Hisuspede finaalissa

Leppävirran SM-normin karkelot käytiin viime viikonloppuna. Lauantaina karsittiin ja sunnuntaina finaloitiin. Karsinnat meni miesten sarjojen osalta varsin yllätyksettömästi. Suurimpana yllätyksenä useille taisi olla hisuspeden paikka A-finaalissa. Yleensähän hisumiesten kiintiön on täyttänyt Pukema mutta tällä kertaa Houben oli tyytyminen betoniin.

No. Kuinka näin sitten pääsi käymään?
Itse kisaanhan oli valmistauduttu viikkokausia. Kainuun häkellyttävän kulkujakson jälkeen Lahti-Suunnistuksessa rämmin syvällä. Elokuun alussa kävin Enossa räytymässä kansallisen kisan, jossa en pysynyt kenenkään perässä, saati sitten jaksanut juosta askeltakaan. Päätin satsata (melkein) kaikkeni tiukkaan kuntokuuriin ennen SM-kisoja. Kuntopiikin oli laskettu tulevan esiin jo elo-syyskuun vaihteessa Maanmittauslaitoksen mestaruuskisoissa. Lupauksia herätteli myös Kainuussa telottu nilkka, joka lopetti juoksemisesta turpoamisen jo elokuun alkupuolella.

Heti Enossa juostun Selkien Sisun kansallisen jälkeen otin reippaan 16h viikon peräti kolmella suunnistusharjoituksella, jotka tahkottiin Sulkava-Ristiina-akselilla, sekä neljällä rullahiihtolenkillä maustettuna. Suunnistuksista jopa kaksi vedin kovaa. Kulkenut ei hetkeäkään. Napakat kuntopiirit ja perinteisellä vedetyt äärimmäisen kevyet rullalenkit sen sijaan toimivat.
Seuraavan 10h viikon ohjelma painottui viikonlopun AM-kisoihin. Normikisaa en juossut, koska valitettavasti edustan järjestävää seuraa mutta aamusella kävin kokeilemassa rapsakkaa VK-vauhtia miesten radan ja lopun päivää kuulutin. Kuulutukset olivat ilmeisesti pääosin sekavia. Viestissä sain juosta. Kurt karkasi, vaikka ensimmäisten 50m jälkeen johdinkin kymmenellä metrillä. Olin kuitenkin liki tyytyväinen.
Aluekisojen jälkeen palauteltiin 13h viikolla. Ohjelma rakentui kuntopiireistä, mäkivedoista, tunnin VK:sta ja pyöräilystä Savonlinnasta Mikkeliin. Koin matkalla yhden rengasrikon mutta silti reilut 111 kilometriä taittuivat alle neljään tuntiin. Kunnon kulkua ei näkynyt vieläkään.
Neljäs viikko painottui kisoihin. Ensin oli siis mittalaitoksen kesäkisat Ounasvaaralla ja sunnuntaille vielä Hollolassa pikakisa. Tuntumaa kisoihin haettiin tuttuun tapaan maaantieltä 10*1min intervallereilla. Rollon kisoissa Curt niisti hisuspeden päänahan siis 11 sekunnilla, vaikka kulkuni oli jopa liki galaksaalinen. Viestissä toisilla edellisilta painoi enempi, toisilla vähempi. Mie olin siinä välissä. Sunnutaina Hollolassa ei vaan enää tultu. Ei noista Jallen kartoista tosin oikein vauhdissa ota vielä selvää mutta eiköhän nuo kohta parane. Viikosta tuli lopulta reilu 7h pläjäys neljällä kovalla. Kaikki voitava oli tehty.
Kisaviikko koostui rullahiihdosta, 5*2min intervallereista maantiellä, hiljaisesta polkujuoksusta ja reippaasta tiejuoksusta sekä napakasta kuntopiireilystä. Lauantaina kulki kohtuudella, sunnuntaina ei ollenkaan. Yhden päivän kuntopiikki näytti osuneen kohdalle juuri niinkuin pitikin. Tunteja peräti 11.
Kisasuoritus oli kyllä suht jämäkkä. Kaksi kertaa pysähdyin ja yhdellä välillä juoksin hieman turhaa ässää. Reitinvalinnoista voi aina olla montaa mieltä mutta mielestäni ne osui kohilleen. Maastohan oli raskas pohjaltaan eli reisimiehen maasto. Tavallisestihan tuo on itselleni sopinut mutta tämänhetkinen harjoittelu ei ehkä ole hionut täydellistä maastoaskeltani aivan riittävään kuntoon, jotta olisin kestänyt kahta kisaa viikonloppuun. Toki myös jo lauantaina ilmenneillä nesteen imeytymisongelmilla saattoi olla vaikutusta sunnuntain pieneen väsymykseen.

Suomen Paskin Normaalimatkan Suunnistaja. Sunnuntaista tuskin tarvitsee muuta sanoa. Siinä päällimmäiset tuntemukset. Olen ylpeä itsestäni, koska en keskeyttänyt.
Paluumatkalla ja kämpillä otin päivä...kahvit.
Huomenna puran kisoja tarkemmin jos saan skannattua karttoja.