Maakuntaviestistä EM-kisoihin

63. Keski-Suomen maakuntaviesti kisailtiin tänään nykyisessä Jämsässä, nyt jo edesmenneen Jämsänkosken puolella. Huhdanvuori taisi olla kilpailuareenan nimi.

Itselleni oli tarjolla jo totuttuun tapaan ankkurin paikka ja osuutena 10km V. Vastuksena parasta mahdollista Suomen maan kamaralta, sillä viivalla oli mm. Keuruun SM-kisojen nelonen Matti Aalto. Muitakin huippumiehiä viivalla oli. Joskus on tainnut ko. osuus kulkeakin ja aivan yhtä usein on tullut vedettyä aika pahasti hapoille. Samaa kohtaloa lähdin tavoittelemaan tälläkin kertaa.

Pelipaikoilla oltiin hyvissä ajoin, jotta maakuntaviestiarvat saatiin palautettua taulutv:n voittamisen toivossa. Ei muuten napannu kyseisessä arvonnassa. Jos siis tässä vaiheessa haluat lohdutukseksi antaa minulle tuollaisen niin informoi toki minua asiasta. Mutta ehdin siis poikkeuksellisen hyvin verryttelemään ja testailemaan suksia. Ainahan asiat ei ole mennyt yhtä hyvin. Tällä kertaa se johti miellyttävään tunteeseen mm. kapulan toimimisen johdosta.

Tapana on yleensä ollut aloittaa kovaa, yleensä siis liian kovaaa, ja toivoa vain matkan loppuvan, ennenkuin kanttausten maailmannäyttely alkaa. Eteen näytti lähtevän joku kaveri siinä aivan hollilla. Päätin siis vetää heti kiinni. En tietenkään huomannut ko. kaverin olevan vasta toiseksi viimeisellä osuudella. Olisi saattanut muuttaa alkuvauhtia pykälän. Ylöspäin. Nimittäin voittokamppailu Saarijäven ja Jyväskylän välillä käytiin edelläni. Kurunmäki oli jo kaukana lähtiessäni mutta Lähdemäen suksen jäljet olivat vielä tuoreet, eli alle puoli minsaa. Nuo joukkueet toki oli meitä vitosen kiekan edellä mutta kuitenkin.

Het siinä parin kilsan kohdalla huomasin Lähdemäen olevan jopa lähellä ja kolmosen jälkeen siinä näkyi Kurunmäki myös. Jalat oli tietysti jo täysin hapoilla mutta löin vielä viimeisen iskun tiukimmassa kuokkanousussa. Otin siinä sitten semmoisen välikuoleman, että arvelin tokan kiekan olevan täyttä tuskaa.

Ja voittokamppailun ratkettua käänsin siinä sitten toiselle kiekalle. Eikä napostellut yhtään. Oli nimittäin koneessa niin paljon happoa, että se pyrki ihan pihalle asti. Eli tuskaahan se tuli oleman. Kiskoin siihen sitten mukavan vitosen lenkuran menemään. Mitä se nyt olis ollut ehkä 40 sekkaa hitaampi tuo toinen kiekka. Se ei ole paljoa se. Eli likimain hyvä oli tuo vauhdinjako. Tästä kanttauksesta huolimatta onnistuin hoipertelemaan osuusajoissa 3.tilalle. Se ei ole huono se. Aalto meni sen normaalin aikaeron verran kovempaa. Siinä sitä on sitten pesupaikan vatusseille miettimistä mikä se on hisumiesten vauhti sileellä. Ja ettei kävis liian vaikeaksi, niin voin sanoa, että aika vähän löytyy siltä palstalta niitä kavereita, jotka mukana pysyy. Edes parin potkun verran.

Sen verran lajista ymmärtämättömälle voin kertoa, että ei näin.

Mutta sitten asiaan. Huomenissa lennetään Romaniaan. Hiihtosuunnistuksen EM-kisat on ohjelmistossa. Tuosta edellisestä linkistä pääsette kisasivuille ihmettelemään menoa. Sieltä pitäis olla luvassa sekä online tuloksia että nettitv lähetystä. Aika lupaavaa on. Tikki on tietysti kova, normaaliin tapaan ehkä kovempi kuin koskaan ennen. Sen mukaan on sitten pärjättävä.

Mutta jos satuitte lukemaan Keskisuomalaisesta tuon meikäläistä koskevan jutun, niin korjataan Roimelan tekstiä sen verran, että suunnistusurheilu on ollut meillä suvussa sen 83 vuotta! Ei siis vuodesta 1983! Siitä olenkin jo aiemmin kertonut tälläkin palstalla. Ei siis siitä enempiä.

Näillä mennään EM-viikko. Raportteja tulee jos tulee. Varmin tapa pysyä Suomen joukkueen menosta selvillä on Stafun palsta. Jotain liiton sivustoakin kannattanee kokeilla.

Hisuspede maakuntaviestissä

62. Keski-Suomen maakuntaviesti kilpailtiin loppiaisena Vaajakosken laduilla. Siellä olin minäkin. Taisi olla jo kolmastoista kerta putkeen kun esiinnyin hiihdon maakuntaviestissä Muuramen joukkueessa.

Tälläkin kertaa keliolosuhteet olivat kisoja vastaan ja reilua viikkoa ennen kisoja totesin Savonmäen baanat hiihtokelvottomiksi, sillä lumitilanne oli vähintäänkin heikko. Taivaaltakaan ei kisaan mennessä juuri valkoista kultaa sadellut mutta kaikeksi onneksi Aaltosen Hanski myi kaikki Jyväskylän kaupungin lumet Jyväskylän maalaiskunnan latumestarille, eli Kaaprolle, ja kunnan miesten ja talkoolaisten kovan työn ansiosta saimme hiihtokelpoisen uran allemme tuohon talvikauden kohokohtaan! Kiitokset siitä!

Ja sitten itse kisaraporttiin. Oman kisani yllä leijui aikas pitkään pikkuisia tummia pilviä mutta maanantaina suoritettu tutustuminen 3,6km mittaiseen kisalatuun varmisti osanottoni, vaikkei hiihto tuolloin häikäissytkään. Iltasella sitten oli pienehkö voitelu-urakka edessä ja kolmihenkisellä iskuryhmällämme saimme tuohon monsterurakkaan kulumaan viitisen tuntia. Kaikkineen siinä tuli laiteltua suksi jos toinenkin kisakuntoon. Nooh ajoissa tuostakin selvittiin eikä urakkaa tarvinnut näin kaataa yhden miehen harteille, niinkuin joskus on käynyt!

Tiistaiaamuna totesin kelin menevän likelle nollaa ja ilmoitin jo tehneeni suksivalintani. Olin varma kalustoni toimivuudesta jo tässä vaiheessa. Kisapaikalle kantelin kamojani hyvissä ajoin ennen starttia, jotta pääsisin välittömästi kisatunnelmaan kiinni ja saavuttaisin täydellisen maakuntaviestikeskittyneisyyden. Viesti starttasikin J-P:n mainon hiihdon ansiosta osaltamme mainiosti. Huonosti ei sujunut jatkokaan suhteellisen nuorelta joukkueeltamme ja pääsinkin matkaan kokonaiskilpailun sijalta 10. Tässä vaiheessa tilanne näytti varsin selvältä eli mahdollisuuksia sijoituksen parantamiseen oli, joskin varsin niukalti. Eroa kaupungin kakkosen ankkuriin eli Sipilään oli jo liki kolme minuuttia. Kaikeksi onneksi olin kuitenkin niin sekaisin, että luulin eron olevan alle pari minsaa.

Starttasin siis täysin kontrolloimattomalla alkuvauhdilla. Hetkeksi mieleeni juolahti hiukan hillitä vauhtia ensimmäisen mäen päällä mutten kuitenkaan tehnyt sitä. Parin kilometrin jälkeen vauhti alkoi kuitenkin tasaantua. Pitkässä stadionille tuovassa laskussa päätin vielä ottaa sauvoittaluistellen ja astetta aerodynaamisemmalla laskuasennolla sekunteja pois. Tuo nyt viimeistään viesti siitä, ettei loppuun asti olisi mitään saumoja jaksaa. Ensimmäisen kierroksen täyttyessä kuulin Kuhnon selän lähestyvän ja ajattelin jo hetken lisätä vauhtia. Sitten vastaan tuli valitettavasti ylämäki. Jalat oli jo tyhjät. Eipä siinä sitten. Kuhno oli kuitenkin eri kierroksella ja ainut poimittava joukkuekin oli vissiin jo ohitettu. En kuitenkaan tiennyt sitäkään ja vannoin kostoa sillä Sipilä olisi otettava vielä kiinni.

Toista kertaa Savonmäkeä noustessa oli havaittavissa vielä jonkinmoista yritystä hiihdossa ja edelleen väliaikapalvelu matkan varrella kertoi Kuhnon olevan iskuetäisyydellä. Yritin pitää homman kasassa ja työntää wassulla nousua. Valitettavasti kuokkaa oli jo tarjoiltava pari kertaa väliiin. Yksittäiset väsyneet kannustushuudot yrittivät vielä ylläpitää taistelutahtoani joka mureni yhtä nopeasti kuin Saarisen hyvä vapaa Tourin loppunousussa. Ja se mureni nopeasti. Jos jo toisen kiekan alussa oli yleisössä havaittu, ettei meikäläisen wassuloikka noussut enää niin komeasti kuin lähtiessä, niin viimeistä kertaa stadionilta noustessa ei vaan enää tultu. Peli oli pelattu ja Sipilän selkää en tulisi näkemään kuin vasta maalissa. Kuokkakin tuli aivan liian tutuksi viimeisillä nousumetreillä. Oikein hävetti.

No onneksi ei ollut ketään takana ahdistelemassa, sillä loppukiri olisi voinut olla hieman nihkeässä. Lopputuloksena kuitenkin mairitteleva 9.tila kokonaiskilpailussa ja suurten kuntien sarjassa oltiin 8. Molemmat ovat Muuramen kaikkien aikojen parhaat tulokset. Näin ollen sitä kunnanisien tarjoamaa saunailtaa odotellaan taas!

Kaikesta räytymisestä huolimatta otin melkein minuutin erolla Sipilän päänahan. Kuhnolle hävisin lopulta, kiitos pienen tummumisen. Kärkeen eroa tuli jokseenkin liikaa mutta kohtalainen tulos pääsi jopa hieman yllättämään itseni, varsinkin kun miettii kuinka pari päivää aiemmin rämmin vielä syvällä suossa Kangasniemen karkeloissa. Siis kulkupolitiikan osalta. Ehkä tässä pystyy nyt vetämään nousukiitoa Orsan kekkereihin asti, niin matkalla voin sitten hankkia valmiiksi sen mustan hevosen viitan.

Näillä merkeillä mennään!