maanantai 23. maaliskuuta 2009

SM-keskimatkan kootut selitykset

SM-keskimatka kisailtiin tuossa reilu viikko sitten. Oon keräilly itteeni tässä siitä asti, joten vasta nyt kerrotaan kootut selitykset siitä miksi menestystä ei tullut kovinkaan isosti.
Aikaisempina vuosina tilanne on ollut sellainen, että yleensä oon ryssiny tuon keskimatkan kisan aika selkeesti. Viime vuosina on tosin voinu aina myös selitellä sillä, että nuo suksenraiskauskisat ei sovi mulle. Kovaa arvostelua esitin tänäkin vuonna maalissa mutta nyt oon jo hieman muuttanut mielipidettäni positiivisempaan suuntaan.

Lunta oli tänä vuonna kotuudella. Enempikin olis saanut olla mutta pariin viimevuoteen verrattuna oli jopa hurjasti. Urasto oli kohtuullisessa kunnossa, joskin paikoin maita oli näkyvissä jopa kohtuullisen paljon. Saattoi siellä joku suksiaan pilatakin. Itse säästyin pahimmilta. Radat taasen oli kohtuu runsaalla rastimäärällä varustettuja. Voisi jopa sanoa niitä olleen liikaa keskimatkan kilpailuun, jonka tulisi olla hiukka muuta kuin näpertelyä. Myös todella pienellä alueella olleet perhoset aiheuttivat hieman päänvaivaa kartanluvussa, sillä viivoja sinkoili joka suuntaan ja melkolailla sekaisin. Valitettavasti kilpailun TA oli vielä vaatinut lisäämään perhosten jälkeisen loppulenkin alkuun perhosten sisään menevän lisämutkan lisäten rastien määrää muutamalla ja pilaamalla samalla alkuperäisen pidemmän välin radasta. Valvojalla ei ilmeisesti ollut ratoihin sen enempää varaa puuttua, vaan tuo päätäntävalta oli TA:lla. Tiiä sitten onko tuo ihan oikein. No kohtuu hyvät radat oli Virkki meille tehnyt.

Itse kisa sujui kohtuudella. Tein toki aika selkeitä virheitä, joskin alkuun valittelemani iso, yli minuutin virhe vaikutti sittenkin olevan vain puolen minuutin luokkaa. Virheitä kertyi kokonaisuudessaan varmaan lähemmäksi kahta minuuttia. Ei sillä nyt kuuhun mennä. Lisäksi taisin ottaa aikalailla sujuvuudessa takkiin. Näillä eväillä huippusijoitukset olivat mahdottomia saavuttaa. En tällä kertaa kirjoittele sen enempää itse kisan sujumisesta ja karttakin saa jäädä puuttumaan. Sen näkee vaikka reittihärvelistä. Tervemenoa katsomaan. Sijoituksellisesti keskimatka tarjosi kuitenkin kohtalaisen 14.tilan. Kaltaiselleni kansallisen keskitason miehelle se on aivan kohtuullinen, parempaa toki tavoittelin. Sen verran taidan vielä mainita, että jäin häpeärajan alle, kun hävisin Jolelle 22 sekkaa. Tähänastisista SM-keskimatkoista muuten kirkkaasti paras sijoitus. Ja taisi olla tuo suorituskin parasta, mitä olen esittänyt.

Viikonloppuun sisältyi myös tuo Lumi-Toukola. Myö kisailtiin Viertolassa. Oltiin ihan kärkipäässä. Siinä vedin (ei siis Elin) ihan hyvin. Oli aika paanavoittoinen rata. En silti pystynyt vastaamaan Tuukalle. Mutta mulla olikin ulkokurvi. Eikä tuo suksikaan ollut ihan parhaasta päästä. Mutta en nyt jaksa harmitella sitä.

Joo. Kiitokset vaan kisajärjestäjille hienoista kisoista. Voin nyt antaa ihan positiivista palautetta tämän palstan kautta. Eli jos satuitte kuulemaan meikäläisen kommentit maalissa, kun haukuin käytännössä kaiken kisaa koskien, niin ei se ihan niin huonosti järjestetty ollut. Mulla oli varmaan vaan paha päivä. Valvoja tän varmaan jo tiesikin. Kiitos ja anteeksi.

Ja Kulmala hei! Keskimatkalla saa olla muutakin kun näpertelyä, eli ens kerralla voit jättää lisärastit vaatimatta, jos pitkät välit kärsii siitä. Ne pitkät välitkin kuuluu keskimatkaan.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Hisuspede Toivakassa

Ei se ylihuominenkaan riittänyt mutta nyt vihdoin täältä pesee. Toivakassa siis käytiin. Kovan luokan kapinat oli nuo iltahiihdot. Osanottajua oli reilusti ja vastus jopa kansainvälistä tasoa. Tulokset löydät täältä.

Ja sitten itse asiaan. Kisaan oli valmistauduttu huolella ja suksiakin voideltiin oikein kaksi paria, jotta olisi sitten valittavaa. Yöunet tosin jäivät kovin lyhyiksi, sillä voitelun viedessä illasta aikaa myöhäisen aloitusajankohdan takia myös yötä lyhennettiin MM-kisaseurannalla. Tällä kertaa se tosiaan kannatti, sillä Pexin virittämä chätti räjähti Pellon suuren pojan napatessa MM-sprintin hopeaa! Säätäkin spekuloitiin edellisillan ajan ja vielä kisapäivänäkin. Pientä plussaa näytti päivälle mutta yöksi piti pakastuman, liukasta keliä oli siis luvassa! Tässä vaiheessa jopa hurjat ajat siintivät mielessä. Kisapaikkalle tultiin hyvissä ajoin ja verryttelyyn käytettiin aikaa oikein huolella. Suksivalinnatkin tehtiin melko luotavaisina, sillä kelihän rapenisi juuri sopivasti kisan alkuun! Ja kun vielä lähtöjärjestelyt laahasivat vartin myöhässä, niin kelihän olis vallan kaamea.
Kisamatkana oli siis suht vaativa 7,5km. Lenkki oli raateleva ja noudatteli seuravaa kaavaa: stadionin tasamaa-tiukka nousu-piiitkä lasku-piitkä kirraava nousu-tiukka lasku-stadionin tasamaa. Lähtöpaikka oli keskinkertainen, sillä Jogl lähti minuutin perääni. Toiveissa molemmilla oli päinvastainen järjestys ja puolen minuutin starttiväli. No näillä mentiin.

Kellon piipatessa reippasti matkaan. Tunnustelin tasaisella välittömästi pientä nihkeyttä suksessa mutta nousussa kaikki oli kohdillaan. Wassulla mentiin. Helpottavassa alamäessä sai huilata suksen liukuessa liippalatua pitkin. Lenkin perällä alettiin sitten käännellä ympäri ja nousu alkoi. Totesin kelin nihkeyden. Lumi oli edelleen kosteaa. Nooh pakkohan se oli lyödä. Ensimmäisellä kertaa paluunousu menikin kevyesti ja sain lasketella kovien happojen kanssa stadionille. Toiselle kierrokselle lähtiessä mäki nousi kevyesti ja samalla huomasin Joglin tulevan vastaan. Tässä vaiheessa jo hieman huolestuin, sillä eroa lähtötilanteen minuuttiin oli tuskin tullut kovin paljoa lisää. Laskussa tunsin jo luiston loppuvan ja pitkän hivuttavan nousun alkaessa huomasin olevani täysin hapoilla. Ja luiston olevan heikon. Tunsin kuinka kosteus ladusta imeytyi suksieni pohjiin "parantaen" luistoa entisestään! Tiesin siis nauttivani loppumatkasta. Mäki nousi kuitenkin yhä kevyesti ja hapot hivelivät kehoani. Touhusta saattoi siis nauttia! Stadionille laskiessa totesin olevani hapoilla. Samassa kiittelin kisajärjestäjiä lyhyestä matkasta, sillä tuskin jaksaisin enää kierrosta pitempään. Tuskin sitäkään. Viimeisen kerran stadionilta noustessa tiesin, ettei tämä tarina tulisi päättymään kovin kauniisti. Mäen päällä Jogl tuli vastaan ja laskeskelin eron kasvaneen vain hieman. Samalla olin toki huomaavani hiukan tummahkon liikkeen myös vastustajani menossa. Tämän voimalla vetäisinkin sitten loppumatkan. Laskussa oli jo vaikeeta tietää pitäiskö nousta baanalle vai pyrkiä laskettelaman latua. Vauhti kun pyrki laskemaan koko ajan. Laskun alla huomasin palautumattomuuden tilan olevan kohtalaisen, joten kovin häikäisevää loppunousua en enää itseltäni odotellut. Toivoin lähinnä, ettei tarvitsisi alun loivalla vielä kuokalla vetää. No hädin tuskin säilytin etenemiseni wassulla aina jyrkän alle, jossa vaihdoin kuokkaan välittömästi. Ei puhettakaan mistään muusta.
Vaikka viimeistä kilometriä taitettiinkin, niin loppukirivaihteen kaivamisesta ei ollut puhettakaan. Lopulta tuo kaamea nousu päättyi ja alamäki armahti uupuneen kulkijan. Stadionnilla oli pakko vielä yrittää kiriä. Liike lisääntyikin mutta vauhti luultavasti vain hidastui. Lopulta maalivaate päästää kärsivän kulkijan tuskistaan ja saan pysähtyä.
Kellosta katselen aikaa. Näyttäs olevan hieman yli 18 minuuttia. Ennakkoon toki ajattelin hieman yli 17 minuutin aikaa mutta siitä jäätiin nyt kyllä valovuoden päähän. Laitan se kelin syyksi. Jogl liukuu maaliin ja laskeskelen ottaneeni selvän voiton. Tmmaa se näytti olevan lopussa sielläkin suunnalla. Tuulettelen hieman kainaloitani, sillä nyt siihen on aihetta!

Tämmöstä se on käydä haistelemassa tunnelmaa piirikunnallisissa hiihtokisoissa. Ainakin se on hyvää valmistautumista hisuskaboihin. Ja samalla voi todeta, ettei se voitelu mene ittellä kyllä aina sinnepäinkään. Varsinkin kun ei ossaa haistella tuota keliä aina ihan kohilleen. Mutta ei se haittaa. Isoissa kisoissa sitten.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Kansallista kärkitasoa

Ajattelin tässä hieman kehua itseäni kun sijoituin Alajärvellä kansallisissa oikein toiseksi. Otin samalla luultavasti historian ensimmäisen voittoni Pexi Variksesta. Vakavamielisen tarinoinnin ja totisen torvensoiton aihetta siis löytyy.

Elikkäs Alajärvellä kisailtiin ALUN talvirastit. Itse aloitin satsauksen lyhemmille matkoille ja ilmoittauduin ainoastaan lauantain keskimatkalle. Suurin syy kisoihin lähtöön oli tietenkin lumiolosuhteet, sillä ilmatieteenlaitos lupaili Alajärvellä olevan yli 40cm lunta. Uskoin löytäväni kisapaikalta siis hisuspeden taivaan. Tällä kertaa myös suomi-hisukisajärjestäjä-suomi-sanakirja vihjaili ennakkotietojen perusteella lunta maastossa olevan, sillä üüberhienojen olosuhteiden mainostusta ei ollut juurikaan tarjolla. Pientä kehumista sentään. Tällä kertaa siis ihan todellisuutta vastaten.
Kisaan valmistauduin hiihtolomaviikon ajan. Tuohon ajanjaksoon mahtui peräti kaksi hisureeniä ja yhdet mäkivadot. Konetta oli siis viritelty oikein kovasti. Satsaus oli huipussaan!
Kisa oli lähteä mainiosti liikkeelle, kun sekoilin karttojen kanssa. Onneksi otin ihan oman sarjan kartan, kun siinä oli A- ja B-sarjojen karttalaatikot vierekkäin. En osannut lukea. No ammuin siis sokkona matkaan.
K-1 Meni aika mukavasti, varsinkin kun ensimmäinen vilkaisu rataan osui K-pisteen kohdalle. Onneksi oli melkoisen selkeä väli.
1-4 Tää helppo alku pelasti mun kisan. Sai vaan mätkyttää. Kolmoselle mennessä joutui hieman lukemaan karttaakin. Neloselle jäin aika paljon. Ei varmaan kulkenu.
4-5 Liikahti aika hyvin. Vedin seittemän sekunnin pohjat.
5-6 Joutu ihan pysähtymään ja katsomaan reittiä. Otin sitten hitaamman valinnan vasemmalta. Ja hieman vedin väärää uraakin alas mennessä. Loppu tuli sitten tiellä/baanalla ihan hyvin. Sanoisin, että tuli 15-20 sekkaa turhaan takkiin.
6-7 Onneks oli taas helppo väli.
7-8 Vedin näköjään pohjat. Hieman joutui miettimään reittiä. Pexi veti maagisen oion ojanpohjaa pitkin. Näyttää kuitenkin hävinneen aika paljon.
8-9 Ok
9-10 Tosi vaativa väli. Sai hiihtää kovaa. Vedin neljäntoista sekunnin pohjat. Kulki aikas hyvin.
10-11 Rastille hieman oikaisin.
11-12 Sukset pois ja oiko ylemmälle uralle. Ei ollut kyllä eroa uraa pitkin kiertämiseen.
12-13 Oikaisin rastilta ja sittenhän siihen pukkas vähän virhettä. Katoin huonosti oion suunnan ja sehän tulikin enempi itään kuin mitä luulin. Joutui pysähtymään kerran. Reiluit 15 sekkaa takkiin.
13-14 Mulle sopiva väli. Pohjat.
14-M Paanahiihto sopii näihin kisoihin. Vedin pohjat viimeiselle ja maaliin.
Joo. Näyttäs tulleen puolisen minsaa virhettä. Ainakin. Pitkällä välillä tein varmaan huonomman valinnan. Siinä olin hävinnyt puoli minsaa Rantalalle. Eipä tuossa isoja ollut mahdollista tehdäkään. Ainakin kun nasahti aika hyvin homma kohilleen. Rantalalle jäin siis 37 sekkaa. Oli vetäny neljälle ekalle välille pohjat ja hommahan oli sitten voiton osalta siinä. Mutta Pexin päänahka tuli siis otettua. Toki siinä saattoi olla vähän PM-kisojen jälkeisillä tapahtumilla ja reeneillä (tai Pexillä niitten väliinjäämisellä) osuutta asiaan. Mutta jos ei kerro siitä kellekään, niin voi kehuskella voittaneensa arvokisamitalistin ihan reilusti! Näin tänään.
Huomenna tai ylihuomenna kerron sitten Toivakan piirikunnallisten iltahiihtojen tapahtumista. 7,5km odottaa. Luultavasti samoista skaboista tulee juttua myös nimimerkiltä "Vieraskynä". Näin tänään.