sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Kolmesti kenkää

Kilpailutaukoa on tässä vielä vajaa viikko jäljellä. Samainen aika on myös kesän yhteen kohokohtaan eli Jukolan viestiin. Olisi syytä olla kunnossa. Olenko? Valitettavasti en. Galaksaalista kulkua ei vain ole näkynyt. Haeskeltu on.

Sen verran on tässä elämänrytmi muuttunut sitten viimekerran, että lienee aika hieman valottaa nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Sain tuossa lopputyöni palautettua ja anomukset maanmittausinsinöörin (AMK) papereita varten tehtyä. Paperit pitäisi olla kourassa ensi viikolla. Riippuu toki siitä kehtaako koulu päästää meikäläistä vielä pois. Samalla tässä on siirrytty työelämään. Työnantajani on Pohjataito Oy, joka samalla on myös suurin tukijani. Suurin tukijani siksi, että he tarjoavat minulle erittäin hyvät mahdollisuudet satsata hiihtosuunnistukseen edelleen täysipainoisesti. Tottakai työ tuo omat rasitteensa mutta uskon tämän paketin tarjoavan parhaat mahdolliset eväät kohti ensi talven MM- ja EM-kisoja. Tuskin tarvitsee tässä kovin paljoa vihjata, kuinka kiitollinen tästä mahdollisuudesta olen.

Tässä on nyt ehtinyt viime viikot sulattelemaan noita ensi talven maajoukkueen valintoja. Oma kohtaloni oli kovin yllättävästi b-ryhmä. Ei sitä nyt kovin vaikea ollut päätellä. Tuli samalla varmistettua viime talven kolmas tipahtaminen ns. ykköskategorian ulkopuolelle. Tuo lista alkaa Venäjän MC-reissusta, jolloin sain kokea sen ensimmäisen. Asiaa toiselle kierrokselle tai EM-kisoihin ei ollut. Nuo kaksi viikkoa (MC Bulgaria ja EM-kisat) muodostivat ns. yhtenäisen kokonaisuuden, joten on siitä omat mutkansa tuossa asiassa. Valintaperusteet kerrataan kuitenkin vielä:
- menestys Venäjän maailmancupissa
- menestys katsastuksissa (28.–29.11 Ylläs, 12.12 Sotkamo, 19.12 Imatra)
(- menestys SM-sprintissä 30.1, koskee vain EM-kisoja)
- valintaryhmän näkemys
Valintaperusteet on bongattu liiton sivuilta.

Sitten otetaan huomioon, että Ylläksen katsastukset olivat ainoat pidetyt, joten keskikertaisista Venäjän suorituksista huolimatta oven ainakin EM-kisoihin piti vielä olla auki SM-sprintin muodossa. No ei se ollut. Tietysti toiveissa oli jatkomahdollisuus ilman lisänäyttöjä. Ei tullut luottoa. Jotta tähän valittamiseen saataisiin jotain järkeä, niin laitetaan vielä näyttöpaikkojen sijoitukset kehiin: Ylläkseltä katsastusten 2. ja 2. sekä SM-sprintin 1. Paljoa paremmin ei kotimaassa olisi voinut vetää. Cupista sijat 20. ja 23. ja 22.

No valitettavan loukkaantumistapauksen takia EM-kisoissa oltiin. Kouraan jäi mm. pitkän matkan 7.tila ja luultavasti jotain muutakin. EM-kisojen jälkeen oli kuitenkin ohjelmassa toinen putoaminen. Solidaarisuussyistä sen käsittely jätetään väliin.

Toisesta putoamisesta huolimatta, tai sen takia, Ruotsin finaalikiertuella lopulta kisailtiin. Mitään huipputuloksia ei sieltäkään kotiin tuotu. Oisko ollu 12. ja 14.tilat parasta antia, siis urheilullisella puolella. Ei nyt siitä reissusta sen enempää. Ei siis mitään kuuhun vievää. Kolmas putoaminen tuli sitten nyt näiden valintojen myötä. Ketään nyt valituista en olisi kyennyt missään tapauksessa syrjäyttämään.

Miksi sitten odotin, että paikka auringossa olisi ns. lohjennut? No miksi en olisi odottanut? Jo talvella odotin sitä reilua mahdollisutta päästä näyttämään omia kykyjäni niissä ympyröissä, joihin olin tähdännyt. Omia ja muiden tuloksia verratessa en sitä mielestäni saanut. Poislukien paikka Venäjän cupissa. Sitäkin piti toki jännittää aivan viimeiseen asti. Muiden talven isojen kisjoen osalta ei vain tullut mahdollisuutta lähteä muiden kanssa samalta viivalta. Eikä tullut keväälläkään.

Valmennusryhmien valinnoissa on liitolla oma linjansa. Ensitalven valintojen osalta rima vedettiin EM/MC top3-kategoriaan. Periaatteessa siis pysyttiin siis normien rajoissa. Tästä päästään kuitenkin siihen oman harmitukseni lähteille. Jos nimittäin katsellaan liiton valmennusryhmiä viimevuosilta ja verrataan sitä tuloksiin, niin varmasti jokainen huomaa, että a-ryhmä jäisi joka vuosi kovin pieneksi. Tästä johtuen ymmärretään valintaperusteena käytettävän nk. valintaryhmän näkemystä. Ideana on siis, että ryhmiin valitaan myös sellaisia urheilijoita jotka ovat siinä hilkulla ja/tai joissa nähdään potentiaalia nousta tuonne kolmen joukkoon. Nyt tai tulevaisuudessa. Tämä valintaryhmän näkemys kertoo siis valmennusjohdon luottamuksesta urheilijaa kohtaan. Viime talven valintakuvioita tarkastellessa en voinut välttyä siltä ajatukselta, että tuota luottamusta ei taida olla. Tottakai tässä itseäni risoo sekin, että asioista ei tunnuta puhuvan suoraan. Eri ihmiset antavat samasta asiasta erilaisia vastauksia ja perusteluita. Eli puhutaan uudistumisesta ja avoimuudesta mutta todellisuudessa puhallellaan muniin ja kustaan sukille. Hetken tuo liiton linja tuntui olevan mustavalkoinen ja selvä. Sitten mietin sitä tarkemmin ja huomasin ettei se olekaan. Nähdään vain se mitä halutaan.

En pidä itseäni minään suomalaisen hiihtosuunnistuksen messiaana, tulevana kuninkaana tai pelastajana. Tulosten valossa pidin kuitenkin selvänä, että a-ryhmästä on mahdotonta jäädä ulos. Tämä vain siksi, että niin on ollut aiemmin. Suunnittelin jo kuinka olisi helpompaa valmistautua talveen ilman, että tarvitsisi käydä jokaisissa kissanristiäisissä osoittamassa olevansa riittävän hyvä. Tai parempi. No nyt ei tarvitse suunnitella. Riittää, että on kunnossa neljä kuukautta putkeen ja kiertää aivan kaikki piirikunnallisetkin antamassa näyttöjä talven kohokohtaa ajatellen. Näyttämässä että on aina valmis.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni on täysin kohtuullista odottaa että mies on kunnossa 4 kk putkeen.

Anonyymi kirjoitti...

"mikä on kun ei taidot riitä..", Janne, lisää paskaa housuun!!

Anonyymi kirjoitti...

Ja neljästi jo monoa, kun ei tullut apurahaa, vaikka varmaan olis pitäny?!?!

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut?????????????

Anonyymi kirjoitti...

Suksi v...uun!

Anonyymi kirjoitti...

hah, mun mielestä tää oli ihan asiatekstiä. hisupuolella nuo valintajutut on mahdotonta käsittää. ni!

Anonyymi kirjoitti...

Kun on riittävän hyvässä kunnossa ja iskee tauluun sellaisen tuloksen, että valitsijoille ei jää jossiteltavaa, on ovet auki. Turha itkeä valintasysteemin perään. Katsastusten ykkönen selkeällä erolla muihin ja sitten itse kisoissa palkintopallille, niin eipä jää jossiteltavaa seuraavanakaan vuonna. Nimimerkki: Joskus tämänkin kokenut