maanantai 21. kesäkuuta 2010

Anteeksi

Jukola meni. Tanka, Jarppa, Samuel, Antti, Emppu ja OMa tekivät oman työnsä, ehkä vaihtelevalla menestyksellä mutta tekivät kuitenkin. Minä en. En usko, että tarvitsee pyytää anteeksi sitä, että epäonnistuin. Siitä olen vain pahoillani. Se kuuluu lajiin, joskus kaikki ei vain mene niinkuin pitäisi. Anteeksi on pakko pyytää siksi, että annoin periksi liian helposti. V7 tuli ja meni ilman, että olisin pysynyt mukana. Tuossa tilanteessa se oli lopullisen alistumisen merkki.

Sen sijaan lukijoiltani en pyydä anteeksi. Edellinen kirjoitukseni poiki lähes poikkeuksellisesti kommentteja, joissa oli havaittavissa selvää provosoitumista. Ehkä joku jopa veti oikeasti herneen nenäänsä. Kuka tietää. Siinä tapauksessa tämä tulee juuri sinulle:

Ehkä pidät minua huonona häviäjänä, kitisijänä sekä omahyväisenä ja itsekkäänä kusipäänä. Ehkä sinua vituttaa kun kirjoitan asioista tällä tavalla. Se on sinun valintasi, jonka kanssa saat elää. Toivottavasti kehtaat sanoa mielipiteesi myös naamatusten.

Kaikille lukijoille muistutuksena, että minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään heitä kohtaan, joihin tuo edellinen blogitekstini välittömästi tai välillisesti liittyi. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että asiat olisivat voineet mennä toisinkin. Tuo jossain lähteissä mainuttu iso hyppäys on sellainen asia, joka löytyy ainoastaan korvien välistä. Sanojani en ota takaisin.

Ei kommentteja: