumiseni koostui PM-kisoista ja väliin jäävästä viikon jaksosta, joka sisälsi pari päivää matkustusta ja yhdet mäkivedot. Keskiviikon vetoloisissa totesin jalkojeni toimimattomuuden ja lopetin homman kesken. Uskoin silti parempaan huomiseen. Perjantaina olo olikin jo liki kohtalainen. Alkuverryttelyssä päätin laittaa kartanavihtopaikalle toisen suksiparin, jonka ottaisin sitten toiselle lenkille käytöön. Kahden parin taktiikalla siis olin liikkeellä. Kisa käytiin kolmena lenkkinä, joista viimeinen tulisi olemaan lyhin. Starttipaikkakin tuntui suosivan, sillä Stafu iskisi kaksi minuuttia perään ja kisa tulisi olemaan putkea. Taisin ennakkoon arvella vetäväni alle 1.50h ja hieman epäilinkin ratamestari Pohjosen sanoja siitä, että tuo aika tulisi olemaan todella kova aika...

K-1 Aukea golf-kenttäalue oli hieman erilaista, sillä uuden lumen peittämälle tampatulle alueelle oli muodostunut muutama kulku-ura ja niillä mentiin. Pienen oion tein ykköselle. Kohtuu hyvä aloitus.
1-2 Reitinvalintaa tarjottiin. Päädyin lopulta kiertämään isoa baanaa oikaisemalla kulman alussa tasuriuraa ja harjulta alas oikoa pitkin. Oiko oli valmiina, niinkuin pitikin. Hieman turhaa aikatappiota kyllä tuli. Vauhti ei siis riittänyt. Huomasin luistelubaanojen olevan melko pehmeitä.
2-3 Oikoa rastilta. Ei muuta sanottavaa.
3-4 Reitinvalintaa jälleen. Alussa meinasin toki kurvata väärään suuntaan ja jouduinkin kääntämään sukset ympäri. Harjulta alas mennessä missasin oion. yllätys olikin suuri kun Stafu ohitti meikäläisen jo ennen rastia. Parikymmentä minuuttia vasta takana. Stana. Virhettä puolisen minuuttia.
4-5 Peesissä. Tai hieman kyllä tipuin. Tiellä oli hiekkaa. Kivihiontaa tarjottiin.
5-6 Stafu karkas nousussa. Pyrin maksimoimaan baana käytön. Taas liikaa tappiota. Mäki ei noussut riitävällä teholla.
6-7 Aukealla oikomalla.
7-8 Otin kierron baanaa. Ja vedin lopussa ohi. Koukkua siis. valintakin oli ehkä hitaampi. Virhettä jälleen puolisen minsaa.
8-9 Selvisin.
Kartanvaihto. Vaihdoin siis suksetkin. Joku saatanan turilas oli lyönyt suksipussinsa käytännössä mun suksien päälle. Kyllä vitutti, kun olin asetellut kapulat hyvin valmiiksi vaihtoa varten!

KV-10 Ihan kohtuudella vedin. Lopussa muistaakseni oikaisin karttaan piirretyllä tavalla.
10-11 Otin baanaa alle. Ja lopussa oikoa. Tosin sitä väärää, eli menin hieman sivuun.
11-12 Nyt sitä suorempaa oikoa.
12-13 Varmaan turhaa ässää baanalla, kun en mennytkään lopulta kentälle vaikka sitä ensin suunnittelinkin.
13-14 Oikoa.
14-15 Aika tuttuja uria. Lopussa erehdyin laskemaan käyrän liian alas.
15-16 Otin sitten huonon valinnan. Punakynä on laulanut kartalle parempaa viivaa. Puoli minuuttia takkiin.
16-17 Samaa rataa taas. Huono valinta. Taas ainakin puoli minsaa takkiin. Luulin toki vetäneeni ihan hyvin.
17-18 Juomarasti. Vedin sopat naamariin.
18-19 Taisin oikoa aika paljon.
19-20 Oikaisin ny sitten ylöspäin. otin jopa sukset pois. Kovempaa olis pitäny vetää.
20-21 Takkiin tuli aika paljon. Oon varmaan huono oikomaan alamäkeen.
21-22 Kiersin. Pelkäsin hieman, että joku olis puhkonut suon yli. Ei ollut ja tuskin olis kannattanutkaan. Rinteessä taas tuttua oikoa.
22-23 Mietin reitinvalintaa aivan turhaan. Lopulta maksimoin taas ison uran käytön. Nyt osasin rastille ongelmitta. Eli huomasin ajoissa olevani mäen päällä.
23-24. Kartanvaihtoa kohti.
Kartanvaihto. Joku huutelee, että pitäis alkaa lyömään.

KV-25 Tällä kertaa baana pitkin. Lopussa oikoa pitkin.
25-26 Suoraan.
26-27 Jälleen suoraan.
27-28 Alussa kiersin turhaan baanalle. Mäen yli menin juosten, koska ura oli sanoisinko suhteellisen hiekkainen. Hyvästä väliajasta ilmeisesti parinkymmenen sekunnin virhe.
28-29 En ainakaan ryssinyt.
29-30 Jälleen tuttua baana mäen yli.
30-M Yritin vissiin lyödä. En ihan onnistunut.

Jeps. Virhettä tuli ainakin parisen minsaa. Joku taitopäällikkö varmaan löytää enemmänkin sanottavaa tuosta viivasta. Ja väliajat kertoo tappiosta aina lahjomatta. Plakkariin heilahti 15.tila. Eihän se aivan sitä ole, mitä haettiin mutta on se kuitenkin paras sijoitus SM-pitkältä meikäläisen pääsarjan vuosina. Ei tuolla toki kuuhun mennä mutten harkitse lopettamistakaan tuon takia. Väliajoista näkee taas sen, että loppulenkki tuli ihan hyvin, vaikka se kova lyöminen tuntuikin jäävän puuttumaan. Huono pätkä tuolla tunnin kohdalla verotti loppuaikaa hiukan liikaa. Toki se Stafun kelkasta tippuminen verotti sitä aika paljon enemmän mutta tuossa vaiheessa ei vaan pystyny. Suksi ei luistanut. Olin heikko.
Ja se Pohjonen oli muuten sittenkin oikeessa.

Tarkemmin kun analysoi syitä hiukan varovaiseen vauhtiin, niin ehkä takaraivossa painoi PM-kisojen sippaaminen pitkällä matkalla. Syynä saattoi myös olla puutteellinen harjoittelu pitkää matkaa ajatellen. Talvella väliin jääneet pitkät VK-setit olisivat luultavasti tuoneet varmuutta hyvään matkavauhtiin ja ajoittaiseen kovemman lyönnin kestämiseen. Myönnän keskittyneeni hieman liikaakin lyhyisiin koviin vetoihin mutta jos ne maksaa sitten ittensä takaisin noilla lyhemmillä matkoilla.
Kartat on sitten kaikki tuossa alla kun ne tuli sinne laitettua.
Ja nyt varmaan jo toisella kerralla saan ne ihan kunnolla näkyviin.



Päätän matkakertomuksen tähän. Huomenna odottaakin jo sitten tarinoinnit pm-hiihdoista. Ja 3*3,3km maukkareeni.





tiistai 3. helmikuuta 2009

PM-kisoissa

Jeps PM-kisat on nyt sitten käyty. Menestys ei kaikilta osin vastannut odotuksia. Joiltain osin onneksi kumminkin.
Matkanteko alkoi jo torstaina ajelulla Pelloon. Puutuneita perslihaksia verryteltiin muutamalla kierroksella Ritiksellä Empun kanssa. Ritis-neitsyys on siis menetetty. Sanoisin reitin olevan haasteellinen jopa Sarvivuoren kasvatille.
Perjantaina ohjelmassa oli puolivahingossa vetoja. Kulkupolitiikkani oli sen verran heikkoa ja poikain verryttelyt sen verran lyhyitä, että tyydyin kolmeen 2km vetoon. OMa työsti täydet viisi. Ensimmäiset kaksi jaksoin pysytellä edellä mutta viimeisessä ei veturin kantoja näkynyt kuin starttipaikalla. Tikki oli kuulemma löytymässä. Itse totesin jalkojeni toimimattomuuden.

Lauantaina ajelua ja kevyt iltalenkki Sundsvallissa Ruotsin mestaruuskisojen baanoilla. Taisi siinä yksi laskettelurinnekin tulla kivuttua. Sunnuntaina lisää ajoa ja kevyt juoksu Orsassa, Viborgissa. Taidettiin olla aika kaukana majoittumassa...

Maanantaina model event ja kevyt hiihto. Tässä vaiheessa oli jo selvää, ettei tämä tarina päättyisi hyvin.

Tiistaina oli sitten aika avata PM-kisat. Sprintti olikin sitten ensimmäinen hiihtosuunnistuskilpailuni ulkomailla. Alku lähtikin kohtuudella liikkeelle mutta väliajat paljastavat kulun olevan heikkoa. Loppusuoralta paras rastivälisijoitus. Yksi isohko virhe sattui matkaan ja tulos jäi todella heikoksi. Lopullinen sijaluku 31. Saattoihan toki lähtöpaikallakin hieman hävitä mutta myönnän olleeni huono!

Keskiviikko ja pitkä matka. Aamulla tunnustelin korkeita sykkeitäni mutta päätin laittaa sen kisajännityksen piikkiiin. Kisoihin siis! Vauhti tunnusti kohtalaiselta alussa ja pyrin pitämään suorituksen hallinnassa. Pientä virhettä tuli ensimmäisellä lenkillä mutta kokonaisuutena aivan siedettävää. Toinen lenkki sujui ehkä hieman paremmin mutta aloin epäillä jo jaksamistani, koska olo ei missään nimessä ollut kovinkaan vahva. Korkeintaan kohtalainen. Ja mikä pahinta, hiihto oli koko ajan aika kintahalla. Herkkydestä menossa ei ollut tietoakaan, vaan runnomalla mentiin. Kartanvaihdossa Lance valoi hetkeksi uskoa menooni tarjoamalla juomaa. Kolmannella lenkillä karu totuus alkoi kuitenkin paljastua, sillä reitinvalintojen tekeminen muuttui heti vaikeaksi. Kartanluku tökki ja jalat painoivat. Viimeisen lenkin puolivälissä alkoi olla selvää, että ero kärkeen tulee kasvamaan aika rajusti. Loppumatkalla hurjasti hiihtänyt Emppu ajoi meikäläisen kiinni ja totesin etten pysy mukana potkuakaan. Loppumatkalla lähinnä rämmin eteenpäin. Taisin ottaa Empulta pataan nelisen minsaa reilulla kolmosella. Loppujen lopuksi vääntäydyin sijalle 29. Olin pettynyt. Hoube tummui kuitenkin pahemmin. Onneksi mies palasi kisapaikalle huutelemaan jo perjantaina.

Välipäivänä vedettiin Vasaloppet. Ainakin melkein. Loppusuoralle ei päästy kun sitä ei oltu vielä lumetettu.

Perjantaina vuorossa oli keskimatka. Pelonsekaisin tuntein sitä aamusella puruja suksen pohjiin leviteltiin, sillä keskiviikon tummuminen painoi takaraivoa. Päätin silti ladata kaikkeni jo lähtökiidytykseen. Ykkösellä olinkin neljäntenä. Siitä sitten pientä alamäkeä koko ajan. Pieniä virheitä tuli jonnin verran mutta kokonaisuutena viikon tähän asti paras suoritus ja sijoitus. Olkoonkin, ettei tämä ollut PM-kisa. Samat jampat oli kuitenkin viivalla. Ei tälläkään taaskaan kuuhun menty mutta hyvää kansallista keskitasoa kuitenkin. Loppusija 19.

Lauantaina oli viimeisenä kiusauksena viesti. Sain paikan Suomen 4-joukkueen alituksesta. Olin siis pärjännyt hyvin viikon aiemmissa karkeloissa. Ankkuriksi lainattiin Martin Hederskog Ruotsista. Lähtöpaikka meille kansallisen ryhmän miehille oli suosiollisesti parisenkymmentä tyhjää metriä maajoukkueiden perään. Kis-kis Kiiskinen nousi silti rinnaltani tuohon kärkiryhmään. Ykköselle mennessä painelin muiden kotimaisten kolegojen tapaan pikkuvirheen väärälle luistelu-uralle. Siitäkin huolimatta oli pieni järkytys, ettei ykkösellä näkynyt kuin yksi Liettuan kaveri. Ohitin sen sitten. Seuraavan kerran näin miehiä vitosella kärjen tullessa vastaan. Tunnustelin kulkupuolen olevan kuitenkin viikon parasta tähän mennessä. Lopussa sitten pienellä maksimaalisella välikirillä sain Norjan kakkosen kiinni ja pääsin jopa ohikin. Vaihdossa olin siis 8. Keissi jatkoi samalla sijalla mutta lainamiehemme joutui antamaan pari sijaa periksi. Viestin loppusija oli 10. Sanoisin viestikarkeloiden sujuneen osaltani kohtalaisen hyvin. Väliaikojen perusteella olin 13. nopein mies viestissä. Petäjäveden Petäjäisten värit aiheuttivat siis jälleen hämmennystä ja kauhua kansaivälisillä kilpakentillä!

Sunnutaina paluumatka. Samoin maanantaina. Auton penkit tulivat tutuiksi takamukselle.

Reissun kokonaisarvio jäi tiukkojen yhteenlaskujen jälkeen kuitenkin plussan puolelle. Suoritukset olivat teknisesti ihan kohtuu hyviä, ainakin jos vertaa niitä viimeaikaisiin taisteluihini kotimaan kamaralla. Sijoituksellisesti odotin parempaa, samoin kulku oli alkuun heikkoa. Hyvin mennyt loppuviikko kuitenkin pelasti paljon. Olosuhteet hiihtosuunnistuksen olivat loistavat, varsinkin kun lunta oli yli puoli metriä! Niistä määristä täällä meillä vaan unelmoidaan... Pohjoisessa toki luntakin riittää. Onneksi on nuo Lapin lumirastit!
Nuorten kisoista on pakko mainita OMan ylivoima! Neljä laikkaa alhaalla, viimeisen tippumista odotellaan... Ja poikien viestivoitto tyttöjen hopeaa unohtamatta ovat iso sulka Houben hatussa!

Lopuksi vielä iso kiitos mukana olleelle Ponnen väelle eli Tankalle ja OMalle sekä etenkin Makelle ja Empulle. Reissu oli itselleni unohtumaton kokemus! Voiteluolosuhteista huolimatta!
Ja vielä kerran onnittelut mestarille ja hänen tukijoukoilleen! Pohjoinen jatkaa puhaltamistaan!