tiistai 3. helmikuuta 2009

PM-kisoissa

Jeps PM-kisat on nyt sitten käyty. Menestys ei kaikilta osin vastannut odotuksia. Joiltain osin onneksi kumminkin.
Matkanteko alkoi jo torstaina ajelulla Pelloon. Puutuneita perslihaksia verryteltiin muutamalla kierroksella Ritiksellä Empun kanssa. Ritis-neitsyys on siis menetetty. Sanoisin reitin olevan haasteellinen jopa Sarvivuoren kasvatille.
Perjantaina ohjelmassa oli puolivahingossa vetoja. Kulkupolitiikkani oli sen verran heikkoa ja poikain verryttelyt sen verran lyhyitä, että tyydyin kolmeen 2km vetoon. OMa työsti täydet viisi. Ensimmäiset kaksi jaksoin pysytellä edellä mutta viimeisessä ei veturin kantoja näkynyt kuin starttipaikalla. Tikki oli kuulemma löytymässä. Itse totesin jalkojeni toimimattomuuden.

Lauantaina ajelua ja kevyt iltalenkki Sundsvallissa Ruotsin mestaruuskisojen baanoilla. Taisi siinä yksi laskettelurinnekin tulla kivuttua. Sunnuntaina lisää ajoa ja kevyt juoksu Orsassa, Viborgissa. Taidettiin olla aika kaukana majoittumassa...

Maanantaina model event ja kevyt hiihto. Tässä vaiheessa oli jo selvää, ettei tämä tarina päättyisi hyvin.

Tiistaina oli sitten aika avata PM-kisat. Sprintti olikin sitten ensimmäinen hiihtosuunnistuskilpailuni ulkomailla. Alku lähtikin kohtuudella liikkeelle mutta väliajat paljastavat kulun olevan heikkoa. Loppusuoralta paras rastivälisijoitus. Yksi isohko virhe sattui matkaan ja tulos jäi todella heikoksi. Lopullinen sijaluku 31. Saattoihan toki lähtöpaikallakin hieman hävitä mutta myönnän olleeni huono!

Keskiviikko ja pitkä matka. Aamulla tunnustelin korkeita sykkeitäni mutta päätin laittaa sen kisajännityksen piikkiiin. Kisoihin siis! Vauhti tunnusti kohtalaiselta alussa ja pyrin pitämään suorituksen hallinnassa. Pientä virhettä tuli ensimmäisellä lenkillä mutta kokonaisuutena aivan siedettävää. Toinen lenkki sujui ehkä hieman paremmin mutta aloin epäillä jo jaksamistani, koska olo ei missään nimessä ollut kovinkaan vahva. Korkeintaan kohtalainen. Ja mikä pahinta, hiihto oli koko ajan aika kintahalla. Herkkydestä menossa ei ollut tietoakaan, vaan runnomalla mentiin. Kartanvaihdossa Lance valoi hetkeksi uskoa menooni tarjoamalla juomaa. Kolmannella lenkillä karu totuus alkoi kuitenkin paljastua, sillä reitinvalintojen tekeminen muuttui heti vaikeaksi. Kartanluku tökki ja jalat painoivat. Viimeisen lenkin puolivälissä alkoi olla selvää, että ero kärkeen tulee kasvamaan aika rajusti. Loppumatkalla hurjasti hiihtänyt Emppu ajoi meikäläisen kiinni ja totesin etten pysy mukana potkuakaan. Loppumatkalla lähinnä rämmin eteenpäin. Taisin ottaa Empulta pataan nelisen minsaa reilulla kolmosella. Loppujen lopuksi vääntäydyin sijalle 29. Olin pettynyt. Hoube tummui kuitenkin pahemmin. Onneksi mies palasi kisapaikalle huutelemaan jo perjantaina.

Välipäivänä vedettiin Vasaloppet. Ainakin melkein. Loppusuoralle ei päästy kun sitä ei oltu vielä lumetettu.

Perjantaina vuorossa oli keskimatka. Pelonsekaisin tuntein sitä aamusella puruja suksen pohjiin leviteltiin, sillä keskiviikon tummuminen painoi takaraivoa. Päätin silti ladata kaikkeni jo lähtökiidytykseen. Ykkösellä olinkin neljäntenä. Siitä sitten pientä alamäkeä koko ajan. Pieniä virheitä tuli jonnin verran mutta kokonaisuutena viikon tähän asti paras suoritus ja sijoitus. Olkoonkin, ettei tämä ollut PM-kisa. Samat jampat oli kuitenkin viivalla. Ei tälläkään taaskaan kuuhun menty mutta hyvää kansallista keskitasoa kuitenkin. Loppusija 19.

Lauantaina oli viimeisenä kiusauksena viesti. Sain paikan Suomen 4-joukkueen alituksesta. Olin siis pärjännyt hyvin viikon aiemmissa karkeloissa. Ankkuriksi lainattiin Martin Hederskog Ruotsista. Lähtöpaikka meille kansallisen ryhmän miehille oli suosiollisesti parisenkymmentä tyhjää metriä maajoukkueiden perään. Kis-kis Kiiskinen nousi silti rinnaltani tuohon kärkiryhmään. Ykköselle mennessä painelin muiden kotimaisten kolegojen tapaan pikkuvirheen väärälle luistelu-uralle. Siitäkin huolimatta oli pieni järkytys, ettei ykkösellä näkynyt kuin yksi Liettuan kaveri. Ohitin sen sitten. Seuraavan kerran näin miehiä vitosella kärjen tullessa vastaan. Tunnustelin kulkupuolen olevan kuitenkin viikon parasta tähän mennessä. Lopussa sitten pienellä maksimaalisella välikirillä sain Norjan kakkosen kiinni ja pääsin jopa ohikin. Vaihdossa olin siis 8. Keissi jatkoi samalla sijalla mutta lainamiehemme joutui antamaan pari sijaa periksi. Viestin loppusija oli 10. Sanoisin viestikarkeloiden sujuneen osaltani kohtalaisen hyvin. Väliaikojen perusteella olin 13. nopein mies viestissä. Petäjäveden Petäjäisten värit aiheuttivat siis jälleen hämmennystä ja kauhua kansaivälisillä kilpakentillä!

Sunnutaina paluumatka. Samoin maanantaina. Auton penkit tulivat tutuiksi takamukselle.

Reissun kokonaisarvio jäi tiukkojen yhteenlaskujen jälkeen kuitenkin plussan puolelle. Suoritukset olivat teknisesti ihan kohtuu hyviä, ainakin jos vertaa niitä viimeaikaisiin taisteluihini kotimaan kamaralla. Sijoituksellisesti odotin parempaa, samoin kulku oli alkuun heikkoa. Hyvin mennyt loppuviikko kuitenkin pelasti paljon. Olosuhteet hiihtosuunnistuksen olivat loistavat, varsinkin kun lunta oli yli puoli metriä! Niistä määristä täällä meillä vaan unelmoidaan... Pohjoisessa toki luntakin riittää. Onneksi on nuo Lapin lumirastit!
Nuorten kisoista on pakko mainita OMan ylivoima! Neljä laikkaa alhaalla, viimeisen tippumista odotellaan... Ja poikien viestivoitto tyttöjen hopeaa unohtamatta ovat iso sulka Houben hatussa!

Lopuksi vielä iso kiitos mukana olleelle Ponnen väelle eli Tankalle ja OMalle sekä etenkin Makelle ja Empulle. Reissu oli itselleni unohtumaton kokemus! Voiteluolosuhteista huolimatta!
Ja vielä kerran onnittelut mestarille ja hänen tukijoukoilleen! Pohjoinen jatkaa puhaltamistaan!

Ei kommentteja: