Nyt annan oman meriselitykseni Leppävirran viikonlopusta. Ja karttojen kera:
Karsintaan oli siis edellisen kertomukseni mukaisesti valmistauduttu kauan ja hartaasti. Oli aika niittää. Kulku oli toki normaaliin tapaan arvoitus mutta pientä vinkkiä kulusta sain tiistain intervallereista. Ja tossu on mulla kulkenu viime aikoina yleensä joka toinen päivä.
K-1 Tais lähtee Vilska samaan aikaan. Mietin K:lle mennessä, että se on usein finaalissa ja otin peesissä aukon laitaan asti. Maksimaalisella aukon käytöllä kallioille. Pysähdyin kattomaan karttaa ja totesin mulla olevan mustan moukulan ympyrän keskellä. Semmosessa näky lippukin.1-2 Aika suoraan otin. Mettäkoneuran jälkeen kivi paljasti missä mennään. Katoin samalla että kivellä on rastikin. Aiemmin olin huomannu vaan suon ja notkon kartasta.
2-3 Pitkä. Heikinmäki on iso ja Orinnoron reunaa kulkee polku. Otan kierron. Tässä vaiheessa totean ennakkospekuloinnin kannattaneen. Polulta sitten suolle ja sitä pitkin aina ea-paikalle josta saankin uraa alle. Loppu tuleekin sitten kauniilla loivalla kaarroksella. Rastipiste näkyy reilut sata metriä.
3-4 Oon näköjään piirtäny huonosti koska kuvirajaa vedin. Ja loppu tulee vihreen reunaa. Huomaan nuoremman Taanilan varmuudella ja Oisokin näyttäytyy kun vedän ohi. Lippu halkeaa.
4-5 Taas viivassa pientä oikomista koska lähden ekat 20m hieman vinoon kohti suota ja ylitän sen päädystä. Puolimatkan kumpareella taisin sanoo, jotta ennen rastia pitäis olla kiinni. Kuulen huutelua avokalliosta ja jatkan suoraan. Rasti on suolla, joskin paikka vaikuttaa erehdyttävästi soista suppaa. Suoraan tullaan silti.
5-6 Kaamea virhe tuossa kärrytielle mennessä kun laskeudun suolle asti. Töyrylä vetää suoraan suon yli mutta yny-nouski-letka kiertää. Oltin nopeempia. Sitten loppu viivalla. Vedän suota ja Henri hakee hieman kovempaa alustaa. Ehkä kaartelin vähän. Kumpareitten yli suht suoraan lipulle. Varmistan matkaseuran riittävällä äänenvoimakkuudella.
6-7 Juu mie osaan tän. Eli vedetään puhtaasti raakalla peukkusuunnalla ja katotaan sitte yks kivi ennen rastia ja mennään leimaamaan. Nyt siin oli yks jyrkännekin. Porukka huutelee sijaintitietoa. Käännän vaan kuusen takaa rastikumpareitten väliin. Tuntuu suht vahvalta.
7-8 Aika vaikee väli. Heti kun on risukkoa niin en tiiä enää mihin jalan laittas. Joutuu nostaan polveekin. Onneks se on lyhyt pätkä. Sitten vejän ison jyrkänteen päästä rinteeseen ja yläpuolelta. Jos oisin kattonu määritettä tai ajatellu niin ei ois tarttenu pysähtyä. Nyt katon notkon ja sitten rastin alempana.
8-9 Ässät. Otan kuitenkin polun kautta. Joku sanos että virhe mutta tuskin hävittii kovin paljoo. Viistoista sekkaa kumminkin. Mutta jos ois heti vetäny polulle niin ois ollu hiton hyvä.
9-10 Tää rinnesuunnistus on hiton helppoo. Väistää vaan vähän vihreetä.
10-11 Raaka polkukierto. Huutelen heti taanila Jr:n keulille, koska sillä kulkee tossu kovempaa ja uskon pystyväni roikkumaan. Muuten ois varmaan menny ihan hyvin mutta pitää nuo aamupalat puhaltaa välillä pois. Suoritan sen kuitenkin vauhdissa. Jään silti Henrille sellasen kakskyt sekkaa vimosella ratakierroksella. Lippua ei tarvitse katsella.
11-12 Tuskin pystyn pummaamaan.
12-M Oisin voinu tummua pahemminkin. Ei ollu kyllä lasten silmille. Eikä ehkä hiukan vanhemmillekaan.
Vedin ihan hyvin. Pientä ässää jossain mutta aika muy bien. Kulki varmaan siks ku oon niin rakastunu. Ja tää oli se toinen päivä. Parkkipeltokin saa osansa aamuisesta ateriasta jossain vaiheessa. Lopun aikaa nojaankin tulostaulun edessä olevaan puomiin. Suunnittelen tuulettavani kuin Sid Iivonen aikoinaan mutta en pysty. Ilmoitan samalla lopettavani.
Finaali olikin sitten liikaa. En tosin uskonutkaan, että olisin onnistunut juoksemaan sitä kunnialla läpi mutta pettymys se oli silti. Jokaisella juomarastilla join, ja jokaisen jälkeen kaikki tuli ulos melko nopeasti. Väiski epäili sen johtuneen ankarasta keksien syönnistä mutta se ei liene mahdollista, koska elän niillä yleensäkin.
Ykkösvälillä huomasin jalkojen olevan melko tyhjät ja kisa olikin suurin piirtein sitten siinä. Otin koukut toki. Kolmosvälillä tein mielestäni hyvän reitinvalinnan. Valitettavasti muita yrittäjiä tuolle reitille oli kovin vähän, jotta siitä saisi vertailtavaa. Koko rata oli melkoista retkeilyä mutta silti jalat sanoi sopimuksensa irti tyypilliseen tapaan varsin pian. Maasto oli siis aivan liian raskas kahteen peräkkäiseen kisaan hisumiehelle.
Finaalissa oli sekin huono puoli, että se kierti eri tavalla kuin mitä olin suunnitellu. Ei karsintakaan osunu ihan kohalleen mutta finaalin suunnitelmat meni sitten aivan päin seiniä. Eli ei se voinu kulkee.
Mutta kisareissu oli ihan jees. Kiitokset Anttolan Urheilijoiden sakille kyydistä, matkaseurasta ja majoituksesta.
Tänään kulki taas.
Täältä määrän keskeltä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti