MC-finaalit: Ultrapitkä aivan liian lyhyt

Eli sitä kävi niinkuin huhujen mukaan Muhoselle aikanaan: alle 2,5h kisassa ei tulleet vielä ominaisuudet esiin. Todenperäisyydestä ei ole takeita.

Mutta ennen ultralongia oli välipäivä ja viesti. Välipäivänä testattiin Åren tarjontaa ja samalla reissulla käväistiin OMan ja Könen kanssa hieman suksimassa paikallisilla baanoilla. Kartalta löytyi oikein skispårit joten sinne mentiin. Kaikki näyttikin hyvältä kunnes näki sen baanan läheltä. Mutta oikein mukava oli nautiskella komeasta kelistä ja vaihtelevista kelkkaurista vajaan tonnin korkeudessa, ehkä vuoden hienoimpia. Samalla testasin Rossignolin uutta suksea ja monoa. Voin muuten kertoa, että on kovaa kamaa ens talven lumilla! Välipäivästä siirryttiin viestiin ja saatettiin huomata, että minut oli myyty Kazakstaniiin jo ennakkoon. Eipä siinä. Ens talvena sitte kummiskin. Kait siitä nyt sitten jotkut siirtokorvaukset napsahti virallisen pääkilpailun hävinneen Lancen tilille. Luultvasti vielä henkilökohtaiselle. Mutta vedin aika hyvin jäätävästä ulkokurvista huolimatta.

Ja sitten itse asiaan. Ultrapitkään. Ennakkoon pikkuisen kaavailtiin, että josko sellainen liki kolmetuntinen kisa olis tulossa. Varsinkin kun ihanneajat hieman meinas pettää jo alkuviikosta. Tankattiinkin niin pirusti, ettei vaan loppuis puhti kesken. Ja eihän se loppunut. Energiaa riitti ihan loppuun asti ja ilmeisesti vielä hieman pisempäänkin. Vai mitä ootte mieltä?
Mutta itse kisa vedettiin 3+1 lenkin mallisena, eli ekat kolme oli pitkiä hajontalenkkejä ja sitten tuo vimonen oli lyhyempi putki. Eihän mulla tietenkään kuuppa ihan koko kisaa kestänyt, vaan otin kakkos ja kolmoslenkeillä sellaiset puolen minsan koukut aina tokavikaa kohti tullessa. Kolmannella lenkillä oli kaiken lisäksi vielä ihan pakko pysähtyä keskelle avosuota miettimään, että mihin helvettiin sitä on oikein joutunut. Tämän kaiken lisäksi vielä pari muuta hömmelöä. Viimeiselle lenkille lähtiessä Ruokonen kehottaa hakkaamaan edellä menevän ruotsalaisen. Clear. Tässä projektissa onnistuin. Samalla jalkoihin jäivät Sorokin ja Barchukov mutta toisaalta Rost ja Hammer jäivät saavuttamatta. Kaikki lyötiin likoon pitkällä välillä kohti toiseksi viimeistä. Se tuotti yhden ohituksen ja välin ylivoimaiset pohjat. Samalla tietysti syötiin mahdollisuudet kaikkeen muuhun mutta näin tänään. Ei nyt anneta sen haitata. Lopputuloksena 12.tila. OMa nappasi voiton.

Jepjep. Sellaset kisat. Ei tullu niitä top6-sijoja, joista etukäteen huutelin. Periaatteessa ei ollu lähelläkään. Ei nyt tosin kaukanakaan. Ei nuo kolme vimosta vetoa huonoja olleet, olen niihin periaatteessa aivan tyytyväinen. Aina sitä tosin vaatii itseltään parempia tuloksia. Niin tälläkin kertaa.

Stafu nappasi reissusta peräti kaksi voittoa, OMa vain yhden. Ja Lancelle yks tappio. Kaikkea sitä sattuukin kun on kaukana kotoa. Oikeestaan voisin kirjoitella tähän loppuun vielä mielettömän sepustuksen elämän suurista iloista ja suruista mutta jätän sen nyt sitten väliin. Mutta nyt löysin tän biisin. Eilen en vielä löytänyt.


Tää ois niinku clear.